Keskustelut Metsänomistus Suomenpystykorvalla eräperinnettä tunnetuksi

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
  • Suomenpystykorvalla eräperinnettä tunnetuksi

    Suomenpystykorva on ollut vuodesta 1979 alkaen Suomen kansalliskoira.
    seuraavaksi suomenpystykorvalla tapahtuva metsästyskulttuuri halutaan Unescon aineettomaan kulttuuriperinnön luetteloon.
    Suomen kennelliitto toimii saadakseen hankkeelle maailmanperintökohteen statuksen, sillä rodulla on aivan erityinen asema maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

    Ase&Erä 2/2013

    (Annetaanko tuonkin hankkeen valua sudensuuhun?)

  • Aukusti

    Tulihan se pystykorva hyvinkin tutuksi jo lapsuudesta asti. Ensimmäinen oli vahtikoirana vv 39-40 aikana asuessamme äidin ja kahden sisareni kanssa pienessä yksinäisessä mökissä, isän ollessa ”sielllä jossakin” puolustamassa kotimaatamme. Joskus öiseen aikaan koira murisi karvat pystyssä sisällä. Oli silloin tällöin vihollisen tiedustelija liikkunut pihan kautta rantametsikköön tähystämään liikennettä rintaman suuntaan. Vaarin talossa oli Kuusamon evakoita, joten sinne emme voineet muuttaa. Koira oli turvanamme.

    Sotien päätyttyä oli toinen pystykorva korvaamaton apu oravan metsästyksessä. Nahkoilla oli menekkiä, ostajien käydessä kotoa hakemassa. Maksoivat hyvän hinnan päähän ammutusta nahkoista, vieden salaa suoraan rajan yli Ruotsiin. Sille koiralle ei saanut ampua lintuja, olisi kuulemma mennyt pilalle oravametsillä.

    Kolmas koiramme suomenpystykorva olikin sitten kaksoisvalion jälkeläinen oikein kirjakoira. Se opetettiin haukkumaan lintuja, eikä sille saanut ampua oravaa, ettei menisi lintukoirana pilalle. Teerisoppa oli silloin suuren perheemme tärkeä ravinto. Eikä oravannahkoille ollut enää kysyntääkään.

    6 m3

    Kyllä sitä oravannahka kauppaa tehtiin vielä 70-luvun alussa.
    Ensimmäisiä rahatilejä marjanpoiminnan lisäksi minulle silloin.

    Karmeat oli sanktiot silloin aikanaan pystykorvalle joka linnunhaukkujaksi oli otettu ja oravaa erehtyi haukkumaan.
    Selkäsauna ja sidottiin haukuntapuun juurelle yöksi.
    Toivottavasti kukaan ei enää käytä moista menetelmää.
    Monta koiraa sillä varmasti pilattiin.

    Mieleenjääneimpiä kokemuksia metsästäjäurani alusta oli ne helähtävät lintuhaukut pystykorvan kanssa.

    Vielä lainaus Ase&Erä lehdestä:
    ”suomenpystykorva edustaa arvokasta, elävää suomalaista kulttuuriperintöä, joka liittyy kiinteästi Suomen kansan historiaan: sitä voidaan pitää kansallisaarteena ja sen kannan vaalimista arvokkaana kulttuurityönä.”

    Aukusti

    Kuulemani mukaan oravasta sai vielä vuosi pari sitten 10 euroa kappaleelta, eikä tarvinnut nylkeäkään! Ei niitä turkisnahkojen vuoksi ostettu, vaan karvoja kalastajille perhonsidontatarpeiksi! Joutikin niitä luvallisena aikana vähentää lintujen ruokintapaikoilta.

    Kun silloin sota-ajan jälkeen oravannahkan arvo romahti, tuli alueelle onneksi suuret savotat, joissa tienasi kovalla työllä kohtuulisesti. Ja teerisoppaa syötiin kun parvet olivat suuria.

    jees h-valta

    Vaikka täällä Suomen Kennelliitto nostetaan aloitteen tekijäksi niin alkuperäisen aloitteen ja toiminnan tuon kulttuuriperinnön statuksen saanniksi Suomen pystykorvalle teki Harjavaltalainen pystykorvakasvattaja Pekka Teini. Jota silloin myös haastateltiin TV-ja radiouutisissa. Jotta sellainen tietotoimisto tuo Ase ja Erä.

    6 m3

    Enpä tuota viitsinyt kirjoitella ettet ylpisty suotta.
    Tuo Pekka Teini oli mainittu artikkelissa. Olen hänet tavannut koiratuomarin ominaisuudessa koiranäyttelyssä.

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)