”Toistaiseksi kertyneiden tulosten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kivennäismailla jatkuvapeitteiset menetelmät, kuten poimintahakkuu, soveltuvat parhaiten kuusikoille.”

Tarvitaanko tällaiseen perusasiaan tutkimusta, kun lapsetkin tietää ettei koivu tai mänty pärjää alikasvoksena peitteisessä maastossa ja että poimintahakkuut johtaa kuusettumiseen.

Matti Kärkkäisen kolumni Metsälehdessä kertoo vähän samaa kuin Annamari Laurenkin, että turpeen nopea häviäminen lisää metsän kasvua vapauttamalla enemmän ravinteita puiden käyttöön.

Muhoksella rämeiden koeojituksilla ojasyvyydellä 90 cm 10m välein antoi männyillä pituuskasvuksi 25 cm vuosina 1977-1995 ja ojavälillä 20m 16 cm ja 40m ojavälillä 10 cm. Kun suo lannoitettiin kalilla ja fosforilla, niin vain 20 ja 40 m ojavälillä pituskasvu lisääntyi, mutta ei saavuttanut 10 m ojavälin kasvua eikä lisännyt pituuskasvua 10 m ojavälillä juurikaan.

Tuo oli mukava kuulla, että turvemaiden metsät kestävät ilmaston lämpenemistä paremmin kuin kivennäismaat ja kasvavat myös paremmin nykyiseen varrattuna. Myös turvepellot antavat paremmat sadot kuivina kesinä kuin kivennäismaat.

Lisäksi Lauren sanoo, että tuhkalannoituksen vaikutus kestää 30..50 vuotta ja antaa lisäkasvua 2..4 m3/ha/v.

Itselläni on ehtinyt myös tulla havaintoja, että toisen puusukupolven kasvut ojitetuilla turvemailla ovat ensimmäisiä parempia. Erityisesti kuusien kasvu ohittaa jopa vastaavien kivennäismaiden tulokset.

Hollanti on maailman johtava elintarvikkeiden tuottaja, ja lähes kaikki tuotanto on siellä peräisin turvepelloista. Siellä turvemaat ovat maan vaurauden perusta, mutta meillä niistä halutaan tehdä ongelma. – Miksi?

Kun turve maatuu niin se paranee monille kasveille. Tämän varmasti kaikki suopeltoja viljelleet ovat huomanneet. Ja kyllä se on suometsissäkin huomattu jo kauan.

Neuvostoliitossa on tehty varsin hyvää metsätutkimusta. Neuvostoliiton kaltainen maahan on tutkijalle mitä mainioin paikka. Ei ole läntisen markkinatalouden ja byrokratian asettamia rajoituksia tutkimustyölle.

Olen tässä lueskellut Neuvostoliitossa tehdyistä visakoivutukimuksista. Visakoivua on Venäjällä luontaisesti ja sen tutkimukseen ja viljelyyn on  Neuvostoliiton loppuaikoina panostettu.