Keskustelut Metsänomistus Yhdessä kohti kannattavuutta

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 59)
  • Yhdessä kohti kannattavuutta

    Merkitty: 

    Ajatuksia ja keskustelua Metsälehden kolumnista 25.11.2022, ”Yhdessä kohti kannattavuutta”, kirjoittaja Pekka Syvänen, Metsälehden kolumnisti ja Puuntuottaja blogia kirjoittanut metsänomistaja

    Kolumnissa ajatuksia herätti idea, jota metsäomistajat ja korjuuyrittäjät pähkäilevät, voisiko puukaupan tehdä toisella tavalla?

    Nyt siis puunmyyjä ei pääse hinnoittelemaan itse puitansa, eikä korjuuyrittäjä pääse hinnoittelemaan työtänsä. Metsätalouden ketjussa kun metsänomistajan ja korjuuyrittäjän pitäisi olla ne kuninkaat. Ainakin heidän pitäisi voida vaikuttaa asioihin nykyistä enemmän.

    Voisiko yleistyä isommaksi toiminnaksi, että metsänomistajat tekisi sopimuksen hakkuusta suoraan korjuuyrittäjän kanssa. Enää ei yhtiön ostomiehen kanssa tehtäisi perinteistä pystykauppaa tai korjuupalvelukauppaa sellaisia tarjoavien yritysten kanssa. Siinä on se ”välikäsi” välissä jos ostomiehen kanssa tekee kaupan.

    Korjuuyrittäjän näkökulmasta heillä tulee olla tauottomasti työtä ja metsäyhtiöiden kanssa tehty sopimus tarjoaa sellaisen. Korjuuyrittäjän ei tarvitse muuta kuin hakata puuta tienvarteen. Mutta tämä asetelma ajaa korjuuyrittäjän pakkorakoon tehdä halvalla työtä, kun terveessä markkinassa yrittäjän pitäisi itse sanella oma hintansa.

    Ongelma on siinä; Jos yrittäjän leipä olisi yksityismetsänomistajien tarjoamien leimikoiden hakkailun varassa, niin olisi isoja epävarmuustekijöitä määrien riittävyydessä. Tämän varmistamiseksi korjuuyrittäjän pitäisi palkata ostomies, joka markkinoisi, herättelisi ja myisi korjuupalvelua uinuville metsänomistajille. Suomessa metsänomistajien kenttä on vielä sellainen, että ilman kovaotteista myyntiä puuvirtaa ei saa aikaiseksi.

    Mutta nyt maailma alkaa muuttua myös energiapuun osalta ja metsäomistajan ei tarviisi olla enää selluyhtiöiden orja. Puut voi myydä myös energiaksi järkevällä tuotolla, joten yhden kortin varassa ei siis enää olla.

    Myös metsänomistajuuden suhteen on tapahtunut muutoksia ja metsänomistus alkaa keskittyä entistä enemmän sijoittajille ja metsäasioista ymmärtäville. Lisäksi pinta-alat heillä suuria. Tällainen metsänomistakunta ajattelee kustannustehokkaasti, tuottoa halutaan ja kulut pidetään pienenä. Ei ns. käytetä metsäpalveluita ja välikäsiin ei ole varaa. Puukaupan suhteen tähän tehostuskeino olisi Pekka Syväsen kirjoituksessa tullut tapa; eli korjuu tilataan suoraan korjuuyrittäjältä ja puut myydään itse tien varresta.

    Tässä metsäalan ongelman ydin, eli miten puu muutetaan rahaksi? Metsänomistaja kun maksaa korjuuyrittäjälle tuhannen motin ensiharvennuksesta 15 000-20 000€ +arvonlisäveron, niin miten nopeasti tien varteen hakatut puut saa muutettua rahaksi? Mahdollisesti puoli vuotta menisi, että puut liikuisi eteenpäin ja niistä saisi  tilin. Nykyinen puukaupan malli yhtiöiden kanssa mahdollistaa metsäomistajalle nopeasti puukaupparahat.

    Myöskään korjuuyrittäjä ei uskalla ostaa tuhansia kuutioita tienvarteen ja maksaa metsänomistajalle puista, koska niiden rahaksi muuttaminen on hidasta. Kuka rahoittaa toiminnan välillä: maksu metsänomistajalle – tehtaalta/lämpölaitokselta tulevat rahat?

    Paikallisella korjuuyrittäjällä ja kuljetusyrittäjillä kun olisi sopimus toimituspuusta paikallisen/alueellisen lämpölaitoksen kanssa, jonne kuitupuu menisi. Maltillisilla määrillä, jotta sovitun toimituspuun määrä ei olisi liian suuri jos metsänomistajilta ei saakaan niin paljoa puuta. Lisäksi korjuuyrittäjällä olisi nykyisenmalliset sopimukset paikallisen/alueellisten sahojen kanssa, jotta olisi myös selkänoja työlle sinne suuntaan.

    Puukaupan maailmasta siis pullautettaisiin sellufirmojen nykyisenlainen ostotoiminta ulos. Aluetaloudellisesti merkittävät sahat, metsänomistajat, korjuuyrittäjät ja lämpolaitokset pyörittäisivät puukaupan palettia.

    Korjuuyrittäjällä olisi esimerkiksi hakkuuketjut Metsähallitukselle, joka ns. varma leipä, mutta huonot taksat. Hakkuuketjut sahalle. Ja yksi hakkuuketju tällaiselle kirjoittamalleni tavalle tehdä puukauppaa. Tämä vaatisi myös alueen korjuuyrittäjiltä kartellimaisen ja yhteisen kabinettipäätöksen, etteivät tekisi puunkorjuusopimuksia selluyhtiöiden kanssa. Alkuun ainakin vähentäisivät korjuun määrää selluyhtiöiden orjina ja vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua maailma olisi toisenlainen. Selluyhtiöt voisivat ostaa tarvitsemansa puun tienvarresta sekä sahoilta, eivätkä tarviisi nykyisenlaista toimintaa. Voisivat toki vielä hoitaa sen metsänomistajien segmentin, eli uinuvat, tietämättömät ja palvelua haluavat, joiden kanssa kauppaan pääseminen vaatii markkinointipanostuksia ja aikaa. Tällaisia metsänomistajia on arviolta 1/5 nykyään.

    Metsänomistajalla olisi siis vaihtoehdot:

    1. Maksaa korjuuyrittäjälle hakkuutaksan ja itse kauppaa puunsa eteenpäin ja hoitaa selvittelyt siitä.

    2. Tekee korjuuyrittäjän kanssa sopimuksen puunkorjuusta sekä myy myös puunsa hänelle, jotta saa nopeasti puukauppatilin, eikä tarvitse itse toimia ”pankkina”

     

     

     

  • Metsäkupsa Metsäkupsa

    Yhdessähän se olisi mukavaa, mutta realiteetti puhuu vastaan. Itsellä moto hakkaa koivukuitua klapiyrittäjälle parasta aikaa hänen piikkiinsä. Kysyin mitä tämmöisen 250 litraisen metsän hakkuu  maksaa ajoineen. Samanlaisen harvennus/ kaksivaiheleimikon myin 25 € kuutio pystyyn, niin kyllä sama lopputulos käytännössä motilta tuloksi jää.

    metsänkasvattaja

    muutos  entiseen olisi suuri  ja mahtaisiko  tulla kuitenkaan toimivaa .ainakin  jos  tuhannesta motista  maksaa  15-20000  e + alv korjuusta  niin ainakaan mo ei jäisi mitään .

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kuulostaa sellaiselta mallilta jonka Jovain voisi hyväksyä. Kertokaa vielä mikä etu vaihtoehdoissa 1-2 saataisiin verrattuna vaihtoehtoon 3: mhy olisi tuo ”korjuuyrittäjä”, ts. hoitaa korjuupalvelua. Siinä metsänomistajan ei tarvitse itse touhuta joten se on helpompi etämetsänomistajille. Joissain tapauksissa mhy ilmeisesti myös ostaa puuta omaan lukuunsa mutta silloin ollaan lähellä mallia 2.

    Metsuri motokuski

    Tuo malli olisi melkoinen muutos puukauppaan. En usko että se yhtiöiden kannalta olisi huonokaan. Sehän vähentäisi heidän ostomiesten ja urakoitsijoiden määrää entisestään eli henkilökulut supistuvat. Ongelma on siinä että saavatko he riittävää puumäärää kilpailukykyiseen hintaan markkinoilta. Tuo mallihan on vähän kuin Venäjällä jossa myydään esim 50 junanvaunullista koivukuitua eniten tarjovalle. Toinen asia on sitten onko metsänomistajat valmiita etsimään ostajia ja urakoitsijoita. Meillähän tilojen keskikoko taitaa pyöriä 30 ha tienoilla niin ei kovin paljon puukauppoja tule yhdelle metsänomistaja sukupolvelle. Silloin varmaan homma toimii jos metsänomistajat perustavat osuuskuntia ja sitä kautta markkinoivat puunsa tienvarresta.

    Hämis

    Miten noissa malleissa vaikuttaisi se, että jos sinulla onkin halvemmat koneketjut joiden arvonalenemat , lainakulut, yms olisivat paljon pienemmät kuin upouusissa huippuvehkeissä( missä tuottavuus puukuutioissa suurempi) ??

    Eli voisi lainojen suhteen olla löysempi hakkuutahti.

    Metsuri motokuski

    Ei se halvempi koneketju pelasta mitään. Yleensä ne ovat käytettyjä laitteita ja edellytys tulokselle on myös se että se kone kaataa puuta ja vie sitä tienvarteen. Mitä enemmän ketjut seisoo remontissa sitä huonompaa on tienesti. Minä olen paljon hakannut näillä halppisketjuilla ja tiedän mitä ne laitteet ovat niin ergonomisesti ja remonttien kannalta. Ei yhtään sen paremmin tienannut näillä ketjuilla kuin laatu tuotteilla.

    Puuki

    Vanhat Harmitracit harvennuksille !  Ei sentään mutta kannatan edelleen sopivan kokoisia koneita pienemmän puuston harvennuksille.  Leimikkokeskittymille nimenomaan.

    Metsuri motokuski

    Puuki. Olen samaa mieltä. Yleensä on vain niin että se pikkuisen pienempi moto ei ole juurikaan edullisempi kuin vähän isompi moto. Kuitenkin niillä on runko yleensä sama. Esimerkiksi voisi vaikka sanoa järeä hakkuukone ponssen ergo ja harvennuskone ponssen copra jotka ovat valmistettu samalle rungolle. Ns pienellä koneella ei voi tehdä kuin pieniä puita isommalla molempia. Kuitenkin raideleveys ei montaa senttiä heitä.

    Reima Muristo

    Tämä korttitalo romahtaa samantien kun turvetta aletaan taas polttamaan, eli sen verotusta vähennetään.

    Hämis

    En väitä vastaan. Mieleen tulee vain vanhempi herra,kuka urakoi 7 :llä vuosikymmenellä ja nykyään pojat jatkaa . Uudet koneketjut kyllä heillä,mutta haastattelussa tuumasi että kyllä harvennuksia pienemmillä ajokoneilla voisi ajaa . Puuta tulee hitaammin laaniin,mutta pienemmät on kulutkin.

    Ajoin sitä takaa, että jos  sinulla on kaikki maksettu, tai ne tulevat hitaammalla tahdilla maksettua niinkin, ei tarvitse ottaa hommia minkä tuottoon et ole tyytyväinen.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 59)