Meillä vaimoväki karsii hankinta savotalla latvuksia vesurilla polttopuiksi omaan käyttöön. Joskus itsekin, on kevyempi karsia pientä puuta vesurilla (meillä päin enempi kassaraksi kutsutaan) kuin moottorisahalla.
Viimeksi joskus 70-luvulla kassaralla metsää raivattu. Silloin oli sellainen tukimuoto, että kun maanomistaja raivasi puolet niin mhy:n metsurit raivasivat toisen puolen. Niillä oli jo silloin raivaussahat.
Raivaukseen en ole vesuria käyttänyt sen jälkeen kun raivaussahan ostin 1982. Sitä ennen raivailin vesurilla melko paljon. Sen jälkeen olen kyllä ostanut raivausveitsen ja käyttänyt sitä silloin kin risu on pientä, eikä sitä ole ihan vieri vieressä.
Vesuria en silti ole hylännyt. 2000-luvulla olen ostanut Marttinin vyövesurin ja käytän sitä kerätessäni raivauspuuta tai latvoja polttopuuksi, kevyt kuljettaa mukana ja hyvä pieneen karsintaan. On vain pitänyt ostaa jo kolme sellaista kun tupen lukitus menee epäkuntoon ja vesuri tippuu. Aina sitten en ole karkulaista löytänyt.
Emäntä karsii Fiskarssin vesurilla, ei riitä lyöntivoima kevyeen Marttiiniin, pitää olla massaa mukana.
Kyllä tuli 60-luvulla jonkin verran vesuria heiluteltua,nyt tänä kesänä jonkin verran kokeilin fiskarssin laittamia isoa ja pientä vesuria,taisin n 1 hehtaarin vesuroida kun piti palautetta laittaa tehtaalle.
Viikolla kävelin vesurin kanssa,kun kaivuri oli tienteossa.Usein kun työmaata ym. metsissäni menen tarkastamaa/opastamaan on vesuri kädessä.Matkalla saatan jonkun raipan kaataa,vinoon kallistuneelle taimelle pönkätuen laittaa taikka liikalatvan sipaista..Yleensäkin metsätilalla käydessäni,jokin työväline mukana,taimikkoa tarkastellessa joko vesuri tai raivausveitsi.
Fiskarssin pieni vesuri on minullakin suunnittelu- ja tarkastusreissulla monasti kädessä. Samoin heinimishommassa, jota tosin olen aika vähän tehnyt, olen sitä käyttänyt. Kun 1976 hankin ensimmäisen raivaussahan (Huskin 165 R) jäi vesurit nurkkaan ruostumaan. Niitäkin oli monenlaisia, Fiskars 1605 oli minulle käteenkäypä.
Isä käski 60-luvulla että ota poika vesuri ja pistä lepikko nurin. Hetken päästä tuumasin, että tämä homma ei voi tulla omaksi ammatiksi.
Sittemmin olen pitänyt kahta vesurimallia kelvollisena. Toinen on pitkävartinen kahden käden vesuri, jolla voi karsia maassa olevia latvuksia tai hakata lepikkoa pitkään kantoon.
Toinen hyvä malli on tuo Fiskarsin vesuri, jonka paras puoli on tehokkaassa leikkaavuudessa. Terän pinnoituksella on varmaankin osuutta siihen. Toinen hyvä seikka on terässä oleva reikä, josta vesurin voi ripustaa katkaistuun pikkuoksaan. Kahvan värityksen ansiosta sen ripustetun vesurin sitten löytää varmasti taas mukaan. Kuitenkin Fiskarsin kärkikoukku on niin loiva, että sillä ei tee mitään. Sillä ei voi repäistä pikku risuakaan poikki raivausveitsen tapaan. Tätä vesuria ei liene tarkoitettukaan katkontaan vaan risujen karsintaan polttopuuksi, ja siihen se sopii keveytensä puolesta hyvin.
Yritin Fiskarsin kokemuksen mukaan muotoilla halpiskaupasta ostettua painavampaa vesuria rälläkällä terävämpään kuosiin. Eli muotoilin loivaa terän kulmaa terävämmäksi. Leikkaavuus kyllä parani, mutta rankojen karsinnassa ei silti tullut yhtä hyvää tulosta kuin Fiskarsilla. Painavampi terä ei auta, jos latvusta joutuu pitämään kädessä. Painavamman iskun teho tuhraantuu siihen, että latvusta pitelevä käsi ei pysty pitämään iskun voimaa vastaan. Pystyssä olevien pikkupuiden poisto korkeaan kantoon voisi silläkin onnistua. Terävät kannot vaan ovat turvallisuusriski muutaman vuoden ajan. Tylpänkin kannon kohtaaminen maan painovoiman vetämänä johti meillä tikkausreissuun.
Rane käytti kahden käden vesuria poikosena seitsemänkymmentä luvulla.Kerran terä otti kiinni johonkin puskan yläoksaan ja löin reiteeni.Onneksi vesuri samalla pyörähti rukkasissa niin että osui vaan selkäpuolella.Jos olisi osunut teräpuoli edellä niin tuskin olisin metsästä pois selvinnyt.Johtuneeko tästä vai työn hitaudesta ja hankaluudesta mutta vesurisavottaa Rane ei kaipaile.
Metsätöissä käytin vesuria eli kärköä viimeksi reilut kaksi vuosikymmentä sitten, kun oli vielä viitseliäisyyttä tehdä polttopuuta pari-kolmesenttisistä vitsoista.
Kotinurkkien paju- ja syreenipuskissa yms. sitä kyllä tulee käytetyksi. Yhden vesurin hukkasinkin: katoaminen oli mielestäni käsittämätön, kunnes kahden vuoden kuluttua löysin Fiskarsin roikkumasta koivunrungon oksatapissa. Torpan nurkalle oli vain 50 metriä, mutta kärkönpahus piileksi rungon takana harvoin kuljetulla puolella ja oli vielä vanhempaa kokomustaa väriä. =)
Vesurilla on myös näppärää naputella tervasklapeja sytykelastuiksi hakkuupölkyn päällä. Painoa vähemmän kuin kirveessä ja voimaa enemmän kuin puukossa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.