Sidosryhmäyhteistyön kehittäminen

Tämä aihe sisältää 23 vastausta, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 2 vuotta, 5 kuukautta sitten Planter toimesta.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 23)

1 2 3

Sidosryhmäyhteistyön kehittäminen

Sent on: 19.11.2021, 14:21
Merkitty: riistaneuvosto sidosryhmät

Riistaneuvostojen tarkoitus on lisätä avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Sidosryhmäyhteistyössä on kuitenkin eräillä hirvitalousalueilla ollut ongelmia, koska on käytetty sanelupolitiikkaa.

Käynnissä on ollut hanke hirvitalousalueiden toiminnan kehittäminen 2019 – 2021. Kyseessä on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama kehittämishanke, joka päättyy vuoden 2021 lopussa.

Hankkeen eräänä tavoitteena on muiden muassa ollut metsänomistajia kiinnostava ”Paikallistason sidosryhmäyhteistyön kehittäminen.”

Toiminnan kehittäminen sidosryhmäyhteistyön osalta näyttäisi annetun Riistakeskuksen tehtäväksi. Riistakeskus on ”ottanut härkää sarvista” lähestymällä yhteistyön kipukohtia kyselytutkimuksella.

”Toteutettu kysely on osa Suomen riistakeskuksen Hirvitalousaluetoiminnan kehittäminen -hanketta ja tukee maanomistajien parempaa huomioimista hirvieläinkantojen säätelyn ja sidosryhmäyhteistyön kehittämisessä.”

Kyselyllä ei kuitenkaan lähestytty riistaneuvoston jäseniä tai neuvoston sidosryhmiä, vaan koko maanomistajakenttää. Ehkä olisi voinnut olla jokin ”neutraalimpikin” yhteistyön kehittäjä, kuin yksi osapuolista yksinään? Kyselytutkimuksen kysymysten asettelullakin on usein merkittävää vaikutusta lopputulokseen.

linkki https://metsastajalehti.fi/metsastys/maanomistajien-kokemukset-suurennuslasin-alla/

Huomioita kyselytutkimuksesta:

”Kysely lähetettiin satunnaisotannalla noin 53 000 maanomistajalle. Vastaajia kertyi yhteensä vajaat 7 500.”

Vastusprosentti oli siis noin 14%.
Ketkä vastaavat kyselyyn? Ne joille asia on ”yks hailei” jättävät vastaamatta. Innokkaat hirvenmetsästäjät ja pahoja hirvituhoja kokeneet metsänomistajat varmasti vastaavat. Vastaajajoukko siis pienenee ja ”polarisoituu”. Kuten uutisestakin selviää: ”Kysymys hirvikannan nykyisestä koosta jakoi vahvasti vastaajien mielipiteet.”

Mitä kysyttiin?
Ainakin sitä harrastaako tai onko aikaisemmin harrastanut metsästystä. En ole kyselyä saanut, mutta jos olisin saanut, olisin kyselyssä luokiteltu metsästäjiin, koska olen harrastanut linnustusta, jonka lopetin koska lintukannat heikkenivät, eivätkä kestäneet metsästystä. Itse kuitenkin luokittelen itseni hirvieläimiä metsästämättömiin vahingonkärsijöihin, eli menisin vastaajissa tavallaan väärään kategoriaan.

Mitä muuta kysyttiin?

Se ei uutisesta selviä, mutta yksityskohtaisempia kysymyksiä on ollut, koska todetaan ”Suhtautuminen riistataloudellisiin keinoihin hyötyä hirvieläimistä oli vaihtelevaa.”

Tuloksista:

Mielenkiintoista on, että lounaisen rannikon hirvitalousalueella, jossa hirvitiheys on Luken mukaan 6,1 / 1000ha yli 50% metsästämättömistä on sitä mieltä, että hirviä on liian vähän. Metsästäjistä yli 60% on sitä mieltä, että hirviä on liian vähän.
Sama tulos länsi-Uudenmaan rannikon hirvitalousalueella, jossa hirvitiheys on 4,9 /1000ha. Muilla lounaisen rannikon hirvitalousalueilla suhtautuminen oli keskimäärin neutraalimpaa eli puolen vastaajista mielestä liikaa, toisen puolen liian vähän. Niissäkin hirviä on koko maan keskiarvoa enemmän.

Keskimääräinen hirvieläintiheys (hirvi+vhp+metsäkauris) Varsinais-Suomessa lienee yli 50 /1000ha. Siitä huolimatta kyselytutkimuksen mukaan maanomistajat, metsästämättömätkin, haluavat lisää hirviä…vaikka olisi jo 6,1 / 1000ha ja koko alueella pieniä hirvieläimiä keskimääräistä enemmän.

Tulos tuntuu hämmentävältä. Jos otetaan vertailukohdaksi vaikka netissä julkaistu Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston sidosryhmäkokouksen pöytäkirja, josta ilmenee sidosryhmien silloinen mielipide. Se on ollut yksimielisesti tavoitteen 2,5 / 1000ha kannalla.

Tuntuisi erikoiselta jos maanomistajia ja metsästäjiäkin (rhyt) kattavasti edustava joukko olisi nyt sitä mieltä, että hirvitiheys 6,1 / 1000ha on liian vähän. Lisäksi herää kysymys, kehittääkö tämä tutkimus sidosryhmäyhteistyötä, joka on hankkeen tarkoistus? Toivotaan kuitenkin niin.

Linkki kokouspöytäkirjaan ensimmäisessä kommenttikentässä.

Tekijä
Planter

Theme Harrastukset

Planter 19.11.2021, 14:22

http://www.etamol.fi/etusivu/jasenyhdistykset/turku/hirvisidosryhmakuuleminen_15_03_2016.pdf

Planter 21.11.2021, 10:52

Hiljaista tässä ketjussa. Joko kaikki ovat ymmärtäneet, tai ei kukaan, joten varmuudeksi jatketaan vähän.

Aloituksen linkissä oleva uutinen on Metsästäjä lehdessä. Metsästäjäin keskusjärjestö oli vuonna 1962 metsästyslain nojalla perustettu järjestö, jonka tehtävä oli edistää metsästystä ja riistanhoitoa. Järjestö julkaisi Metsästäjä lehteä.

Metsästäjäin keskusjärjestö lopetti toimintansa 1.3.2011, kun yhdistettiin Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit. Syntyi Suomen riistakeskus, joka on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos.

”Julkis” määritelmän toteutumiseen voi perehtyä lukemalla keskusteluketjua ”Digitaalinen hirvieläinkannan hallinta”. Uuden sähköisen hirvitiedon käsittelyn myötä hirvieläintiedon julkisuus on supistunut entisestään. Avoimuuden lisääminen sidosryhmien suuntaan oli kuitenkin tärkeä tavoite hirvikannan hoitosuunnitelmassa.

”Oikeudellinen” antaa mielikuvan luottamuksesta, että levitetty tieto olisi kaikilta osin paikkaansa pitävää ja onhan riistakeskuksella viranomaistehtäviäkin. Tiedon luotettavuutta valotetaan tässäkin keskusteluketjussa.

Riistakeskus ei siis ole enää Metsästäjäin keskusjärjestö tai sen seuraaja, vaan uusi julkisoikeudellinen laitos. Sille on metsästys-ja riistahallintolaissa määritelty riistakannasta huolehtimisen lisäksi tehtäväksi huolehtia, ettei riista, erityisesti suurriista, aiheuta kohtuuttomia vahinkoja. Tämä on varmistettu kytkemällä päätöksen tekoon mukaan sidosryhmät, käytännössä vahingonkärsijät.

Maa-ja metsätalousministeriön ”Hirvikannan hoitosuunnitelma 2014” ohjeistaa näin: ”Riistaneuvoston on päätettävä tavoitteet yhteisymmärryksessä kaikkien sidosryhmien kanssa. Erityisesti tulee varmistaa maa-ja metsätalouden sekä liikennevahinkojen kannalta keskeisten sidosryhmien osallistuminen.”

Metsästyslain 26§: ”Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä”

Vahinkojen huomioon ottamiseksi on siis sidosryhmiä kuultava ja tavoiteet päätettävä yhteisymmärryksessä.

Näin kaikissa alueellisissa riistaneuvostoissa ei ole toimittu. Tuntuu, että ainakin vanhemman riistaväen keskuudessa on saattanut jäädä päälle mielikuva, että ollaan edelleen metsästäjäin keskusjärjestö. Ajetaan puhtaasti metsästäjien etua ja vahingonkärsijät unohdetaan.

Onneksi riistakeskuksella on valvoja. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo Suomen riistakeskuksen toimintaa ja nimittää riistaneuvostot.

Riistakeskus jatkoi metsästäjäin keskusjärjestön aloittamaa Metsästäjälehden julkaisemista. Se on suuri alan vaikuttaja. Vuoden 2020 aikana painettiin 6 numeroa, 424 sivua ja yhteensä noin 2,0 miljoonaa lehteä.

Koska sidosryhmätkin liittyvät vahvasti riistakeskukseen, olisi sen näkökantoja syytä ottaa huomioon tasapuolisesti Metsästäjälehdessä. Keskustelun aloituksessa valotetaan linkitetyn lehden maanomistajia koskevaa artikkelia ”Maanomistajien kokemukset suurennuslasin alla”, Maanomistajan silmin se näyttää aika erikoiselta, kaikki ei ehkä ole mennyt ”aivan putkeen.”
Riistakeskuksen toiminta vaikuttaa ainakin sen omasta mielestä poikkeuksellisen hyvältä, myöskin sidosryhmäyhteistyön osalta.

Metsästäjä lehti:

Riistakeskuksen riistan vuoksi julkaisu 28.4.2020

”Mainioita tuloksia Maine-tutkimuksesta – Suomen riistakeskuksen maine hyvä

Julkishallinnon laajassa Luottamus & Maine -tutkimuksessa riistakeskuksen tulokset paranivat merkittävästi viime vuodesta. Suomen riistakeskus oli koko tutkimuksen toiseksi suurin nousija, sillä viimevuotinen keskitason sijoitus parani sijalle 14. Tulokset kertovat, että riistakeskuksen maine on hyvä. Yksikään tutkituista 69 organisaatiosta ei saanut tätä parempaa arvosanaa.

Sidosryhmätuki vankkaa

Mainedimensioiden perusteella muodostunut käsitys sidosryhmätuesta riistakeskukselle on erittäin vahva. Lähes 90 prosenttia vastaajista luottaa riistakeskukseen ja lähes saman verran puhuu myönteisesti organisaatiosta.”

Planter 21.11.2021, 10:52

Meillä on keskustelupalstalla nimimerkki, joka useaan kertaan on kirjoittanut olevansa tavallinen ”rivimetsästäjä”, ehdottomasti ilman mitään kytköksiä riistahallintoon tai riistakeskukseen.

”En siis ole osallisena metsästysasioissa hallinnossa virkahenkilönä enkä luottamustoimen velvoittamana.”

Itse olen pitänyt sinnikkäästi esillä epäkohtaa, joka on räikeä omalla kotiseudullani ja koskee erityisesti hirvitalousalueita VS-2 ja VS-3. Niissä alueellinen riistaneuvosto on toistuvasti yksipuolisesti vastoin sidosryhmien esitystä asettanut hirvitiheystavoitteet yli 4/1000ha, josta maa-ja metsätalousmisteriö ja ministeri ovat todenneet, että niin ei saa olla.

Olen lähestynyt ministeriä ja miniteriötä mm Metsälehden avustuksella, kysymyksellä miksi niin kuitenkin on, kun niin ei saa olla. Ministeriö valvoo riistakeskuksen toimintaa. On vastattukin, mutta ei siihen kysymykseen.

Olemme kuitenkin saaneet toistuvasti vastauksia keskustelupalstamme ”rivimetsästäjältä” toiselta puolen Suomea, viimeksi näin:

”Lähtivät kasvattamaan’ kantaa Planterin sitkeästä vastarinnasta huolimatta tai jopa sen ansiosta. Ydinalueella VS2:lla kanta pysyy edelleen ”vakaana” ,mutta muualla ollaan pääsemässä tavoitetasoille kukin hirvitalousalue omaa tahtiaan. Luvista tavoitteen saavuttaminen ei ole kiinni edes Varsinais-Suomessa. Metsästäjien tahtotila ratkaisee.”

Tästä saa käsityksen, että paikalliset metsästäjät ovat lähteneet jopa kasvattamaan kantaa, siitä syystä, että olen metsänomistajana pitänyt ongelmaa esillä. Keskustelupalstan ”rivimetsästäjä” yrittää epätoivoisesti siirtää vastuulliseksi riistakeskuksen sijaan metsänomistajaa ja paikallisia metsästäjiä, jotka muka kostavat lisäämällä kantaa entisestään.

Mitä muuta samaan aikaan on tapahtunut? Aloituksessa on linkki Metsästäjälehteen, joka esittelee riistakeskuksen kyselytutkimusta miten maanomistajat kokevat hirvieläinten kannanhoidon onnistuneen ja mitä asioita on taustalla.

Kysely lähetettiin riistakeskusalueittain. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistakeskusalueet otettiin hirvitalousaluekohtaiseen tarkasteluun. Varsinais-Suomen riistakeskusalue jaettiin kyselyssä pienempiin osiin hirvitalousalueisiin.

Kyselyn tuloksena ”tikun nokassa” ollut Suomen kaikkein korkeimman hirvitiheyden hirvitalousalue VS-2 erotettiin omakseen ja ”maalattiin vihreäksi”. Suurin osa kyselyyn vastanneista, riippumatta siitä harrastavatko he hirvenmetsästystä tai eivät, oli sitä mieltä, että hirviä pitäisi olla enemmän, vaikka Luken viimeinen arvio antaa tiheyden 6,1/1000ha.
On todistettu, että vika ei siis ole riistakeskuksessa, vaan alueen ihmisissä jotka tuskailevat ylisuurten hirvieläinkantojen kanssa ja haluavat yhä lisää hirviä.

Tällainen viritys ei todellakaan anna niin hyvää kuvaa, mitä riistakeskuksen mainetutkimus antaa ymmärtää.

A.Jalkanen 21.11.2021, 11:44

Riistaneuvoston on päätettävä tavoitteet yhteisymmärryksessä

Tähän lauseeseen tiivistyy se mikä nykytilanteessa mättää, eli tätä ei noudateta kaikilla alueilla. En tiedä rikotaanko tässä jonkin lain kirjainta, mutta lain henkeä ainakin.

VS3 alueella lehmiä/sonni on jo aika ok, mutta hirvimäärää pitäisi hilata edelleen alaspäin. VS:lla on molemmat mittarit punaisella ja menee yhä huonompaan suuntaan. Nyt tarvittaisiin ohjausta MMM:n suunnasta vai mikä auttaisi?

Vanhimmat lukijat muistavat ajan, jolloin myös metsäpuolella oli suora kytkös Metsäkeskuksesta mhy:n kautta metsänomistajaan. Riistapuolella tämä kytkös on edelleen olemassa eli suora komentolinja MMM- Suomen Riistakeskus – rhy. Sillä erotuksella että rhy:t eivät päätä hirvikannoista vaan käytännössä sen tekee ARN, ja juuri siksi sen rooli on niin keskeinen.

Planter 22.11.2021, 17:59

Otin VS-2 ja VS-3 alueet vain esimerkeiksi, joissa tavoitteiden asettelu ei onnistu yhteisymmärryksessä, en ajatellut tunkeutua metsästäjien reviirille säätelemään sonni/lehmä suhteita. Taimikonhoitajan kannalta on tietysti haitallista, kun sonnien osuutta pyritään lisäämään, jos ei samalla eläinten kokonaismäärää vähennetä. Sonnit ovat ainakin 15% suurempia ja syövät vastaavasti enemmän.

Riistakeskuksen sidosryhmäyhteistyön kehittämistä tässä oli tarkoitus ihmetellä. Joku kysyi joskus mikä se sellainen sidosryhmä on? Vähän hassu sana, mutta sitä käytetään hirvikannan hoitosuunnitelmassa sekä metsästys- ja riistahallintolaissa.

Sidosryhmä on metsästäjien ulkopuolinen ihmisryhmä joiden elämää hirvieläimet jotenkin sorkkivat. Metsäomistajat joiden taimikoita ne sorkkivat ja säätävät puulajivalikoimaa, viljelijät joiden peltoja ne sorkkivat, autoilijat joihin sorkkaeläimet törmäilevät, hedelmäviljelijät, jotka joutuvat aitaamaan omenapuutarhansa, mummot, joiden puutarhan hyöty-ja koristekasvit ne tuhoavat jne.

On myös välillisiä vaikutuksia, kuten tuntemani terveyden huollon ammattilainen, joka sai puutiaisaivokuumetartunnan paikasta jossa sitä ei ollut ennen esiintynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Häilyi viikkoja teho-osastolla elämän ja kuoleman rajoilla, mutta selvisi. Alueen punkkipopulaatio oli kasvanut rajusti samaa tahtia pienten sorkkaeläinten kanssa, yhteys oli ilmeinen.

Siksi ”hiukan kyrsii” kun riistaneuvoston puheenjohtaja tyrmää näiden sidosryhmien vaatimukset pienemmästä hirvieläinkannasta toteamalla vaatimukset kohtuuttomaksi, varsinkin kun alueella on Suomen tihein hirvikanta ja pienten hirvieläinten kanta. Metsästyslakikin sanoo, että sidosryhmien mielipide pitää huomioida. Tässä kuitenkin pelataan ihmishengilläkin ainakin liikentessä ja punkkitaudeissa.

Ihmettelin tuossa aloituksessa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa kehittämishanketta, jossa yhtenä osana oli ”Paikallistason sidosryhmäyhteistyön kehittäminen.”

En tiedä ovatko sidosryhmät päässeet mitenkään mukaan yhteistyön kehittämiseen, en ainakaan ole huomannut. Jotenkin voisi kuvitella, että yhteistyön kehittämisessä olisivat mukana osapuolet eikä vain yksi puoli.

Riistakeskus oli kehittämishankkeessa kehittänyt kyselyn, jossa osalta sidosryhmää, maanomistajat (=viljelijät ja metsäomistajat) kartoitettiin mielipidettä hirvikannan suuruudesta. Tuloksena, että kaikkein tiheimmän hirvikannan hirvitalousalueen sidosryhmät pitävät hirvikantaa liian pienenä, vaikka alueellisen riistaneuvoston kokouksessa sidosryhmät olivat vaatineet koko Varsinais-Suomen riistakeskusalueen hirvikannan pienentämistä.

Riistakeskus näyttäisi kehittäneen yhteistyön niin, että se käänsi kyselyllä tilanteen päälaelleen, ”vika” onkin sidosryhmissä.

Maa-ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo riistakeskusta. Ministeriölle/ministerille on lähetetty kysymys, olisiko syytä tehostaa riistakeskuksen valvontaa. Siinä kävi niin, että kysymys ohjatiinkin valvojan sijasta valvottavan vastattavaksi, joka ei tietenkään vastannut, vaan kirjoitteli muuta…niitä näitä.

Tästä saa käsityksen, ettei riistakeskuksen toimintaa valvo kukaan/mikään. Silloin käy näin, tehdään kuten itse parhaaksi nähdään. Miksi ottaisi huomioon sidosryhmien kantaa, kun kukaan ei puutu asiaan.

Ministeriön laillisuusvalvonta:
”Ministeriöt vastaavat omalla toimialallaan hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Mielestäni tämä menee valitettavasti ministerin ”piikkiin”. Tietää, ettei toiminta ole asianmukaista, mutta ei puutu asiaan. Epäilin, että ministerin hirvemetsästäjän tausta voisi vaikuttaa asiaan, mutta niin ei voi olla, ministerin vala sulkee pois mahdollisuuden.

”Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”

Viimeinen Metsälehti: ”Leppä käynnistää riistahallintolain arvioinnin.”

Toivottavasti ei käynnistä niin, että antaa riistakeskukselle tehtävän tarkistaa miten itsellä on mennyt, sillä viitteitä tulokseen löytyy tästä keskusteluketjusta.

Planter 23.11.2021, 17:00

Ylemmällä tasolla sidosryhmäyhteistyö toimii hyvin. Kuvaan voisi ehkä ajatuksissaan liittää myös metsäpuolueen paikallisen kansanedustajan, VS-2 alueelta Suomen rikkaimman miehen, joka kartanollaan harjoittaa metsästysmatkailua ja metsän jatkuvaa kasvatusta, joten taimikkotuhojakaan ei tule.

VS-3 alueelta voisi ottaa ajatuksissaan kuvaan mukaan vaikkapa myöskin Suomen rikkaimpiin kuuluva perheen, joka omistaa siellä kartanon riistanhoitajineen. Valittavasti syksyllä lintuinfluenssa tappoi herraharrastuksen ammuttavaksi tarkoitettuja lintuja tuhansittain.

Vanhempi kartanonherra itse on hakenut veroturvapaikkaa Ruotsista ja sikäläinen Migri on sen myöntänyt.

Rohkenisiko vielä ottaa mukaan sidosryhmäajatteluun Kettulan tilan. Se on Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan rajalla, alueella jossa on hirvieläimiä ”hyvin”. Tilan omistaa MTK ja siellä harrastetaan myöskin riistanhoitoa.

MTK:n säätiön omistama Kettulan tila on saanut EU:n Wildlife estates-tunnuksen. Tunnus myönnetään riistatiloille, jotka ovat pitkäjänteisesti edistäneet luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Kyseessä siis riistatila. Pitääpä joskus tehdä parempi exkursio ja katsoa mitä se monimuotoisuuden säilyminen tarkoittaa. Onko riista monimuotoista vai metsä, löytyykö sitä puuksi kehittyvää pihlajaa ja haapaa.

Paikalliset kertoivat, että kovasti harrastetaan ruokintaa. Lämmitetään koppi valmiiksi, kun MTK:n herrat tulevat vieraineen harrastuksen pariin. Ehkä se sitten on niin. Tuntuu, ettei edunvalvontaa tältä osin ajeta täysillä, toinen perskannikka on kuitenkin toisella jakkaralla ja toinen toisella?

Tuon EU:n riistatilatunnuksen ovat saaneet lisäksi Porkkalan kartano Hämeenlinnan Lammilla, Suomen riistakeskuksen Laitialan toimintakeskus Hollolassa, Metsähallituksen Pyhäjoella sijaitseva Palosaaren mallitila, Kullo Gård ja Kiiala Gård Porvoossa, Wanantaka Janakkalassa, Kauhajoen Metsästysseura, Malmgård Sjundeå Siuntiossa, Åminne Gods Salossa (veroturvapaikkapakolaisen tila) , Alhaisen tila Hämeenlinnan Pirttikoskella, Hahkialan Kartano Hämeenlinnan Hauholla sekä Koskis Gård Salon Perniössä.

Riistatiloilla ja niiden ympäristössä pitää tietysti olla riistaa ”hyvin”, että riistatila-status säilyy. Ehkä nämä ylemmän tason sidosryhmät pitävät siitä huolen. Tällaisillakin asioilla saattaa olla vaikutusta, että tavoitteet eivät aina ole taimikonhoitajan toiveiden mukaisia tai tavoitteisiin ei vaan päästä.

”ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”

Kun tuossa ministerin valassakin sormet raamatulla vakuutetaan noin puolueettomuutta, niin yritin etsiä kuvaa, jossa ministeri hymyilisi yhdessä metsänomistajien kanssa hirvien tuhoamassa taimikossa. En löytänyt, siihen tarvittaisiin avuksi fingerpori.

Tarvittaisiin korkeamman tason linjaus miten painotetaan hirvitaloutta ja metsätaloutta keskenään, kummalle annetaan enemmän painoarvoa ja kumman ehdoilla mennään. Ei metsänomistajia voi roikuttaa kymmeniä vuosia epätietoisuuden löysässä hirressä ja nysvätä tilastoja ja puolikkaita hirviä vuodesta toiseen. Se menee kuusien istuttamiseksi.

Vahingot tässä ratkaisevat, joku Ruotsissa esitetty malli, jos toimitaan metsätalousalueella taimikoissa pitää 70% kasvatettavaksi tarkoitetuista taimista selvitä vahingoittumatta hirven turvan ulottumattomiin. Jos taas toimitaan hirvitalousalueella, niin se pitää sanoa suoraan. Turha silloin on syytää rahaa taimikoihin hirvieläinten ruoaksi.
Lopuksi käy pahimmillaan niin, että yli 13ha tiloille tulee EU-sanktioita monimuotoisuuden laiminlyönnistä, vaikka monimuotoista kolmen puulajin metsää ei pystyisi kasvattamaan. Tulee kaksi kertaa turpiin.

Samaa ministerin valaa tai juhlallista vakuutusta olisi syytä osoittaa sormella myös tuoreelle ympäristöministerille.
”toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”

Metsänomistajakin on kansalainen, jonka parhaaksi pitäisi puolueettomasti toimia.

Elämä on!

A.Jalkanen 23.11.2021, 18:48

Eräs FB-kaveri juuri ihmetteli miksi Espoon puistometsissä ei uudistu edes avoimilla alueilla puusto. Tarjosin syyksi eläimiä, eli alueet olisi syytä aidata jos meinaisi että uudistuisi tai että istutetut taimet säästyisivät. Tietenkin on kohtuutonta vaatia, että kaikki metsänuudistusalat ja kaikki pellot pitäisi aidata. Tuholaisten kannat on saatava alemmaksi.

arto 23.11.2021, 19:00

Meillä viimekesän istutuksista melkein puolet mäntyä/ koivua. Männiköitä raivailtu aika paljon ei yhtään hirvituho puuta löytynyt. Mitä tästä suomi on pitkä maa alueelliset erot valtavat. Olisko tässä vanhojen ihmisten puheissa kulkeva lause hirvet vaeltavat rannikolle. Idästä länteen. Totta.

Anton Chigurh 23.11.2021, 19:46

Naapurin vävy on sieltä arton puolesta kotoisin, kertoi että hirviongelmaa ei ole siellä. Sanoi, että sudet ovat hoitaneet ongelman. Sama monin paikoin pohjois-karjalassa. Jopa täällä pohjois-savossa. Meilläkin pari tilaa susialueella. Säästyvät rauduskoivun- ja männyntaimet.

Ja tämä metsästystalousministeri leppä haluaa nuokin säästyneet tilat kannanhoidollisen sudenmetsästyksen piiriin. Täysin tolkuton kepulainen. Taitaa olla niin, että kirotut vihreät ovat ainoita, jotka yrittävät heitellä tuon typerän ketaleen susivankkurien rattaisiin kapuloita.

Tästä asunnostani puolen kilometrin päässä naapuri oli nähnyt 7 hirveä männyntaimikossa. 2 lehmää, 3 vasaa ja 2 sonnia. Alueen jahti päättynyt viikkoja sitten. Lupia ei vaatimuksista huolimatta enempää. Jäävä kanta luokkaa 10/1000 ha.

Scientist 23.11.2021, 21:22

Kyllähän susikanta on lisääntynyt erityisesti länsi-Suomessa ja Länsi-Uudella maalla. tuottaa ongelmia erityisesti lammastilallisille. Sukulaismieheltäkin on vienyt lampaita ja joutuu ottamaan lampaat yöksi sisään kesälläkin. Ei auta pelkkä susiita riittävästi. Ihan kohtuulliselta kuullostaa susikannan vähentäminen 20 yksilöllä, alle 10% kannasta. Susista huolimatta peurakanta näyttää lisääntyvän hurjasti.