Kuten tiedetään, nykyiset kuusiviljelmät lähtee hirmuiseen kasvuun kun kaikki taimituotannon ja viljelyn osavaiheet tehdään huolellisesti. Viljavilla mailla (mt+ – omt) istutuskuusikko saavuttaa Etelä- ja Keski-Suomessa kolmessa kasvukaudessa metrin keskipituuden ja on kilpailussa lähes tasaväkinen laikkumätästettettyjen kohteiden laikkuihin ilmaantuvien siemensyntyisten koivujen kanssa.

Nykyisin laikkumätästyksessä laikku ja mätäs ovat vierekkäin. Laikkuihin tuleva siemensyntyinen lehtipuusto häiritsee yleensä mättääseen istutetun kuusen kasvua, eikä lehtipuiden kasvatus ole myöskään puuston tilajakauman kannalta järkevää kuin korkeintaan harvakseltaan.

Entä jos laikkumätästys toimitettaisiin niin, että laikku ja mätäs tulisivat selkeästi erilleen toisistaan? Tekemällä 800 mätästä hehtaarille, syntyisi saman verran laikkuja ja keskimääräinen etäisyys näillä olisi 2,5 metriä. Tavoitteena puulajisuhteeltaan 50 / 50 % rauduskoivu-kuusisekametsä. Arviolta ensimmäiset viisi vuotta kuusi olisi kasvussa koivua edellä, minkä jälkeen koivut menisivät ohi, mutta ensiharvennukseen mennessä tilanne jälleen tasoittuu. Tasaisen tilajakauman ja nykykäytäntöä hiukan harvemman tiheyden myötä puulajien välinen kilpailutilanne olisi mahdollisesti jokseenkin tasaväkinen eivätkä koivut piiskaisi kuusenlatvoja pilalle ja ensiharvennus voitaisiin tehdä arviolta 16 metrin pituusvaiheessa.

Konetyön ja istutuspuiden määrän vähentyminen toisi hihavakiolla arvioituna 30 % kustannussäästön taimikonperustamisvaiheessa. Kuusi- ja koivukuidulla ei nykyisellään sanottavaa hintaeroa ole, joten ensiharvennustuloihin jokseenkin tasainen sekametsärakenne ei vaikuta. Ensiharvennuksessa voidaan suosia enemmän tai vähemmän kuusta ja lisäksi onnistuessaan edellä kuvattu menetelmä luo edellytykset huippulaatuisen koivutukin kasvatukseen.

Kommentteja?