Metsäkonekuskien koulutuksessa tapahtuu systemaattisesti myös ”luonnollista poistumaa”, eli keskeyttäjiä onlähinnä alkutaipaleella ja ensimmäisen vuoden kuluttua. Jälkeen jääneistä jopa 70 % haluaa alalle, mutta parin – kolmen vuoden kuluttua osa heistä heiluu työyyömien porukoissa, taikka on vaihtanut alaa, johon voi olla suht helppo lähteä, eli hieman raskaampien kuorma-autojen ohjaimiin, osa jopa linja-autokuskiksi.

Alkusysäys tuohon syntyy, kun konekuskeille järjestetään kuorma-auton kuljettajan pätevyys oppilaitosaikana. ”Meillä”  on ritiläauton ja puutavara-auton kuljettajaopetus ja konsernin sisällä myös Maansiirtoauton ja koneiden, sekä yhdistemäuton ja linja-auton kuljettajien koulutus.

Ne konekuskit, jotka eivät läpäise tytkintoa, eivät kyllä yritä konehommiin, joten he jäävät Mopokuskilta huomaamatta.

Konekuskien taidoissa on pahimmillaan huimat erot: On kuskeja, hyviä kuskeja ja on huippukuskeja. Koulusta juuri valmistuneella on esittää todistus koulun antamin arvosanoin. Työhönottotilanteessa kannattaisi työnantajan lukea se pahvi hyvin taarkkaan – ja ammattitaidolla.

Puhelimessa ja kahdenkesken ei saa antaa sellaisia mielipiteitä, joita ei todistuksessa ole.

Eräs tyttö itki kerra puhelimessa todistyksensa huonoutta ja kysyi: ”Olinko minä kurssin huonoin? Pakko sanoa hänelle, että kyllä. Tyttö valitti asiasta ylemmäs ja hänelle järjestettiin parin päivän kokeet eri koululla ja -opettajien toimesta. Tuli tuomio, että arvosanoja ei voi korottaa piiruakaan.