Laajoja kuoriaisten ja metsäpalojen aiheuttamia tuhoja on Kanadassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Viime mainitussa siinä määrin että puumarkkinat eivät enää kunnolla vedä tuhopuita. Tämän päivän Hesarissa professori Jarkko Hantula kirjoittaa metsätuhoista, että kiertoajan jatkaminen hiilinielujen kasvattamiseksi olisi ’tuhon tie’. Kopioin sen tähän kokonaan, kun se saattaa olla maksumuurin takana. Tärkeä puheenvuoro.

Metsän sopeutumiskykyä pitää kasvattaa

Lehtipuiden lisääminen talousmetsissä vähentäisi vakavien tuhojen mahdollisuutta.

Julkaistu: 20.5.

Suomessa on vaadittu metsien hiilinielun vahvistamista kasvattamalla puita pidempään. Tällainen metsäpolitiikka sisältäisi valtavia riskejä ja olisi siksi virhe.

Riskit johtuvat siitä, että kiertoajan pidentäminen lisäisi puuston alttiutta juurikäävän, tuulen ja kirjanpainajakuoriaisen aiheuttamille tuhoille. Riskiä kasvattavat esimerkiksi kuusen kohdalla lämpötilojen nousu ja lisääntyvät kesän kuivuusjaksot sekä hiilinielujen kasvattamisen takia vaaditut muutokset esimerkiksi puiden ikään ja kokoon.

Ilmastonmuutoksen edetessä Suomeen on odotettavissa aiempaa useampia ja entistä ankarampia kuivuusjaksoja. Kuuset kärsivät niistä kuivahkoilla kasvupaikoilla, joihin kuusia on viime vuosikymmeninä sijoitettu hirvituhovaaran ja hyvien tuotto-odotusten takia.

Juurikäävän aktiivisuus lisääntyy ilmaston lämmetessä. Siten sen aiheuttamat juuri- ja tyvilahot lisääntyvät entisestään sekä metsissä, joissa puusto on samanikäistä, että metsissä, joissa on monenikäistä puuta. Jos kuusia kasvatetaan nykyistä pidempään, sieni pilaa entistä suuremman osan kuusten arvokkaimmasta osasta, tyvitukista. Samalla puiden tuulenkestävyys heikkenee, joten tuulituhot lisääntyvät, vaikka tuulisuus ei muuttuisi.

Kirjanpainaja puolestaan lisääntyy sitä tehokkaammin, mitä suurempia puita sillä on käytössään. Sen aiheuttamat epidemiat saavat yleensä alkunsa, kun metsissä on paljon riutuvia puita tai tuulen­kaatoja, joissa hyönteisen populaatio kasvaa nopeasti etenkin lämpiminä kesinä. Lopulta massahyökkäysten uhreiksi joutuvat myös terveet puut. Lisäksi lämpimien kesien aikana syntyvä toinen kirjanpainajasukupolvi pahentaa tuhoa.

Amerikkalainen Andrew Liebhold varoitti kirjanpainajariskistä esitelmöidessään metsäntutkijoiden maailmankongressissa Yhdysvaltain Utahissa vuonna 2014. Hän kertoi paikallisen kaarnakuoriaisen, vuoristonilurin, aiheuttamista tuhoista pohjoisamerikkalaisissa metsissä ja varoitti eurooppalaisia tekemästä samoja virheitä kuin siellä oli tehty.

Virheiden seurauksena vuoristoniluri oli tuhonnut Länsi-Kanadassa noin Suomen metsäpinta-alan verran metsiä ja tehnyt niistä valtavan hiilenlähteen. Näin kävi, koska mantereella oli opittu hallitsemaan metsäpaloja yhä paremmin, joten ­vajaan talouskäytön seurauksena mäntymetsät olivat muuttuneet ennennäkemättömän järeiksi. Nämä metsät tarjosivat vuoristonilurille ihanteellisen lisääntymisympäristön, jonka se hyödynsi kovien talvipakkasten harventuessa.

Hiilinielujen eli puiden keskikoon kasvattaminen samaan tapaan lisäisi myös Suomessa äärimmäisen kirjanpainajatuhon mahdollisuutta.

Pelottavan eurooppalaisen esimerkin entistä järeämpien kuusikoiden kohtaamista riskeistä tarjoaa puolalainen Białowieżan ikimetsä, jossa viranomaiset päätyivät kirjanpainajatuhojen seurauksena laajoihin hakkuisiin kovasta vastustuksesta huolimatta. Vakavia kirjanpainajatuhoja on viime vuosina esiintynyt myös Saksan, Tšekin ja Slova­kian järeissä kuusikoissa.

Suomessa vastaavilta tuhoilta on toistaiseksi vältytty, eivätkä monet tutkijat pidä niiden pelkoa realis­tisena – mutta ei hyönteistuhoja uskottu tapahtuvan Kanadassakaan ennen kuin niin kuitenkin kävi.

Suomen riskiä kasvattaa puulajien yksipuolisuus talousmetsissämme: puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Jo yhdelle pääpuulajille sattuvan vakavan tuhon seuraukset olisivat valtavat sekä hiilinielujen että talouden kannalta.

Riskialttiiden hiilinielujen sijaan metsäpolitiikassa tulisikin keskittyä metsien resilienssin eli sopeutumiskyvyn kasvattamiseen. Samaa esitettiin tuoreessa Nature-lehden julkaisussa. Siinä kyseenalaistettiin pohjoisten havumetsien hiilinielun kasvattamisen hyödyllisyys – myös ilmastoon kohdistuvan kokonaisvaikutuksen vähäisyyden perusteella.

Metsien kestävyyden kasvattamiseksi talousmetsien puulajistoa on monipuolistettava lisäämällä lehtipuiden määrää sekä puhtaina metsiköinä että havumetsien sekapuina. Näin yksittäisten tuhonaiheuttajien olisi nykyistä vaikeampi aiheuttaa massatuhoja. Ja vaikka ne niitä aiheuttaisivat, tuhojen kokonaisvaikutus metsien hiilinieluille, monimuotoisuudelle ja talouskäytölle ei olisi yhtä vakava kuin sattuessaan nykyrakenteisille metsille.

Jarkko Hantula

Kirjoittaja on metsäpatologian professori Luonnonvarakeskuksessa

Jarkko Hantula vaiennetaan nykyhömpötyksestä seakisin menneiden Vuher-hörhöjen huutaessa niin kovaa, että pääsevät esiin kaikessa mahdollisessa mediassa.

Hantulan esittämät – tutkimuksiinkin perustuvat faktat ja järjen ääni tukahdutetaan ilmasto-kiimassa ja esim nyt Suomessakin pitää äänestäjille lyödä jäitä hattuun, että eivät vain kaikkein höperöimpiä pipertäjiä äänestäisi EU:n päättjien joukkoon. Kyllä siellä niitä harhaanjohdettuja on jo aivan liikaa.

Hakkaraisia vaan lisää Mepeiksi, pitää saada kaikki Suomen Hakkaraiset liittymään yhteen ja vallata koko EU!

On hyvä ,että vielä löytyy Hantulan kaltaisia tutkijoita,hömppää kun tuppaa nykyisin tuputettavan totuutena.Aimon otsikko paljonkertoja,suuressa maassa on kaikki suurta,sielä hiiliniulukeskustelu taitaa olla Siperian tundraan vaipunut.