Etusivu Keskustelut Metsänomistus Suometsien uudistaminen

Tämä aihe sisältää 101 vastausta, 23 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi kuusessa ollaan 2 viikkoa, 4 päivää sitten.

101 vastausta (näytetään 1-10)
  • Suometsien uudistaminen

    Suometsien hoitoa ja uudistamista on tutkittu paljon, mutta tutkimuksen pääpaino on ollut selvittää maanmuokkausmenetelmien ja uusimistavan vaikutus taimien määrään. Taas tullaan tähän perinteiseen metsänhoitomalliin, jossa katsotaan määriä (yleisesti motteja, mutta tässä tapauksessa lukumääriä). Vaihtoehtoisten ratkaisujen tulojen ja menojen nettonykyarvojen arviointi on unohtunut näissä tutkimuksissa. Tämä jos mikä olisi tärkeää, koska neljäsosa puuaineksestamme sijaitsee turvemailla.

    Omaan metsänhoitofilosofiaan on vahvasti sisäistynyt luontainen uudistaminen. Sillä en tarkoita tässä yhteydessä siemenpuuasentoa vaan sitä, että viimeisessä harvennuksessa puuvalinnoilla ja harvennuksen voimakkuudella helpotetaan alikasvoksen syntymistä. Aina tähän viimeiseen harvennukseen ei pääse vaikuttamaan ja uusittavan alan vieressäkään ei aina ole siementävää puuta. Mikäli avohakkuu suometsään tulee tehdä eikä hyödynnettävää alikasvosta ole käytettävissä, olen päätynyt seuraavaan luokitteluun;

    Mustikkaturvekangas; kaistalehakkuu. Uusiutuu luontaisesti helposti esim. kaistalehakkuulla eikä vaadi aina maanmuokkausta. Omat kokemukset ovat, että kaistale saa olla huomattavasti suositeltua (25 m) leveämpi ja silti taimettuminen onnistuu.

    Varputurvekangas, ei uudistusta. Näistä pitää yrittää päästä eroon.

    Puolukkaturvekangas onkin sitten haastavampi ja tapauskohtaisempi pohdittava, missä vaihtoehtoja on monia. Turvemailla äestystä pidetään yleisesti huonona vaihtoehtona, mutta hieman uskallan kyseenalaistaa tätä kannattavuusmielessä. Käytännössä mitä enemmän pintaa rikotaan, sitä enemmän siihen syntyy vesakkoa. En itse pidä hieskoivua niin ongelmallisena. Ilmaiseksi syntyy suhteellisen peittävä taimikko… Kalliimpi vaihtoehto on laikutus + kylvö männylle. Tässä tapauksessa alkaakin sitten jo kustannukset nousemaan puhumattakaan vaihtoehdosta laikutus/mätästys/navero- tai ojitusmätästys + istutus. Vielä kun tähän lisää hirvituhoriskin, on moni MHY päätynyt suosittelemaan kuusen istutusta puolukkaturvekankaalle, voidaan todeta ettei jälkimmäisistä vaihtoehdoista saa isommalla laskentakorolla kannattavia.

    Lyhykäisyydessään voi sanoa, että turvemailla itselle riittää, että saa edullisesti muodostumaan taimikon, joka täyttää vaatimukset. Mielellään kuulisi muiden kokemuksia suometsien uusimisesta talousnäkökulma huomioiden

  • kuusessa ollaan

    Itsellä yksi turvekuviosuikale nyt uudistuksen alla, 50/50 kuusi/mäntysekametsä hakattiin männyn siemenpuuasentoon ja laikutettiin kuokkakauhalla. Vain pintavarpukerros raapaistiin pois, jotta kosteana pysyvä turve tuli näkyviin. Nyt on laikut taimettuneet melko hyvin, muihin kohtiin noussut vaarallisesti vadelmaa…Aiemmat kokemukset kääntömättäistä eivät ole kovin mairittelevia, useasti jäävät liian kuiviksi ja taimet kituvat niissä alkuvaiheessa. Jos mättäisiin saadaan edes kevyt kerros pohjamaata, sitten hieman paranee. Ja isot mättäät sitten kääntönä takaisin samaan reikään, suolla ei routa korjaa jälkiä ja mättäiden montuista tulee pitkäksi aikaa harmia.

    Se on ainakin varmaa, että uudistusvaiheessa vesitalous on saatava kuntoon.

    Rajusti varpukasvillisuutta sisältävät paksuturpeiset ja vähäkasvuiset kuviot tulen käsittelemään tulevaisuudessa ”jatkuvalla kidutuksella”, eli yläharvennuksella ja sen myötä pienaukkojen mahdollisella taimettumisella. Jos ei tule taimia, sitten saa alueet ennallistua takaisin suoksi.

    Itsellä monimuotoisia 40-50 -luvuilla ojitettuja soita, joissa turpeen vahvuuden huomaa selkeästi puustosta. Ohutturpeiset alueet kuusittuneet, paksuturpeiset männiköityneet – eli luonto on antanut vinkit mitä kasvattaa.

    Pete

    Valtaosa ojitusalueista on vielä niin nuoria, että kokemusta uudistamisesta ei paljoa ole. Itselläni vielä vähemmän, onneksi. Isovarpurämeillä aion kokeilla uudelleen soistamista sitten kun päätehakkuun aika on. Omat suokuviot on niin pienialaisia suojuotteja että tuskin kannattaa mitään kaistalehakkuita tehdä. Idea on se, että hakataan puut pois ja ei tehdä mitään. Ojat menee hakkuussa toivottavasti viimeistään tukkoon. Sitten odotellaan rahkasammalten runsastumista. Rahkasammal on hyvä itämisalusta puun siemenille. Kun taimettuminen on tapahtunut, niin avaan sitten ojat ja mielellään varovasti vaikka kahdessa vaiheessa jotta ravinnehuuhtouman voi välttää. En siis ainakaan isovarpurämeillä ”hoida vesitaloutta kuntoon” aluksi. Päinvastoin. Saas nähdä kuinka toimii.

    Mustikka ja osin puolukkaturvekankailla on usein alikasvosta liikaakin. Ehkä niillä kannattaa päätehakkuu tehdä kahdessa vaiheessa ikäänkuin verhopuuston kautta esimerkiksi 10v välein hakkaa valtapuuston pois. Ja sitten vesitalous kuntoon.

    se on varmaa ettei paksuturpeisiin suometsiin, tai siis avohakkuukuvioille, kannata istuttaa mitään. Ohutturpeiset ovat sitten asia erikseen, mutta ne eivät suometsiä olekaan, korkeintaan entisiä suometsiä. Niistä mennään kivennäismaiden mallilla pääsääntöisesti.

     

    Jätkä

    Turvemailla täytyy laskea tarkkaan sijoituksen kannattavuus. Vaikka hyvässä lykyssä massaa tuleekin aika reippaasti, voi olla, että ostohenkilöt eivät innostu lenkoihin ja levottomiin tukkeihin.

    Kuitupuuta ei kannata varsin alkaa kasvattelemaan, Jo pelkkien ojituskustannusten takaisin saaminen on suoritus sinänsä.

    Varmin puulaji on hieskoivu, eikä sitä tarvitse juurikaan viljellä ainakaan istutustaimin. Suolla paras ojakone on jyrsin, joka mättää ravan tasaisesti saroille.

    jos haluaa siemeniä liottaa suovedessä, kannattaa kunnossa olevat ojat padottaa. Ne on helppo avata, kun taimettuminen on tapahtunut.Hieskoivu kasvaa raivokkaasti sopivalla turvemaalla, Virossa siitä puhutaan nimellä Suokko. Hieskoivulle taimikon harvennus ja päätehakkuu. Kolmenkymmenen vuoden kiertoajalla.

    pikkutukki

    Tietääkö jätkä onko tuommosia jyrsimiä tarjolla kohtuu hinnoilla .

    Tolopainen

    Kannattaa museoista kysellä. Nykyisin metsäojat tehdään kaivinkoneilla kun tehdään ojia eikä naveroita .

    Jätkä

    ”Tietääkö jätkä onko tuommosia jyrsimiä tarjolla kohtuu hinnoilla .”

    Ei tuollaista jyrsinta kannata pikkutarvetta varten ostaa. Keski-pohjanmaalla tekevät ojajyrsintää säännöllisesti , siellä on paikoitellen sellaiset peltomaat, että niiden salaojittaminen on liian vaikeaa, kun menee putket iukkoon. Elikkäs ne ajaavat ojat auki tarvittaessa aika rajulla jyrsimellä.

    Möin yhdelle urakoitsijalle ison traktorin jyrsintä vetämään. pistävät kolmet renkaat pyöriksi, niin voivat ajaa vanhan ojan päällä. Myös turvesoilla ovat käyttäneet ojajyrsimiä, siellä vaan kurso pitää olla toisen mallinen, kun vedetään pystylaitaisia – pari metriä syviä ojia.

    Eikä ole naveroita! Tollo ei pääse sellaisen ojan yli edes hyppäämällä vauhdin kanssa.

    Tolopainen

    Sulla on aukkoja tiedoissa, missä keski-Pohjanmaalla muka ei voi salaojia tehdä.

    Jätkä

    Ne sitten vaan tykkää vedellä avo-ojia.

    Jätkä

    pikkutukki. Veljekset Pirttinen myy ainakin laadukasta jyrsntä = tunnoton puulle. Todella tehokas laite.

    Guukkeloi vaikka ”oja-jyrsin”, sieltä löytyy uutta ja käytettyä laitetta.

    Puuki

    Kaistaleen ”leveyssuositus” on ollut kyllä aina max 50 m. En ole kuullut suositeltavan 25 m kapeaa kaistaletta. Tietysti jos vain toisella puolella on metsää, niin 25 m:ä leveä vastaa sitten sitä 50 m max leveyttä.

    Hyvin onnistuu turvemaan tai muuten pinnaltaan (rahka)sammaleisen kangasmaankin luontainen uudistaminen kun kosteutta on tarpeeksi joko ojia tukkimalla taimettumisen ajaksi tai muutenkin  oikein sateisina kesinä, joita on ollut esim. 3 v sitten.

101 vastausta (näytetään 1-10)