Aloituksessa voisi kertoa, mihin linkki vie. Otsikointia myös terävöittää. Että mitä tapahtuu: Vihdoin! (saunassako?)
Vaikka: Vihdoin asiaa; Metsien Suomi -kampanja perusteiden äärellä. Sitten tekstissä hieman avata sisältöä.
Olisihan asia voinut koskea vihtomista ja vastomistakin. Vihdoin ja vastoin, maakunnasta riippuen, kohta on taas vastojen teon aika pakastimeen.
Vihdoin saunassa päivän pölyt pois.
Ohjeita erilaisten vihtojen tekoon. Vastalauseena olisi ollut lehtikerppuyhdistyksen kannanottoja ja maanomistajien valitus siitä, ettei ilman maanomistajan lupaa saa eläviä oksia puista taitella.
Vastoin Miisua (saunassa ja sen ulkopuolella) jaksan olla tietyistä keskustelupalstakäytökseen liittyvistä asioista huolimatta iloinen tällaisesta yhteistyömallista. Toivottavasti sen myötä huomataan, että yhteisten intressien kohdalla kannattaa tehdä yhteistyötä, vaikka muista asioista riideltäisiinkin.
Pilke silmäkulmassa kirjoitettu asiakin voi olla kipeä juttu…
Metsäalan maineen kirkastamiseksi on syytä tehdä yhteistyötä yli genrerajojen.
Metsänhakkuita vastustavilta voisi kysyä; käytätkö wc-paperia, paperia, puisia huonekaluja jne jne. Metsät uusiutuu, raaka-aine voidaan kierrättää monta kertaa. Öljypohjaisia tuottetako pitäisi lisätä. Tiedän vegaaneja, jotka käyttävät nahkajalkineita, koska öljy on vielä turmiollisempaa kuin teuraseläimestä saadun nahan käyttö vaateteollisuudessa. Nahka maatuukin joskus.
Puu raaka-aineena tulee syrjäyttämään monta muovituotetta ja kiitos siitä!
Hannes MT:ssä (Ranen linkki): ”Kun me esimerkiksi olemme sanoneet, että 75 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsää, meitä on syytetty harhaanjohtamisesta. Että ei se mitään metsää ole, hakkuuaukkojakin on vaikka kuinka paljon.”
Jos halutaan keskittyä epäolennaisiin asioihin, voidaan määritellä metsän käsite uusiksi ja sitten laskea pinta-aloja tai osuuksia. Mutta siinä tapauksessa sama tehdään myös muiden maiden metsien osalta. Tällöin pysyy osuudet vertailukelpoisina. Ympäristöihmisille voi tulla yllätyksenä, ettei muissakaan maissa metsä ole pelkästään ikimetsää, jota avohakkuuvastaisessa propagandassa esitellään ikäänkuin vaihtoehtona jaksolliselle kasvatukselle. Saattaa siellä olla jopa aukkoja. Tai kenties puistomaisesti hoidettuja alueita yms., jossa lahopuun määrä on 0 m3/ha ja kuutiomääräinen kasvu eli hiilen sidonta etenkin lämpösumma huomioiden surkea.
Nykyään ja varmasti tulevaisuudessakin tulee isoimmat aukot hoitamattomien metsien alueille. Ötökkätuhot ja metsäpalot leviää niissä parhaiten. Siinä on huonoja puolia sekä ns. luonnon suojelijoille (jotka haluaa estää hakkuut) että mo:lle ; tulee suuria aukkoja eikä niistä korjatuista puista makseta mitään.
Luulisi löytyvän yhteneviä etujakin metsänhoidossa. Sekapuustojen kasvatus ja lehtipuuvaltaisuuden (ravinteikkailla mailla) suosiminen ainakin on sellaisia, kunhan tieto vaikutuksista ensin menis perille molemmille osapuolille.
Kyseessä täytyy olla jokin informaatiokatkos tms. kun monet viheriät ei esim. sulata ollenkaan puun käytön ja kasvatuksen lisäämispyrkimyksiä. Pitäisi samalla kuitenkin tehdä uusia tuotteita korvaamaan fossiilista alkuperää olevia ja lisätä hiilinieluja/-varastoja. Siitä ollaan yleensä huolissaan mutta jo hyvin toimivat käytännöt (mm. metsän viljely kasvun lisäämiseksi, harvennushakkuiden tekeminen tukkipuun lisäämiseksi ) ei sitten kelpaakaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.