Metsäteho OY:n Heikki Pajuoja näkee, että metsähoitotöiden kustannusten karattua, ne aletaan teettää vierastyövoimalla halpatyömaista kuten thaimaalaisilla, jotka nyt poimii marjoja Suomen metsistä.
Näin kirjoittaa Metsälehti.
Kuulostaa hyvältä metsänomistajan kannalta, että kustannukset saataisiin sille tasolle että metsänomistajan itse ei tarvitsisi tehdä näitä töitä ja myös kaikki pusikot tulisi sitten hoidettua ja suomalainen veroraha noiden töiden tekoon voitaisiin poistaa valtion budjetista.
Hyvä ehdotus siltä kannalta, kun suomalaisen työn hinta on karannut kontrollista ( palkankorotukset kuukaudessa ovat sitä mitä halpamaissa työntekijän kuukausipalkka), ja metsäalan kilpailukyky mennyt, että Suomessa tehtaat suljetaat tai siirretään ulkomaille.
Vai torppaako tuon ajatuksen kuitenkin suomalainen ammattiyhdistysliike?
Rakennustyömailla on jo selkeästi nähtävissä mihin laajamittainen vierastyövoiman käyttö johtaa. Aliurakoita annetaan yrityksille, jotka ovat perustettu useasti vain yhtä työkohdetta varten. Tietenkin jätetään kaikki työnantajan velvoitteet hoitamatta, työntekijät eivät maksa veroa palkastaan ja kotimaiset rakennustyömiehet ovat kortistossa. Työmaan loputtua tällainen firma ajetaan alas ja seuraavaa työmaata varten perustetaan uusi.
Vierasmaalaisiin halpatyöfirmoihin liittyy sekin ominaisuus, että varsin usein niiden taustalta löytyy järjestäytynyt rikollisuus.
Halutaanko me tosissaan metsäpuolellekin tällainen toimintakulttuuri?
Pelkästän ajoittamalla metsienhoitotoimet oikein , voidaan säästää ainakin puolet kustannuksista nykyiseen verrattuna . Tämän ohella metsien tuotto paranee merkittävästi , kun toimitaan ajoissa.
Omatoimisuuden lisääminen metsienhoidossa olisi pitkällä tähtäimellä kaikkein kestävin vaihtoehto . Metsänomistajan tuntuma metsään säilyisi ja työt tulisi tehtyä ajallaan .
Hyvää tarkoittavalla tukipolitiikalla on tähän asti todennäköisesti aiheutettu myös vahinkoa metsätaloudelle. Vasta kemeraehdon täyttymien on kannustanut suuntaamaan taimikonhoitotöihin. Neuvontakin on reagoinut vasta tällöin , kun tukea on saatu myös neuvonnan kustannuksiin . Ilman tukea moni työtilaus olisi jäänyt tulematta.Uuden metsälain myötä tämä ongelma toivottavasti poistuu . Taimikon vakiintumisrajan muuttamisnen 0,5 metriin on tervetullut päätös. Puolimetrisen taimikon hoitamien onnistuu hennommalakin ruumiinrakenteella kohtuullisessa ajassa pienin kustannuksin. Potentiaalia 700 000 metsänomistajan joukosta luulisi löytyvän.
Viimeaikoihin asti on vallinnut käytäntö odotella ryteikön kasvua talonkorkuiseksi ennen tarttumista toimeen . Ei ihme , että kustannukset ovat karanneet . Orjatyövoima on ongelmaan kuitenkin erttäin huono ratkaisu. Omatoimisuus ja oikea ajoitus ovat avainsanat kestävälle tielle.
Työvoimaa ulkomailta tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän. Väestö ikääntyy ja ns. huoltosuhde on ongelma koko eu-alueella. Pitkällä aikavälillä tämä on suurempi ongelma kuin nykyinen ”eurokriisi”.
Orjatyövoiman käyttö ei sovi länsimaisiin sivistysvaltioihin. Ja onhan selvä asia ilman voimakasta ay-liikettä ja vasemmistovoimia ei näitä sivistysvaltioita olisi koskaan syntynytkään.
Joten, tervetuloa ulkolaiset, mutta palkkatyöhön!
En ole ollut haikailemassa muureja maamme rajoille. Totesin vain , että syntyy merkittäviä säästöjä työkustannuksissa , kun työt ajoitetaan oikein .
Vallalla näyttää olevan myös odottelemisen ilmapiiri , jossa odotetaan tekemättä mitään ja haukutaan työn toteuttajia , kun odotukset eivät täyty. Totta kai työ on kallista , jos sitä on puolta enemmän ja lopputulos heikko , jos työkohde on jo pilalla ennen työn aloittamista.
Näihin vaivoihin eivät koneet eivätkä vierastyöläiset auta.
Jos suhdanteet jatkavat laskuaan ja nousukausi alkaa muualla aiemmin , kuin Suomessa , suuntaavat vierastyöläiset (vapaa liikkuvuus) työn perässä paremmille mestoille. Suomalaiset puolestaan jäävät ihmettelemään , että kuinkas tässä näin kävi ja mistä tekijät metsätöihin . Tähän mennessä oma työvoima on vieraannutettu alalta kokonaan.
Metsänhoitotöiden koneistaminen on puolestaan haastavaa vaihtellevien olosuhteiden takia. Kuviot ja hankket ovat pieniä ja laitteiden hinta halvimmillaankin on liian korkea . Konetyö on kilpaailukykyinen miestyöhön verrattuna vasta jo pilalle menneissä hoitokohteissa . Onko järkevää odotella tätä tilaa koneistamisen nimissä?Tähän asti ei ole haluttu maksaa riittävästi miestyöstä. Mistä löytyy innostusta maksaa kymmeniä prosentteja enemmän kalliimmasta konetyöstä , jonka lopputulos harvoin täyttää kenekään odotuksia?
Ensinnäkin virolaisista. Teetettiin viime vuonna kattoremontti, jossa virolaiset olivat suomalaisen firman alaurakoitsijoita. Olivat tosi ahkeria ja taitavia. Eivät muuten olleet mitään orjia. Asuivat laskettelukeskuksen lomamökissä ja kävivät syömässä ABC:llä.
Suomalainen työpäällillö kertoi, ettei löytäisi mistään riittävästi suomalaisia töihin.
Useilla tuttavillani on myös ollut erittäin myöteisiä kokemuksia virolaisista. Tietysti porukasta löytyy vilunkiyrittäjiäkin, mutta esim meillä työskenneet olivat olleet vuosikausia saman suomalaisyrityksen aliurakoitsijana ja sellainen ei vilunkiveikoilta onnistuisi. Jos Viron pojat alkavat kilpaila metsänhoiyotöissä, niin kyllä suomalaisille metsureille koittaa vaikeat ajat..
Toinen asia on, kuten edellä todettiin, se, että entistä enemmän metsänomistajien pitäisi pyrkiä omatoimisuuteen. Säästyyhän siinä rahaakin. Ehkä kuitenkin oleellisempi asia on se, että metsät tulevat tutuiksi. Voi myös paremmin arvioida suoritettujen töiden järkevyyttä ja tehdä tarvittaessa korjausliikkeitä. Tietysti kuten olen joskus kirjoittanut, säästyy myös kuntosali- ja golfkenttämaksuja. Itse (eläkeläinen) perkailen noin 10 hehtaaria vuodessa talkootyönä yhteismetsän taimikoita
Sitä kyllä ihmettelen, että mennäänkö ojasta allikkoon, kun lähdetään siitä, että puolimetrinen taimikko olisi jotenkin vakiintunut. Pahimmassa tapauksessa tarvitaan varhaisperkauksen lisäksi joskus kaksi, jopa kolmekin, käsittelyä ennen kuin voi todeta, että seuraava hoitotoimenpide on harvennus. Toki aika usein meillä on taimikkoja, joissa se ensimmäinen perkaus on riittävä. Jos aikoo saada joukkoon mäntyjäkin, niin silloin kyllä pitää odotella aika kauan ennen viimeistä perkausta, jotta. männyt kasvavat yli hirvien syöntikorkeuden.
”Tätä kyllä ihmettelen, että mennäänkö ojasta allikkoon, kun lähdetään siitä, että puolimetrinen taimikko olisi jotenkin vakiintunut. Pahimmassa tapauksessa tarvitaan varhaisperkauksen lisäksi joskus kaksi, jopa kolmekin, käsittelyä ennen kuin voi todeta, että seuraava hoitotoimenpide on harvennus. Toki aika usein meillä on taimikkoja, joissa se ensimmäinen perkaus on riittävä. Jos aikoo saada joukkoon mäntyjäkin, niin silloin kyllä pitää odotella aika kauan ennen viimeistä perkausta, jotta. männyt kasvavat yli hirvien syöntikorkeuden. ”
Samaa mieltä. Taimikot muokattuun maahan evät koskaan ole 0,5 metrisinä vakiintuneita. Minun ainakin pitää tehdä vielä kaksi raivausta ennen kuin voi sanoa, että taimikko on vakiintunut. Muuten häviävät veskolle ja menevät pilalle. Vasta 7..8 m täystiheä taimikko taltuttaa vesakon kasvun.
Ongelmahan on siinä, että vain pieni osa metsänomistajista tekee varhaisperkauksen . Nyt tulee mahdolliseksi saada tukea nimenomaan varhaisperkaukseen. Tärkein hoitotoimenpide tulee näinollen tehtyä. Toinen käsittely samana tai heti seuraavana kesänä saa versomisen vähenemään alle 10 %:iin .
Nykyiset taimikot ovat valitettavasti sellaisia , että 7-8 metrinen ”täystiheä” vesakko taltuttaa taimikon . Jos alue raivataan , saa työn toistaa useita kertoja , kun kannot puskevat mahdottomasti uutta vesaa ja heiveröinen taimikko ei pärjää niille kasvussa toistuvista raivausyrityksistä huolimatta. Kierre on valmis. Työtä riittää ja kustannuksia kertyy.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.