Keskustelut Luonto Vihreää siirtymää käytännössä

  • Tämä aihe sisältää 36 vastausta, 15 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten AvatarApli toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 36)
  • Vihreää siirtymää käytännössä

    Suo-ojien tukkimiseen järjestyy rahaa, mutta ei teiden ylläpitoon. Vihreää siirtymää?

  • Puuki

    Noin 1000 €/ha kustantaa suo-ojien tukkiminen ja aiheuttaa alkuun ravinnepulssin vesistöön ja jatkossa lisää metaanipäästöjä.    Kuka tekisi omin varoin tai muidenkaan (yhteisillä), jos Ojalan-laskuoppia on joskus edes auttavasti tavannut ?

    isaskar keturi

    Aikanaan yksi yrittäjä sanoi Metsähallituksen ennallistamishankkeella, että tämähän on hyvää hommaa – ensin hän on kaivanut ojat ja nyt sitten tuplahinnalla tukkii samoja.

    Puuki

    Kun viimeksi tehtiin kunnostusojitusta , kustansi ojametrin kaivu muistaakseni 26 c.    Eli 20 m ojavälillä 130/ha € (+ muut kulut).  Nyt on hinnatkin nousseet joten ennalistamiskaivelu on kallista lystiä.

    Visakallon ehdottamat aavistushakkuut on melko hyvä valinta tähän(kin)  kohtaan, jos vain puun hinnoista päästään sopimukseen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Eikös suo ala ennallistua halvalla kun laskuoja tukitaan tai varustetaan padolla. Edellyttäen että on kaltevuutta sen verran että on selkeät laskuojien paikat.

    isaskar keturi

    Se ei oikein tahdo riittää, jos laskuoja padotaan. Vesikanavat ojitetulla alueella keräävät veden ja itse suo ei vety luonnollisesti kuin hyvin pitkän ajan kuluessa (kun ojat kasvavat umpeen). Siksi ojia pitää oikeasti ainakin osittain täyttää.

    Tietysti tästä päästään taas siihen filosofiseen keskusteluun, mikä on luonnontila? Jos ojitusta ei ylläpidetä, vaan se jätetään silleen ja metsäänkään suolla ei kosketa, se on jollakin kriteereillä luonnontilassa vaikkei tilaltaan vastaa luonnollisesti syntynyttä ja ojittamatonta suota.

    Visakallo Visakallo

    Suon ennallistaminen aloitetaan avohakkuulla, ja sen jälkeen täytetään ojat.

    Nostokoukku

    Avohakkuulla aloitetaan, mutta ennen puuttomilla rämeillä. Ja tupasvilla rehottaa jo parissa vuodessa koneen urapainaumissa. Rehevät puiset korvet on eri asia.

    hemputtaja

    Onpa pesän metsässä tullut seurailtua vanhaa ojitusta (70 -luvulta). Tainnut olla alkujaan ns isovarpuinen räme eli likeltä ojituskelvoton. Kerran siinä on tehty jonkinlainen taimikon hoito hangen päältä metrin kantoihin (työllisyyshommia). Nykyisin se on edelleen lähinnä isovarpuinen räme tai ojikoksihan noita sanotaan. Irtoaisi kyllä jo pinotavaraa ja reunoilta tukkia.

    Ojat ovat melko ummessa, hilla on alkanut taas marjoa, jne. Ns. ennallistaminen olisi niitä hulluimpia temppuja ja ojien aukaisukaan ei välttämättä olisi enää viisasta, että anti olla. Lannoittaa tietysti voisi, mutta jätän seuraaville polville.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Kyllä moni oja sadassa vuodessa melkoisen varmasti itsestään ilman ennallistamistoimia ennallistuu. EU ampuu itseään, saa nähdä miten pitkässä  juoksussa kilpailukyvylle käy tällä  menolla.

    Lokis

    Metsäojitus oli kannattava investointi, suurmenestys mielestäni. Tekisipä joku laskelman tuon sijoituksen tuotosta. Minä en rupea mättämään ojia umpeen.

    Kotipaikallani on aikoinaan niityillekin tokerrettu puulapiolla ojia soistumisen vuoksi. Onkohan tämä otettu huomioon EUssa?

    Ennallistamisen sijaan laitetaan Senaatintorille ja Brysseliin komeat muistomerkit muistuttamaan jälkeen tulevillekin suursaavutuksesta!

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 36)