Kyllähän ensin kannattaa setviä hinta ja ehdot valmiiseen tiehen.

Jos palsta on puinen,laaja, tien runko heikko, mökkiläisiä monen sorttista jne, vakavasti harkitsisi oman tien kunnostusta. Jos se on lisäksi kovilla mailla,niin…

Oma tupa oma lupa.

Tienkäyttäjillä on erilaisia intressejä, joiden yhteensovittaminen saattaa aiheuttaa ongelmia uuden tien tai jopa vanhan tien käytöstä, vaikka tiekunta olisi perustettu jo kymmeniä vuosia sitten. Siksi kannattaa tarkoin miettiä, että meneekö jo perustettuun tiekuntaan, jossa saattaa joutua törmäyskurssille tahtomattaan.

Minäpä kerron Taipalsaarelta esimerkin. Putasniemen tiekunnan päätöksellä vuonna 2014 pystytetty 9 tonnin painorajoitusmerkki seisoo tukevasti edelleen paikoillaan, vaikka Taipalsaaren kunnan tekninen lautakunta on kaksi kertaa todennut, että painorajoitusmerkki tulee poistaa, koska se tekee tienkäyttäjistä eriarvoisia.

Tiekunnan puheenjohtaja valitti Taipalsaaren teknisen lautakunnan päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka huhtikuussa 2016 tekemällään yksimielisellä päätöksellä totesi 9 tonnin pysyvän painorajoitusmerkin olevan laiton. Perusteluna oli: ” Tien pitää olla sellaisessa kunnossa, että se mahdollistaa myös metsätalouden harjoittamisen.

Tiekunnan puheenjohtaja on kesämökin omistaja. Hän oli vetänyt porot sieraimiin jo yli 10 vuotta sitten, kun myimme Suursaaressa olevalta metsätilalta hienon 4 hehtaarin koivikkokuvion Koskitukki Oy:lle pystykaupalla. Motokuski sanoi, että hän ei ole ollut pitkään aikaan näin hyvässä leimikossa, josta laatutyveä lähti 25 % koivutukin saannosta.

Hakkuu tehtiin 10 – 20 asteen pakkaskelissä. Hakkuu, lähiajo ja kaukokuljetus onnistuivat erinomaisesti. Seuraavana kesänä tiekunnan puheenjohtaja oli ottanut yhteyttä Koskitukin toimitusjohtajaan ja hallituksen puheenjohtajaan vaatien korvauksia tien rikkomisesta. Hän oli väittänyt, että tie oli painunut hakkuussa 20 cm. Kävimme Koskitukin edustajan kanssa paikalla ja totesimme, että hakkuista ei ollut aiheuttanut tielle mitään vaurioita. Asia ei edennyt tuolloin mihinkään, kun ei ollut aihetta.

Olimme omistaneet tilan 17 vuotta, kun menin ensimmäisen kerran vuonna 2014 tiekunnan kokoukseen. Olin huomannut tien varteen ilmestyneen pysyvän 9 tonnin painorajoitusmerkin. Kokouksesta oli peräti värikäs, kun otin painorajoitusmerkkiasian esille.

Eräs henkilö tuli puolen metrin päähän lapsi sylissään ja totesi, jos tätä lasta ei olisi mukana saisit turpaan. Tuon sanottuaan hän poistui kokouksesta jääden minulle täysin tuntemattomaksi mökkiläiseksi.

Minulle selvisi pian, että tiekunnan puheenjohtaja oli itse ollut vuonna 1997 ostamassa samaa metsätilaa, joka rajoittui hänen mökkitonttiinsa. Hän oli siis kateellinen, kun ostimme metsätilan ja hakkuutimme komean koivikon. Hän lateli kokouksessa mm, että minä teen puilla bisnestä. Totesin, että metsätalouden harjoittamisessa on kyse siitä, että metsän tuotosta omistaja pyrkii tekemään positiivista tulosta ja sitä voi sanoa bisneksen tekemiseksi.

Kun huomasin, että mistä oli kyse, niin tarjosimme siskoni kanssa tilaa hänen ostettavaksi. Hän tekikin tarjouksen, jonka hylkäsimme.

Vaikka Taipalsaaren tekninen lautakunta on kaksi kertaa ja Itä-Suomen hallinto-oikeus kerran, huhtikuussa 2016, todennut 9 tonnin pysyvän painorajoitusmerkin laittomaksi, niin ainakin ennen juhannusta merkki oli edelleen tukevasti paikoillaan.

En ole viitsinyt merkkiin koskea ja poistaa merkkiä, joka juridisesti on heinäseipääseen verrattava. Merkki on kuitenkin aiheuttanut ongelmia puunmyyntiin ja korjuuseen liittyen jo useana talvena. Eräs metsänomistaja ajatti harvennushakkuunsa kuidut toissa talvena tien varressa olleelle autojen parkkialueelle, kun ei saanut tiekunnan puheenjohtajalta lupaa käyttää tietä tilalleen saakka.

Olen odotellut seuraavaa tiekokousta, jota ei ole vuoden 2014 jälkeen pidetty. Pääosa tiekunnan käyttäjistä ei ole edes tietoinen, että 9 tonnin pysyvä painorajoitusmerkki on laiton. Syy tähän on, että kunnan ja hallinto-oikeuden päätöksistä ei ole tiekunnan osakkaille kerrottu. Tietoa ei siis ole, jos ei ole sattunut paikallisista lehdistä lukemaan tai nähnyt päätöksiä netissä.

Ajattelin joskus kirjoittaa tapahtumista sketsin, kun 9 tonnin painorajoitusmerkki on ensin poistettu mahdollisesti poliisin toimenpitein, jos tiekunta ei sitä itse poista.

Odottelen mielenkiinnolla, että milloin seuraava tiekokous on.

Liikemies

Ismo Talka

Tieasioihin liittyy usein eturistiriitoja, joiden selvittely ei aina ole helppoa.

Kerran sattui tapaus, jossa uuden tiekunnan perustamisessa yksi osakas halusi tien linjauksen tehtäväksi entisen ns. karttatien paikalle kun toinen linjausvaihtoehto oli  ko. henkilön yksityisen pihatien kautta. Molemmat vaihtoehdot oli suunnilleen saman mittaisia ja hyvin toteuttamiskelpoisia.  Nuori maanmittari joka johti kokousta päätyi lopulta tekemään päätöksen, jossa entistä tielinjaa noudattava ehdotus tulisi kokonaan ehdottajan yksin maksettavaksi . Siinä v-ehdossa oli vain ko. henkilön maata ja uutta tietä (entinen oli ummessa) oikomisineen piti tehdä muutama satametriä.  Lautamiehenä sattui toimimaan yksi tieosakas ja ilmeisesti se vaikutti päätökseenkin. Tiekustannuksiin olisi pitänyt kaikkien osallistua omilla osuuksillaan, koska toteutettu tielinjaus ei muuttanut jo olemassa olleen vanhan tiepohjan paikkaa.

Noita em. retteloita kun siunaantuu alusta alkaen ja koko ajan matkan varrella lisää, tee siinä sitten puunmyyntejä ja metsänhoitotöitä hyvillä mielin.

On sivusta tullut seurattua niin montaa v-maista keisaria tiensä päältä, että onhan se oma tie kuin lottovoitto.

Sillä tämäkin pointti.