metsänkasvattaja. Niinpä niin! – Kyllä puu halkeaa kuivuessaan se on aivan varmaa. Ainoa poikkeus on kuumakuivattu puu, joka ei halkea. Poikkeuksetta halkeama tulee siihen kohtaan, joka on lähinnä sydäntä.
Joka muuta väittää, ei todellakaan tiedä asiaa, mutta jokaisessa Havupuussa on pintapuu paljon kosteampaa kuin sydänpuu. Se siis luovuttaa paljon enemmän vettä ja myös kutistuu kuivuessaan enemmän kuin jo kuollut sydänpuu. Siksi halkeamajohde ohjaa oikein tehtynä halkeaman haluttuun paikkaan. Pelkkahirsikään ei halkea miten sattuu, vaan halkeama syntyy sille puolelle, joka on lähempänä ydintä, ja vain ytimeen asti.
Kun tukista sahataan kaksi maksimipaksuista lankkua niin, että ydin malkeaa, niin kuivuessaan lankut muuttavat muotoaan. Aivan varmasti sydänpuoli pullistuu ja pintapuoli kopristuu. Siihen on syynsä! Kuivuessaan puu kutistuu – AINA !
eipä ole kokemusta kuumakuivatun hirren veistosta ilmeisesti se ainakin vähentää halkeamista tavanomaisessa sahatavarassa mutta hirsi on erilaista ja kun kuivaus tapahtuu suht nopeasti niin tuleeko vääntymiä pahemmin ? ja hirrellä on kyllä aikaa haljeta sitten seinässä enemmän höylähirrrethän ovat kuivattu kuivaamossa ja nekin halkeavat siten myöhemmin ihan samaksi kuin luonnonkuivattu
Kokkolan laidalla on yritys, joka on kehittänyt kuumakuivauksen ja käyttää sitä. olen käynyt siellä – me toimitimme sinne jättipölkkyjä sen vierailun perusteella.
Yrittäjä itse asuu omassa – rakentamassaan hirsitalossa, joka on rakennettu täysin ilman painumisvaroja jo vuosikymmeniä sitten. Hirret ovat valtavia, eikä halkeamia ole.
Kuumakuivaus ei ole lämpökäsittelyä, vaan tosikuumassa uunissa tosinopeasti kuivattua puuta, joka siis käytännössä kuivataan samalla periaatteella kuin lämminilmakuivaamossakin, eli tavara kuumennetaan höyryn kanssa niin kuumaksi, että se on ydintä myöten tosikuumaa. Höyrypaine ajaa veden pois ytimestä asti ja pinnan kastelu pitää solukon auki höyryn tulla.
Jos minä olisin miljonääri, teettäisin itselleni talon tällä yrittäjällä.
Tukki kuoritaan ensin petkeleellä heti katkomisen jälkeen metsässä, mutta ei suinkaan puhtaaksi. Siitä se kuivuminen lähtee hillitysti liikkeelle. Totta kai on sitten paljon kovempi urakka vuolla parkkuuraudalla puhtaaksi semmoinen jo pitempään kuivunut petkelöity petäjä. Kevyempi käsitellä mutta pinta on raskasta vuolla puhtaaksi. Mutta edelleen sanon että ei juurikaan halkeile.
On tullut keskenkasvuisena, 17 – 19 vuotiaana vuoleskeltua puuta puhtaaksi satoja kuutioita. Koivua oli ilo parkata mutta havupuu ikävämpi. Koivut olivat nelijalkaisia, mänty pitempää, 8 jalkaista.. 265 pölliä taisi olla paras päivätulos, se on 323 metriä. Ei ihme että mökkihirsien vuoleminen ei niin mahdottomalta tuntunutmutta olinkin silloin parhaassa iässä.. Ei enää näillä vuosilla taitaisi jaksaa. Savusaunan teko kyllä vielä onnistuisi ja saatanpa toisen vielä tekaista jos koronasta selvitään, Seuraavaan savusaunaan tulisi korkeutta metri enemmän kuin nykyiseen. Mitä korkeampi sen parempi. Eikös ne pohjalaiset saunat olleetkin 4 – 4,5 metriä korkeita. Muuramessahan niitä tuli saunamuseossa aikanaan katseltua. nehän olivatkin monitoimilaitoksia mallastusmahdollisuuksineen kaikkineen.
Ehkäpä näette vielä kuviakin. On juuri kuvien digitointiprosessi alkamassa. Tuhatmäärin niitä on.
Joskus puulaivoja korjaavalla ja jopa rakentavalla telakalla opiskelin puunkäsittelyä ja sain sieltå mallin, jonka mukaan esim mastopuut kuoritaan siten, että siihen jää pantoja säännöllisin välimatkoin. Kuorimaton osa = panta – oli kokolailla saman pituinen kuin kuorittu pätkä. Homma lähti tyvestä, joka jätettiin kuorimatta noin puolen metrin matkalta, kuorittiin puoli metriä, puoli metriä pantaa jne, kunnes koko 15 -25 metriä oli menty läpi.
Samoin olen katsellut keloja ( lähinnä keski-Suomessa) kyllä niissä kaikissa on halkeamia, enemmän tai vähemmän. Vaikka rungot ovat putkisuoria, ne keloina paljastuvat usein erinomaisen kieroiksi ( kiero runko on kierteinen, kuin poranterä) se ei vaikuta puun kelpoisuuteen tukiksi. Muutamat eivät vain ymmärrä, mikä on mutka, lenko tai kiero, vaikka ne ovat aivan eri asioita.
Tuli taas piipahdettua mäkillä ihastelemassa niitä halkeilemattomia hirsiä. Ei vieläkään ole hirret halkeilleet vaikka mökki on töröttänyt pystyssä jo reilut 40 vuotta. No onhan siellä yläpäädyssä muuan hirsi jossa on pätkä kierteistä halkeamaa kun piti päätyjä varten ostaa parikymmentä tukkia kun projektiin varatut puut loppuivat kesken ja piti ostaa käyttää yläpäätyyn tuoretta puuta. Niitä kuvia tulee kunhan ehtii.
pystykorva onko kyse pelkka vai pyöröhirrestä ? pyöröhirsi ei halkea juuri koskaan sivuilta halkeama jää varaukseen piiloon toisin kuin pelkka tuoreesta puusta tehty mökki ei halkea sen enempåå kuin kuivasta tehty
Normaali pyöreä hirsi halkeaa aina. halkeama syntyy ytimen ja yleensäsen kohdan välille, joka on lähinnä ydintä. Varaukseen halkeama jodattautuu juuri siitä syystä, ja jos varaus on tehty syväksi moottorisahalla, hirsi venähtää halki kuin sitä kiiloilla ja lekalla halkaistaisiin.
Kuoritut hirret halkeavat varmasti, jos ne odottelevat vuoroaan alkukesän auringonpaisteessa, koska ulkopinnan solukko sulkeutuu ja kutistuu, mutta sisäpuusta ei kosteus pääse tulemaan pois, jolloin se tavallaan pullistaa hirteen halkeaman.
Jos hirret eivät halkea, niin selitys voisi olla juurikin varjoinen paikka, jossa kuivuminen tapahtuu niin, että sydänpuussa oleva kosteus tulee puust hissunkissun pois. Jotkut puhuvat hirren hengittävän, mutta jos pinta ehtii kuivua, hirsi ”tukehtuu”.
Minulla on mökki tehty sahahirrestä jonka vestin isäni kanssa joskus -70 luvulla. Siinä on jotkin hirret halkeilleet mutta ei kaikki vaikka ovat samaan aikaan kaadettu ja sahattu.
Minua ei halkeamat haittaa. Ne kuuluu hirsirakentamiseen ja elävöittää vain seinää.
Ihan on kysymys metsästä kaadetuista, kuorituista ja salvostetuista puista, Ei höylä eikä sorvihirsistä.
Eikä tarvitse kovinkaan paljon alan kirjallisuuteen tutustua niin tietää että varausta sahattaessa ensin sahataan syvemipi kalkein puun kekselle. Varauksia ei suinkaan sahata sitten sinne keskiuran pohjaan saakka vaan ne jäävät pinnemmaksi.. Jokunen kuva minun mökkini seinästä on Pekka Hakalinin kirjassa hirsirakentaminen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.