Hienoa nostokoukku. Oivallinen kirjoitus. Perkolle tuntuvat nämä työnjaot olevan vielä hakusessa metsäalalla.

Kommentti HS.

Virheen seuraukset koneyrittäjille olivat nyt kohtuuttomat. Oikeampi seuraus olisi ollut siirto yhtiön toiselle työmaalle.

Toinen kohtuuton seuraus olivat ministeri Mykkkäsen junailemat ylileveät 45-50 metrin suojakaistat. Tutkimuksista pitäisi kaivaa näille perustelut. Kaikilla vesistöillä kannattaa olla suojakaistat, mutta soveltaen leveydet maisemavaikutusten, pinnanmuotojen ja puulajien mukaan. Raakkujokien varsilla on epäloogista piirtää maisemaan suojakaistat ja samaan aikaan sallia valuma-alueella ojia, joissa ei ole vesiensuojelurakenteita. Ojista jokeen valuvan veden laatu ja määrä ovat kai vähintään yhtä tärkeät kuin suojakaistojen läpi avohakkuulta valuvat vedet?

Metsänomistaja ei useimmiten tiedä maillaan elelevistä uhanalaisista, koska niiden elinpaikat eivät ole kaikin osin julkista tietoa. Ei maanomistajilla yleensä ole tunnistamisen vaatimaa osaamistakaan. Jonkin verran lajitietoa on Metsäkeskuksen metsaan-tietojärjestelmässä ja laji-portaalissa. Metsaan-järjestelmässä ei kuitenkaan yleensä luetella lajeja eikä anneta metsänhoito-ohjeita. Kaikki tieto kaikille käyttöön -periaate auttaisi välttämään virheitä vastaisuudessa.

Raakkujoet on lueteltu tutkimus- ja kehityshankkeiden raporteissa, eli ne ovat julkista tietoa. Metsäalan toimijoiden (metsänhoitoyhdistykset ja puuta ostavat metsäyhtiöt) kannattaa ottaa tämä tieto käyttöön. Jos ko. alueille tehdään leimikoita eli puunmyynnin suunnitelmia tai hakkuusuunnitelmia, siinä yhteydessä voisi inventoida myös raakut.

Helmiä on niin harvassa, että helmenkalastus ei lyö leiville. Siitä jäisi myös helposti kiinni laajemmin tehtynä, joten tämä ei liene suuri uhka raakuille. Raakkujokia tulee pitää kunnossa ja ennallistaa – erityisesti huolehtien veden laadusta ja kalastosta. Tietyt kalalajit ovat välttämättömiä raakun lisääntymiselle, koska raakunpoikaset viettävät yhden kriittisen elämänvaiheensa kalan kiduksissa.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000010844586.html

2. kommentti TA:lle

”Tuo kuvaamasti luvan hakuprosessi on ollut jo käytössä ja se petti. Siksi esitin että jatkossa paras vaihtoehto olisi jos uhanalaisten lajien sijainnit siirtyisivät aina automaattisesti hakkuita suunnittelevien ja tekevien tiedoksi.

Parasta olisi ollut jos samat urakoitsijat olisivat jatkaneet, mutta käyttäen toista ajoreittiä, johon Stora Enso haki ja ilmeisesti saikin luvan ja pystyi viemään avohakkuun päätökseen? Luonnonsuojelulain rikkoja ei ole tässä konekuski, vaan se taho, joka ohjeisti ajamaan raakkujoen ylitse. Ely-keskus on vähintään osasyyllinen, kun se ohjeisti ajamaan joen ylitse ”esiintymän yläpuolelta”. Olisiko pitänyt mieluummin ohjeistaa etsimään kokonaan toinen reitti tai ajamaan esiintymän alapuolelta?

Kuten hyvin Toni tiedät, suojakaistat ja säästöpuuvaatimukset ovat olemassa metsäsertifikaateissa. Pääosa maanomistajista noudattaa niitä. Puita jää hakkaamatta metsien inventoinneissa todennetusti, ja siitä on myös hyötyä, tutkimuksin todennetusti.

Ojia ei kannata tukkia laajasti, vaan hyvin kasvavat ojitukset kannattaa pitää edelleen puuntuotannossa – jo pelkästään hiilinielujen säilyttämisen vuoksi. Rehevillä suokasvupaikoilla kannattaa suosia jatkuvaa kasvatusta siellä mihin se sopii. Ojien tukkiminen voi johtaa aluksi vesistöpäästöjen nousuun ja usein myös ilmastopäästöjen nousuun (metaani). Ennallistamistoimet kannattaa harkita soilla tarkkaan.

Metsämaaksi luokitellusta alueesta on jo lähes neljännes puuntuotannon ulkopuolella tai rajoitetusti puuntuotannossa. Risto Isomäki kutsui näitä nimellä de facto -suojelualueet. Näiden lisäksi lisätään jonkin verran jatkuvaa kasvatusta ja tiukkaa suojelua. Suojelu kohdistetaan Etelä-Suomen lehtoihin, harjuihin ja paahderinteisiin. Näin toimien metsien suojelun tilanne alkaisi olla melko hyvässä kuosissa.”

3. kommentti TA:lle

”Ydinkysymys ratkaisun kannalta on halutaanko lajitieto halutaan edelleen pitää salaisena. Salailu ei mielestäni oikein istu oikeuskäsitykseen, jossa hallinnon toimenpiteiden kohteena olevan objektilla kai tulisi olla oikeus saada tietoonsa tarkat perustelut, joihin hänen oikeudellinen kohtelunsa perustuu ja joiden perusteella omaisuuden käyttöä rajoitetaan.

Nykyisessä systeemissä metsänkäyttöilmoitus menee alueelliseen ely-keskukseen, jossa on biologeja ja oletettavasti myös paikallistuntemusta, esimerkiksi tieto raakkujoista. Elyt ovat kai pääosin ympäristöministeriön ohjauksessa eikä maa- ja metsätalousministeriön. Systeemiin jää nyt kuitenkin porsaanreikiä, joista lipsahtaa läpi haitallista luonnon käyttöä.

Tämän hallituksen valmistelussa on valtion aluehallinnon uudistus. Siinä yhteydessä kannattaisi tarkastella uudelleen uhanalaisia lajeja koskevan tiedon kulku. Yksi hyödyllinen muutos voisi olla Metsäkeskuksen liittäminen muuhun valtion aluehallintoon. Selvitysmiehen ehdotuksen mukaan neuvonta jäisi Metsäkeskuksilta pois, ja jäljelle jäisivät viranomaistehtävät ja metsätiedon ylläpito.”

En käynyt Hukkajoen toisella puolella, jossa aukkohakkuu oli. Ajourat molemmilla puolilla oli peitetty kuntalla, joka näytti koskemattomalta maanpinnalta. Kiertelin samaa metsäpalstaa varastopaikan ympärillä ja se selvitti miksi aukoksi laitettiin niinkin nuorta metsää.

Alue molemmin puoli oli istutettu kuuselle, joka on ollut väärä puuvalinta. Kuusten kasvu oli heikkoa kapeita vajaa kymmen metristä hyvä jos 10 cm rinnan korkeudelta ja latvassa 10 cm kasvu. Muutamia siemenlähtöisiä mäntyjä oli seassa, josta saattoi päätellä oikean puun alueelle, olivat kasvaneet hyvin 20 cm rinnan korkeudelta ja puolen metrin kasvu latvassa.

Vaikea sanoa miksi istutuskuusikko ei menestynyt. Onhan tuo vanha kuusikko Hukkajoen rannassa ihan normaalia. Murhivaaran rinteessä ylempänä näkyivät kuuset ja männyt kasvavan hyvin.

Vieläkään Paikkatietoikkunan latvusmallit eivät toimi, vaikka ilmoitin sinne kuukausia sitten ja sanoivat hoitavan asian.

Ensi kesänä seurataan ylityspaikkaa.

Onko Reima aivan varma, että ko. tieto pitää myös paikkansa? Jos ihan oikein muistan, Reima itse kertoi täällä kuljettajan puoluekannan!

Se oli nimenomaan itse Gruppa joka on täällä väittänyt kuljettajan olleen persu.Eli Reiman ei kannata luottaa kaikkeen mitä täällä kirjoitetaan.

Sinänsä se että kuljettaja (soitettuaan ensin työnjohdolle) keräsi viimeiset puut kuormaan ja ajoi takaisin lanssiin puron yli ei muuttanut mitään raakkujen kannalta.Huomattavasti suurempi vahinko syntyi siitä kun iso porukka Storan miehiä mylläsi vielä kaksi-kolme viikkoa purossa sotkemassa veteen pohjamaata ja viimeistelemässä raakkujen tuhoa.Nämä ”tutkijat” olisivat voineet ohjeistaa että annetaan veden puhdistua ja maan asettua luonnollisen virtauksen mukaan.Miksi näin ei tehty on mysteeri.Halusivatko raakkuasiantuntijatkin tästä mahdollisimman näyttävän katastrofin kun tiesivät ettei raakkukanta Hukkajoesta tähän häviä?