Suomusalmi. Raakkujoki

Olisitkohan Petkeles aivan samaa mieltä, jos sinulla olisi metsää, jonka olet ostanut tai maksanut siitä perintöverot?

”kilpailulainsäädäntö estää hintakartellit ei painostuskeinojen käytön,”

Valitettavasti puun myynnistä pidättäytyminen on juuri ”yhtenäistä markkinakäyttäytymistä” jota MTK:n viestintä ei saa aiheuttaa.Kilpailuviranomaista ei kiinnosta miten hyvät perustelut olisi kehottaa yhtenäiseen markkinakäyttäytymiseen.Mitään poikkeuslupamenettelyä ei ole olemassa.

Toinen asia on tietysti se miten tehokas tai kattava MTK:n kehotus puunmyyntilakkoon olisi.Viimeksi kun sellaista yritettiin kattavuus taisi olla huono.Nykymetsänomistajakunnassa epäilen että ei onnistu senkään vertaa.

Olisi typerää MTK:lta ottaa kilpailuviranomaiselta suuret rangaistusmaksut viestinnästä joka ei tehoaisi.

Metsäteollisuus ja metsätalous on ollut uhattuna Suomessa tasaisin väli-ajoin. Lopettajina on ollut valkoselkätikka, liito-orava, 10 pykälä, sertifikaatit, jättöpuuryhmät, riistatiheiköt, tekopökkelöt ym. Nyt on syvän kriisin aiheuttajana raakku. Syvästi oikeistolaiselta ministeriltä lipsahti esitys viisi metriä leveämmästä suojavyöhykkeestä kuin Elyltä. Hän sai välittömästi sosialisoivan kommunistin leiman otsaansa. No, 10 pykälät ja sertifikaatit ovat osoittautuneet pelkiksi paperitiikereiksi, muutamat jättöpuut ovat arkipäivää, muutaman koivunräipän ”riistatiheiköistä” ei liene harmia eikä hyötyä kenellekkään, ei edes riistalle. Yli 100 sivua on tämä uusin uhka kirvoittanut keskustelua. Kuinka monella osallistujalla on raakkupuro maillaan? Ensi kesänä kohu on laantunut, metsäyhtiöt hakkaavat taas raakkupurojen varsia kuin aina ennenkin, ylikin ajetaan jos tarve vaatii. Taitaa olla taas myrsky vesilasissa. Toki näitä kohuja aina tarvitaan, varsin kipeästikkin. Niillä on kiva pönkittää omaa merkitystä, varsinkin kun sitä ei oikein muualta saa. Kukapa se kissin hännän nostaa jos ei kissi itse.

Kutusoraikot pysyvät puhtaina vain jos niissä kutee joka vuosi paljon isoja kaloja. Lohet ja taimenet kaivavat kutupuopan ja siinä pohja pölisee kun isot kalat myllää. Kun paikat ovat kauan ilman kutevia lohikaloja pohja menee pilalle. Soraikot liettyvät ja kiinteytyvät. Ei niissä voi enää raakkukaan olla. Muutama sormen mittanen tonko ei pohjaa paljoa puhdista. Pitää olla isoja kaloja ja paljon.

Suojeltavista kohteista pitäisi päästä tarvittaessa yli tai ohi ja lisäksi tulisi tietää ,missä ne sijaitsevat. Ely-keskusta tarvittaisiin apuun ,mutta sieltä on todettu , että resurssit eivät riitä. No…näyttää riittävän , kun edetään tilanteeseen , jossa joku ulkopuolinen löytää kohteen ,jonka asiaan vihkiytymätön on onnistunut tietämättömyyttään työtään tehdessään pilaamaan ja joutuu oikeustoimien kohteeksi.

On varsin outoa ,miten räyhäkkäästi raakkuasiaan on tartuttu rikosoikeudellisesta näkökulmasta ,kun metsäalan toimijoita ei ole koulutettu missään vaiheessa tarkemmin ,miten raakkujen kanssa menetellään. Edes luonnonhoitotutkinto ,joka vaaditaan kaikilta metsässä työskenteleviltä ei sisällä tietoa miten raakku saati sen elinympäristö tunnistetaan. Tällä kohtaa herrat ja työntekijät ovat samalla viivalla.

Nyt aletaan järjestää koulutuksia asian tiimoilta , mutta häiritsevän innokkaasti ollaan siirtämässä vastuuta käytännön tilanteissa konehenkilöiden vastuulle ,vaikka suojeltavat ja varottavat kohteet on huomioitava jo siinä vaiheessa ,kun leimikosta tehdään kauppoja. Karkea esimerkki tästä on tämä raakkutapaus. Puutavaran varastopaikka on merkitty joen toiselle puolelle eikä suorittavalla portaalla ole muuta mahdollisuutta ,kun ylittää joki. Hirteen ollaan vetämässä häntä ,joka on tietämättään menetellyt väärin.

Entäpä mitä tapahtuu silloin ,kun koneella ajellaan vielä aremmassa ympäristössä , jonka arvon vain huippuasiantuntija tunnistaa ja innostuu viemään asian oikeuteen? Raakkutapauksessakin vain harvalukinen joukko oli tietoinen raakkujen sijainnista ja eri toimenpiteiden riskeistä ja sekin tieto pyrittiin viimeiseen asti salaamaan. Tässä voisikin esittää kysymksen ,ovatko asioista tietoiset tahot syyllistyneet tuottamuksellisuuteen vahingon syntymisessä salaamalla oleellisen tärkeää tietoa. Nytkin tieto paljastui vasta huippuasiantuntijan osuttua paikalle kriittisellä hetkellä. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.