› Keskustelut › Metsänomistus › Seitsemän päivää erämaata – stressin hallinta

Esillä 3 vastausta, 11 - 13 (kaikkiaan 13)
1 2

  • Seitsemän päivää erämaata – stressin hallinta

    Sent on: 20.1.2016, 14:38

    Aikoinaan kun tuli työkseen väännettyä koodia, olivat metsätyöt ja retkeily välttämättömätön vastapaino pikkuhiljaa hajoavan pään kasassa pitämiseksi. Metsätyöt kotikonnuilla viikonlopputöinä olivat mielekkäitä ja niissä oli luonnossa oleminen ykkösasia. Mutta parhaita reissuja olivat touko – kesäkuussa tai elokuun lopussa pidetyt lomaviikot osin laavussa Kemijoki varren tammukkapurolla ja taimikonhoidolla, silloin rentoutui täysin. Lapin vaelluksiakin tuli kokeiltua hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa tajusin, että seitsemän päivää erämaassa olisi taas tarpeen ja sitten sitä jo suunniteltiin lomaa.

    Tiedän kyllä että ”Seitsemän päivää erämaata” on eräkirja tai novelli, en saa enää päähäni, kuka sen on kirjoittanut.

    Tekijä
    pihkatappi pihkatappi
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja 21.1.2016, 19:49

    Metsästäjät eivät ainakaan vastuuta ota. Kuinka alas kantojen pitää vajota, että metsästys kielletään? Ja kun kanta jatkaa taantumusta on selvää, että jossain vaiheessa vaaditaan miljoonia yhteiskunnalta suojeluun. Sitä vähemmän meidän kaikkia rahoja menisi kun metsästäjät laitetaan pikimmiten kuriin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 22.1.2016, 07:28

    Tämä ketju meni vähän hakoteille: tarkoitus oli kai puhua virkistäytymisestä erämaassa? Pahoittelen.

    Kanalintujen pedoista ilmeisesti vain uusien tulokkaiden, eli supikoiran ja minkin, kannat ovat nousseet. Ketun ja näädän kannat ovat sota-ajasta nykyaikaan tultaessa pikemminkin laskeneet ahkeran metsästyksen vuoksi. Kunnollisia kantatilastoja on kyllä vasta riistalaskennan alusta v. 1990 alkaen joten täyttä varmuutta tästä ei ole. Viimeisin tutkimustieto osoittaa, että minkki voi olla paikallisesti uhka vesilinnuille, mutta sen ja myös supikoiran haitallisuus on yliarvioitu. Värriön tilanne osoittaa, että vaikka petojen kanta nousisi, se ei ole uhka linnuille, ainakaan ellei muita häiriötekijöitä (metsätalous / metsästys) ole.

    Itse uskoisin luonnon tasapainoon kasvinsyöjien ja petojen välillä: erittäin harvoin peto ’uhkaa’ ravintokohdettaan, sehän olisi sille itselleen haitaksi pitemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi kanahaukasta on sellaista tietoa, että sen pesäpuun lähellä kanalintujen pesintä onnistuu paremmin. Syynä on se että kanahaukka pitää pesärosvot eli varislinnut kurissa.

    Paitsi minkkiä, pitää lintutieteilijä Pentti Linkola pahana haittana luonnossa mm. närheä, huuhkajaa ja harmaalokkia. Aina ’haittaeläin’ ei siis ole petoeläin.

    Luken Katja Holmalan kirjoitus supikoirasta ja minkistä:

    Rane 22.1.2016, 08:02

    Kertoo jotain nykyihmisen kyvystä hallita stressiä?

Esillä 3 vastausta, 11 - 13 (kaikkiaan 13)
1 2