Löysin Tapion aikakauskirjan no 10 vuodelta 1914. Siinä Emil Vesterinen otsikolla ”Taimimetsien hoidosta” kirjoitti näilläkin palstoilla miltei joka päivä käsitellyistä asioista.
Ensiksi hän totesi, että asutuksen lähelle nousseet taimikot ovat mitä viheliäisimmässä kunnossa. Sitten hän totesi, ”etteivät paremmassa tilassa ole nekään taimistot, jotka ovat nousseet määrämittahakkausten kautta syntyneisiin aukkoihin ja alikasvuksi”.

Sitten hän antaa ohjeita, ”kuinka männyn ja kuusen taimistot yleensä olisi hoidettava, jotta niistä voisi tulla kunnollisia metsiä.”

”Muutama vuosi senjälkeen, kun taimisto on saatu joko luontaista tai keinollista tietä, istutusta ja kylvöä käyttäen, nousemaan, olisi hyvä monesti tarpeen vaatimakin toimittaa taimiston täydennys, jotta saataisiin tasainen metsikkö muodostumaan. On nimittäin huomattava, että luonnon kylvämänä siemenet eivät jakaudu tasisesti, vaan syntyy suurempia ja pienempiä aukkoja.”…”Täydennyksessä on aina käytettävä voimakkaita koulutettuja taimia, jotteivat ne jäisi naapureistaan kovin paljon jälkeen”

Hänen ohjeen mukaan lihaville maille kuusen ja karuille maille männyn taimia.

Sitten hän ohjeita perkauksesta. Suosittelee taimien repimistä ensimmäisessä perkauksessa maasta. Toteaa, että 5-6 vuoden kuluttua toimitetaan uusi perkaus. Muutenkin ohjeet ovat kuin vaikka Tapion nykyisistäkin ohjeista.

Lopuksi hän toteaa:
”Näin ollen ja koska lisäksi kustannukset vastaiseen hyötyyn nähden ovat verrattain pienet ja taimiston perkauksen edullinen vaikutus tuntuu kauan ja on tuotantoajan lopussa huomattavan suuri, kannattaa taimistojen hoitoon jokaisen metsänomistajan muutama päivä vuodessa uhrata. Sen 5-10 markan kustannuksen, jolla hehtaarin suuruinen ala usein katsotaan voitavan tyydyttävään kuntoon saattaa, ei pitäisi ketään ajattelevaa metsänomistajaa pelästyttää niin, että hän kustannusten pelossa jättäisi perkauksen toimittamatta.”

Mitäs sanotte?