Synkkänä nään tulevaisuuden tuon asian suhteen. Peloista pahin on se, että talvet jatkuvat lumisina. Ja kesät ovat otollisia poikastuotannolle.
Mitäs sitten tapahtuu, kun lukemattomat teeriparvet rantautuvat männiköihimme?
Entäpäs sitten jos vähälukuinen riekkommekin oppii syömään männyn vuosikasvua?
Nythän riekko verottaa ainoastaa koivun tuotantoa.
Saatikka jos palaamme menneisyyteen jolloin taivaan pimentävät metsoparvet vyöryvät männiköissämme kuin pommikonelaivueet.

Siitäpä olisi Veikko Huovinen saanut oivan pakinan aikaiseksi noista nahkasiipisistä hirvistä.

Kuinka ne olisi illantullen leväyttäneet siipensä hakomismännyn latvassa, liidelleet maanpinnalle ja kaivautuneet yöksi hyyvökselle.
Herätäkseen taas aamutuimaan jatkaakseen syönnöskierrostaan.

Kuinka nuo hirvet olisivat asettautuneet nuoreen taimikkoon jonka maun ne parhaaksi tietävät. Eihän se taimiparka moista painoa katkeamaatta kestäisi.

Hirvikokeenkin voisi samantein laittaa uusiksi, ja suorittaa haulikkoradalla.

Ja kuinka Veikko hehkuttelisikaan Talvivaaran ikeen alla vääntyneen Kainuulaisen selkärangan taipumisesta.
Ja siitä kuinka Kainuulaiset vyöttäisivät kupeensa ja lähtisivät sankoin joukoin tuohon kuusettuvien itkumummojen kuoroon.