On kehitys kehittynyt vuodesta -83. Koneiden käynti on tasaisempaa ja varmempaa. Kaasuvaijeri toimii varmemmin, vanhassa oli kahvan pystyasennon takia vaijeri todella herkkä temppuamaan, ja vanhemmiten se saattoi jäädä asentoon, jossa kaasuläppä ei auennut kunnolla. Ryyppy – ja puolikaasu on kehittynyt parempaan. Siitä olen samaa mieltä, että 252 – mallin husse on melkoinen peto taimikossa. Sillä on täydellinen nautinto sahata, vertaa sitä mihin tahansa.
Aika multaa muistot. Nykysahoissa ergonomia ja tärinävaimennus on huipun tikkiä vanhoihin verrattuna. Löyhästi tähän liittyy Jarmo Sirolan jälleen kerran loistava kolumni vasta ilmestyneessä lehdessä.
Muistojen varassa ei toki olla. Mutta jos otetaan metsälehden vertailussa olleet – asasteet, eli moottorisahat, joihin on aseteltu lisälaite, taikka sitten ensimmäinen HVA, eli 165 , niin jo se 244 ja sen sisarmalli Partnerin 440 ovat hyvin lähellä hyvää raivuria.
Jos epäillään, että elelen vain muisteloissa, niin omistan Stihlin 480 ja 490 mallit, kuten myös Hussen 520, joista HVA pieksää kaikki muut kevyesti jo pelkästään parempien valjaidenkin avulla.
Käytännössä voin vakuuttaa, että olen perehtynyt lähes kaikkiin ammattikäyttöön tarkoitettuihin R-sahoihin, enkä vielä hihkuisi uutuusmallien kunniaa.
Mikä raivuri on husselta 520. En tunne tuota mallia kuin ruoholeikkurina,?….. Itsellä ollut 165 Ensimmäinen raivari oli vähän käytetty, sen jälkeen aina uusia, Kun uusi malli tulee aina sellainen heti metsään kokeiluun. 252 tuli sahattua 3 kpl suhteelisen ketterä niin isolle kuin pikkumetsille. Tuo 244rx oli aikansa paras saha koneeltaan pärjäisi nykyäänkin (ilman päästö hömmppiä) Nykyiset ilmahuuhtelu koneet vääntää vaan reilusti paremmin ovat koneeltaan kestävämpiä 3 kenkä kytkimineen. Noissa 200 sarjoissa vaan oli niitä 2.
Ensikokemuksen raivaussahasta sain syksyllä 1969 metsäkoulussa. Koululla oli kaksi sahaa joilla taimikonhoitohommissa vuorotellen sahattiin, toiset teki vesurilla. Vanha opettajakin sanoi ettei se sahalla sen nopeammin käy mutta onhan se mielekkäämpää kun moottori pärisee ja melkolailla oikeassa hän olikin, oli ne sahat sellaisia. Saha, olikohan mahdollisesti Jobu, tärisi huonoissa valjaissa niin että rannekello meni meni sekaisin eikä illansuussa syömisestä tahtonut käsien tärinän takia tulla mitään. Saattoi siinä äkkinäisen jännittämiselläkin olla oma osansa. Melkoisesti mukavampi oli sitten oma ensimmäinen saha kun heinäkuussa 1977 kävin Inkisen Reinolta Vuoksenniskalta ostamassa 165 R Huskin. Sillä hakkuualan raivauksilla niitti luunkovaa aliskasvuskuusikkoa kuin heinää enkä minä sitä loppuun saanut vaan kevyemmän hommattuani annoin sen tarvitsevalle varasahaksi. Täytyykin näköjään parin viikon päästä pitää nykyisen sahan kanssa 40-vuotistaiteilijajuhlat raivauspalstalla!
Mulla myös v -69 oli eka kokemukset r-sahasta Toivalan metsäkoulussa,muistaakseni Kolhon Antti oli silloin koulun johtaja,kurssin päätyttyä sain mukaani Hva 165 r yhdistyksen käyttöön,samana vuonna ostin sitten oman 165 r.
2-käden vesurin jälkeen raivaussaha tuntui aikalailla paremmalta työn tuottavuuden kannalta – ja keveydenkin. Veljen 165 huskulla raivailin jonkin verran sen jälkeen, kun metsähommat jäivät harrastelutasolle. Nykyisin olen raivannut 252-huskulla lähinnä hyötyliikuntana. Ero näiden hyvien sahojen välillä – 165 / 252 on lähinnä väännössä. 165:sta ei tarvinnut alkukaasuttaa, koska vääntö riitti heti alkuaan.
Tuotekehitys on Ranen mielestä suunnattu ihan oikein.Nämä lantiovyölliset valjaat on muuttaneet työntekoa niin että päivän aikana ei mikään paikka ala kolottaa tai puutua.Voi keskittyä työntekoon.Sama on näissä itsessään säätyvissä kaasuttimissa,saha toimii kuin se junan vessa.
Toki pari kiloa pois painosta tekisi hyvää mutta ne on varmaankin niin kalliita kiloja että sahoja ei saisi kaupaksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.