Keskustelut Metsänhoito Taimiston hoito-ohjeita 100 vuoden takaa

Esillä 8 vastausta, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
  • Taimiston hoito-ohjeita 100 vuoden takaa

    Löysin Tapion aikakauskirjan no 10 vuodelta 1914. Siinä Emil Vesterinen otsikolla ”Taimimetsien hoidosta” kirjoitti näilläkin palstoilla miltei joka päivä käsitellyistä asioista.
    Ensiksi hän totesi, että asutuksen lähelle nousseet taimikot ovat mitä viheliäisimmässä kunnossa. Sitten hän totesi, ”etteivät paremmassa tilassa ole nekään taimistot, jotka ovat nousseet määrämittahakkausten kautta syntyneisiin aukkoihin ja alikasvuksi”.

    Sitten hän antaa ohjeita, ”kuinka männyn ja kuusen taimistot yleensä olisi hoidettava, jotta niistä voisi tulla kunnollisia metsiä.”

    ”Muutama vuosi senjälkeen, kun taimisto on saatu joko luontaista tai keinollista tietä, istutusta ja kylvöä käyttäen, nousemaan, olisi hyvä monesti tarpeen vaatimakin toimittaa taimiston täydennys, jotta saataisiin tasainen metsikkö muodostumaan. On nimittäin huomattava, että luonnon kylvämänä siemenet eivät jakaudu tasisesti, vaan syntyy suurempia ja pienempiä aukkoja.”…”Täydennyksessä on aina käytettävä voimakkaita koulutettuja taimia, jotteivat ne jäisi naapureistaan kovin paljon jälkeen”

    Hänen ohjeen mukaan lihaville maille kuusen ja karuille maille männyn taimia.

    Sitten hän ohjeita perkauksesta. Suosittelee taimien repimistä ensimmäisessä perkauksessa maasta. Toteaa, että 5-6 vuoden kuluttua toimitetaan uusi perkaus. Muutenkin ohjeet ovat kuin vaikka Tapion nykyisistäkin ohjeista.

    Lopuksi hän toteaa:
    ”Näin ollen ja koska lisäksi kustannukset vastaiseen hyötyyn nähden ovat verrattain pienet ja taimiston perkauksen edullinen vaikutus tuntuu kauan ja on tuotantoajan lopussa huomattavan suuri, kannattaa taimistojen hoitoon jokaisen metsänomistajan muutama päivä vuodessa uhrata. Sen 5-10 markan kustannuksen, jolla hehtaarin suuruinen ala usein katsotaan voitavan tyydyttävään kuntoon saattaa, ei pitäisi ketään ajattelevaa metsänomistajaa pelästyttää niin, että hän kustannusten pelossa jättäisi perkauksen toimittamatta.”

    Mitäs sanotte?

  • Köppäkynsi

    Ei olisi pahan hintaista, jos perkausta saisi 36 euron hehtaarihintaan nykyaikaan.

    Gla

    Kun tänne linkitetyn Heldan arkiston vanhoja kirjoja olen lueskellut, samaan johdonmukaisuuteen olen kiinnittänyt huomiota. Pari asiaa tulee mieleeni. Ensinnäkin se, että mitä oleellista tutkimus on viimeisen sadan vuoden aikana saanut selville. Toisaalta tällainen pitkäjänteisyys antaa aihetta varovaisuuteen uusien villitysten suhteen.

    Timppa

    Kannattaisiko n-merkin ja kumppanien perehtyä vähän historiaan, ettei tehtäisi samoja virheitä kuin 100 vuotta sitten.

    jees h-valta

    Kannattaisi varmaan perehtyä juuri historiaan. Eihän sataa vuotta voi pitää minään historiana. Aivan juuri metsiä kasvatelleiden paapojen turinoistahan nuo on kirjailtu. Kuten mainitsin on aika turha vielä yhden puusukupolven elkeistä tehdä jk:n tyrmääjää. Kun sitä on harrastettu sentään todennäköisesti tuhansia vuosia.

    Timppa

    Jesse jaksaa.

    Kyllä niitä puusukupolvia on enemmän. Vielä 1800-luvun lopulla tehtiin määrämittahakkuitakin, joissa saattoi lähes koko puusto lähteä kerralla. Niiden jäljeltä syntyneitä tasaikäisiä yli 100-vuotiaita männikköjä meillä on hakattu ja on vieläkin pystyssä.
    Ei ole kuitenkaan mitään merkkiä, että kasvu uusien puusukupolvien osalta olisi vähenemässä. Päinvastoin.

    Pahempi tilanne on tosiaan myöhemmin tehtyjen harsintahakkuiden jäljiltä, joihin on syntynyt suurelta osin vähäarvoista lehtipuustoa. Tai ei aina mitään.

    Korpituvan Taneli

    Määrämittahakkuita on tehty vielä 1900 luvun puolellakin. Silloinkun sellainen tehtiin luonnostaan tasaikäiseen mäntykankaaseen, saatiin ehkä kohtuullinen uusi metsäkin aikaan. Kun sitä kuitenkin tehtiin kaikenlaisilla mailla, joilla oli monenlaista alikasvosta, eikä mitään raivauksia tehty, niin syntyvä metsä oli karmea esitys.
    Sitten tätä karmeutta vielä harsittiin muutama vuosikymmen ja kaikki pienet puut olivat ”taimia”, niin huhheijaa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    kuusessa ollaan

    Niin, taitaa suuri osa meistä tietämättään korjaa noiden ohjeen mukaista satoa nyt ryhdikkäistä satavuotiaista havumetsistä havumetsävyöhykkeellä…
    Toinen osa paikkailee harsinta ja hoitamattomuuksien seurauksia toisessa puusukupolvessa.

    metsänvartija

    Metsänvartijakin teki metsänhoidossaan ”ketunlenkin”.

    Metsäopiston ”pakkopulla” opetuksesta irti päästyään, kiitos teknologian, pääsin tutustumaan vanhaan metsäoppiin.

    Luonnonmukainen metsänhoito sopii metsänvartijalle. Metsää hoidetaan niinkuin luontokin. Luonto leimaa ja metsänvartija hoitaa ”leimatut” rungot polttopuuksi.

    Ainut asia on korjuun järjestäminen. Hevosajasta ei ole jäljellä kuin hevosenkenkä metsätoimiston ulko-ovella.

    Pieni traktori ja vinssi korvaa hevosen.

    Sen verran ”tutkittua” tietoa on metsänhoidossa että lengot,mutkaiset,susipuut, haaraiset ja oksikkaat päävaltapuut joutuu itse leimaamaan valiorunkojen kasvutilasta pois.

    Myös pystykarsinta kuuluu metsänhoitomalliin.

Esillä 8 vastausta, 1 - 8 (kaikkiaan 8)