- Tämä aihe sisältää 9 vastausta, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 2 vuotta, 11 kuukautta sitten toimesta.
-
Suunnistus ja metsänhoito
Tolopainen tuolla eräässä viestiketjussa heitti ilmaan, että kohta suunnistajatkin alkavat määräillä, miten metsää pitäisi hoitaa. Näin tuskin tapahtuu, koska aika lajin parissa tiedetään hyvin, että muitten mailla mennään aivan samoin kuin hirvestyksessäkin. Suunnistajissakin on muuten hyvin paljon metsänomistajia.
Ajattelin kuitenkin avata asiasta ketjun, jos joku haluaa tietää, mitä suunnistajat toivovat, miten suunnistusten järjestäminen yleensä toimii tai jos joku haluaa ihmetellä jotain asiaa lajiin tai sen harrastajiin liittyen tai kaipaa johonkin vastauksia.
Yritin hiukan itse miettiä, millaisesta metsästä suunnistajat yleensä pitävät ja millainen metsänhoito sellaista edistää. Pinnanmuodoille ja rehevyydelle ei tietysti voida mitään, ja aloittelijan/lapsen ja kokeneen huippusuunnistajan tarpeet ja toiveet ovat tietysti erilaisia. Monet suunnistajien tarpeista tai toiveista joko haittaavat metsänhoitoa hyvin vähän tai suunnistajan ja metsänomistajan tavoitteet voivat olla yhteisiäkin.
Suunnistusmyönteistä metsänhoitoa voisi olla:
– tarpeettomien ennakkoraivausten välttäminen
– vanhojen tilakohtaisten kulku-urien jonkintasoinen auki pitäminen ja jättäminen maanmuokkauksen ja taimetuksen ulkopuolelle
– isojen kokonaisuuksien harventaminen kerralla
– männyn suosiminen
– taimikoiden hoitaminen ajoissa
– tuulenkaatojen putsaaminen pois aukkojen reunoista, ylipäätään tuulituhojen välttäminen hakkuiden suunnittelussa
– lasten suunnistusten kannalta olennaista on, että maastoon saa noin 1,5 km pitkän turvallisen lenkin. Tämä voi syntyä osittain metsäautoteistä ja usein syntyykin, mutta jotain muutakin poluntapaista olisi hyvä olla. On siis parempi, jos oman tilan uraverkosto tekee lenkin kuin puumaisen rakenteen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.