Aika uhkarohkeaa peliä kun ajetaan vanha tehdas alas ja aletaan purkamaan ennenkuin uusi on käynnissä, tuollaisen tehtaan ylösajo sattaa kestaa pitkään, jos kaikki ei mene ns. putkeen. Taatusti ei käynnisty kahdessa viikossa.
Se ”heinien” kulutus taisi nyt sitten jopa hiukan notkahtaa alaspäin. jos kerran toista jo puretaan, niin siihen tuli totaalinen puun kulutuksen katkos, eikä uusi ihan heti pääse vuorokausikeskiarvoissaan edes vanhan tasolle.
Sinänsä en pidä tuota menettelyä erityisenä riskinä, kyllä se siitä lähtee tämä uusi rullaamaan, on ne lähteny ennenkin. Mutta voi käydä jopa niin ettei puun kulutus tänä vuonna kokonaisuutena yllä edes vanhan tehtaan parhaiden vuosien tasolle.
Eipä taida tehtaan rakennuttajakaan olla edes suunnitellut täyteen tuotantoon pääsevänsä tänä vuonna. Luultavasti joudutaan koneet pysäyttämään muutaman kerran ennen kuin vuosi on kulunut.
Usen taitaa olla käynyt, että tuotantomäärät ovat nousseet vuosien saatossa vuosi vuodelta, kun kaikki on saatu säädettyä huippuunsa.
Pian saamme varmaan kuulla ilahduttavia uutisia Biotuotteidenkin tuotannosta.
Yhden tehtaan elinkaaren nähneenä voin sanoa että juuri noin se menee kun Jätkä sanoo.
Aikanaan Kaskista käynnisteltiin niin huonossa suhdannetilanteessa että se saatiin hyvään iskuun nopeasti, kun oli varaa pysäyttää ja korjata kun jotain ilmeni.
Vuosi siinä kuitenkin kai meni ennenkuin oltiin vakaasti suunnitellussa tuotantovauhdissa. Kehitystä ei pysäytetty siihen vaan uusia vuosituotanto ennätyksiä hamuttiin koko ajan. Sitten kun kiristysvara oli lopussa ruvettiin viilaamaan pullonkauloja. Myöhemmin otettiin käyttöön tehostetun kunnossapidon taktiikka, ei siis korjattu kuluvia paikkoja entiselleen, vaan lisättiin samalla kapasiteettia. Erityisesti kuorimon saneeraus oli rajua, kun lähdettiin siitä että alkuunsa runsas kolmannes puusta keitettiin kuorimatta. Ne laitteet uusittiin enemmänkin kuin kertalleen kokonaan.
Niinpä sitten vuosituotanto ajan myötä tuplaantui suunnitellusta ja vedenkulutuskin pudotettiin puoleen sellutonnia kohti, joten pärjättiin alkuperäisillä vesimäärillä.
Vuosituotanto onkin oikeastaan se luku jota pitää tarkastella. Se sitten kattaa myös tehtaan käyntivarmuuden.
Aina kun olen ollut tehdasvierailulla paperi – tai sellutehtaalla, olen kiinnittänyt huomiota taululla oleviin ennätyslukuihin. ”Silloin ja silloin ajettiin uusi tuotantoennätys”, eikä se päiväys ole ollut koskaan kovin vanha.
Tehtaassa on koko ajan työn touhussa laitosmiehet, jotka pitävät koneet huippuiskussa. Kaikissa seisokeissa tulevat ”reppumiehet” tekemään kausihuoltoa, eli vaihdetaan laakereita, hihnoja, viiroja, kuljettimia, teloja ym, vaikka ne olisivat vielä toimivia.
Eräs tuttava on ollut vuosia ”reppuyrittäjänä”, joka oman firman piikkiin vietti jopa kuukausia paperikoneiden päällä rakentamalla niihin uusia keskusvoitelujärjestelmiä ja vastaavia hommia. Kone pyöri alla koko ajan.
Ne vuorokausiennätyksetkin toki noteerataan, näin se on, eivät ne kovin vanhoiksi kerkiä. Se vuosituotanto on kyllä parempi mittari, se vähän hilliintyy kun tehdas vanhenee seisokit väkisinkin pitenee.
Joo uutta rakennetaan koneen käydessä ja sitten otetaan lyhyessä seisokissa käyttöön.
Kattilat varmaan pulputtaa, mutta käsittääkseni kuivaamo ja etenkin varasto on ihan uutta ideaa. Jossain mainittiin, että niitä olisi ruokittu jo vanhalla keittopuolella, eli siirtymä olisi tapahtunut porrastetusti. Vai onko käynyt päinvastoin, eli keittopää olisi aloittanut?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.