Keskustelut Metsänomistus Yhdessä kohti kannattavuutta

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 59)
  • Yhdessä kohti kannattavuutta

    Merkitty: 

    Ajatuksia ja keskustelua Metsälehden kolumnista 25.11.2022, ”Yhdessä kohti kannattavuutta”, kirjoittaja Pekka Syvänen, Metsälehden kolumnisti ja Puuntuottaja blogia kirjoittanut metsänomistaja

    Kolumnissa ajatuksia herätti idea, jota metsäomistajat ja korjuuyrittäjät pähkäilevät, voisiko puukaupan tehdä toisella tavalla?

    Nyt siis puunmyyjä ei pääse hinnoittelemaan itse puitansa, eikä korjuuyrittäjä pääse hinnoittelemaan työtänsä. Metsätalouden ketjussa kun metsänomistajan ja korjuuyrittäjän pitäisi olla ne kuninkaat. Ainakin heidän pitäisi voida vaikuttaa asioihin nykyistä enemmän.

    Voisiko yleistyä isommaksi toiminnaksi, että metsänomistajat tekisi sopimuksen hakkuusta suoraan korjuuyrittäjän kanssa. Enää ei yhtiön ostomiehen kanssa tehtäisi perinteistä pystykauppaa tai korjuupalvelukauppaa sellaisia tarjoavien yritysten kanssa. Siinä on se ”välikäsi” välissä jos ostomiehen kanssa tekee kaupan.

    Korjuuyrittäjän näkökulmasta heillä tulee olla tauottomasti työtä ja metsäyhtiöiden kanssa tehty sopimus tarjoaa sellaisen. Korjuuyrittäjän ei tarvitse muuta kuin hakata puuta tienvarteen. Mutta tämä asetelma ajaa korjuuyrittäjän pakkorakoon tehdä halvalla työtä, kun terveessä markkinassa yrittäjän pitäisi itse sanella oma hintansa.

    Ongelma on siinä; Jos yrittäjän leipä olisi yksityismetsänomistajien tarjoamien leimikoiden hakkailun varassa, niin olisi isoja epävarmuustekijöitä määrien riittävyydessä. Tämän varmistamiseksi korjuuyrittäjän pitäisi palkata ostomies, joka markkinoisi, herättelisi ja myisi korjuupalvelua uinuville metsänomistajille. Suomessa metsänomistajien kenttä on vielä sellainen, että ilman kovaotteista myyntiä puuvirtaa ei saa aikaiseksi.

    Mutta nyt maailma alkaa muuttua myös energiapuun osalta ja metsäomistajan ei tarviisi olla enää selluyhtiöiden orja. Puut voi myydä myös energiaksi järkevällä tuotolla, joten yhden kortin varassa ei siis enää olla.

    Myös metsänomistajuuden suhteen on tapahtunut muutoksia ja metsänomistus alkaa keskittyä entistä enemmän sijoittajille ja metsäasioista ymmärtäville. Lisäksi pinta-alat heillä suuria. Tällainen metsänomistakunta ajattelee kustannustehokkaasti, tuottoa halutaan ja kulut pidetään pienenä. Ei ns. käytetä metsäpalveluita ja välikäsiin ei ole varaa. Puukaupan suhteen tähän tehostuskeino olisi Pekka Syväsen kirjoituksessa tullut tapa; eli korjuu tilataan suoraan korjuuyrittäjältä ja puut myydään itse tien varresta.

    Tässä metsäalan ongelman ydin, eli miten puu muutetaan rahaksi? Metsänomistaja kun maksaa korjuuyrittäjälle tuhannen motin ensiharvennuksesta 15 000-20 000€ +arvonlisäveron, niin miten nopeasti tien varteen hakatut puut saa muutettua rahaksi? Mahdollisesti puoli vuotta menisi, että puut liikuisi eteenpäin ja niistä saisi  tilin. Nykyinen puukaupan malli yhtiöiden kanssa mahdollistaa metsäomistajalle nopeasti puukaupparahat.

    Myöskään korjuuyrittäjä ei uskalla ostaa tuhansia kuutioita tienvarteen ja maksaa metsänomistajalle puista, koska niiden rahaksi muuttaminen on hidasta. Kuka rahoittaa toiminnan välillä: maksu metsänomistajalle – tehtaalta/lämpölaitokselta tulevat rahat?

    Paikallisella korjuuyrittäjällä ja kuljetusyrittäjillä kun olisi sopimus toimituspuusta paikallisen/alueellisen lämpölaitoksen kanssa, jonne kuitupuu menisi. Maltillisilla määrillä, jotta sovitun toimituspuun määrä ei olisi liian suuri jos metsänomistajilta ei saakaan niin paljoa puuta. Lisäksi korjuuyrittäjällä olisi nykyisenmalliset sopimukset paikallisen/alueellisten sahojen kanssa, jotta olisi myös selkänoja työlle sinne suuntaan.

    Puukaupan maailmasta siis pullautettaisiin sellufirmojen nykyisenlainen ostotoiminta ulos. Aluetaloudellisesti merkittävät sahat, metsänomistajat, korjuuyrittäjät ja lämpolaitokset pyörittäisivät puukaupan palettia.

    Korjuuyrittäjällä olisi esimerkiksi hakkuuketjut Metsähallitukselle, joka ns. varma leipä, mutta huonot taksat. Hakkuuketjut sahalle. Ja yksi hakkuuketju tällaiselle kirjoittamalleni tavalle tehdä puukauppaa. Tämä vaatisi myös alueen korjuuyrittäjiltä kartellimaisen ja yhteisen kabinettipäätöksen, etteivät tekisi puunkorjuusopimuksia selluyhtiöiden kanssa. Alkuun ainakin vähentäisivät korjuun määrää selluyhtiöiden orjina ja vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua maailma olisi toisenlainen. Selluyhtiöt voisivat ostaa tarvitsemansa puun tienvarresta sekä sahoilta, eivätkä tarviisi nykyisenlaista toimintaa. Voisivat toki vielä hoitaa sen metsänomistajien segmentin, eli uinuvat, tietämättömät ja palvelua haluavat, joiden kanssa kauppaan pääseminen vaatii markkinointipanostuksia ja aikaa. Tällaisia metsänomistajia on arviolta 1/5 nykyään.

    Metsänomistajalla olisi siis vaihtoehdot:

    1. Maksaa korjuuyrittäjälle hakkuutaksan ja itse kauppaa puunsa eteenpäin ja hoitaa selvittelyt siitä.

    2. Tekee korjuuyrittäjän kanssa sopimuksen puunkorjuusta sekä myy myös puunsa hänelle, jotta saa nopeasti puukauppatilin, eikä tarvitse itse toimia ”pankkina”

     

     

     

  • Metsuri motokuski

    Mitenkä Anneli meinasit tukkisi katkoa tienvarteen valmiiksi että ne ostajiasi kiinnostaisi tienvarressa ? Vois olla että menisivät pian kuitukasaan kun väärin katkotut puut eivät yhtiölle kelpaisi. Siitähän se bisnes vasta alkaa. Jyväskylän ratapihalla oli joku vuosi varmaan 50 junanvaunullista venäläistä tukkikoivua menossa Äänekoskelle sellukattilaan. Kukaan varmaan ei sillä hetkellä tarvinnut vanerikoivua ja keittoonhan ne meni. Olisitko itse valmis ottamaan saman riskin omille puillesi ?

    Perko

    Kauppapaikka netissä jossa ostajat  ja myyjät tarjouksineen kohtaavat. Sovellukseen voisi soveltaa samaan tapaan  kuin  esim pankkien  (Nordnet)  pörssiosake kaupassa on sivut.  Tarjousten/ostojen  määrät ja hinnat ovat nähtävissä.  Silloin  kun hinnat kohtaa niin kauppa tapahtuu.  Puujakeet,  rankakasa, kukui, kutuk jne vastaa osaketta ,  leimikot rahastoja .    Kasan koko kun on about rekkakuorma niin se on hyvin  riittävä. Kuvasta näkee kasan ja koordinaatit.. saa käydä tunnustelemassa tavaraa ennen kauppoja!

    Sekin on pötypuhetta ettei mitat ja laatu ole riittävä jos  myyjä karsii ja pätkii. Nykyisin   ne raakit tuottaa poltettuna melko hyvin.  Mitat ja laadut kukin ostaja  voisi julkaista  ja  standardisoida.   Sitoutuminen miljardien vientiin ja varastointi puunmyyjän  metsään pitää tehdä maksulliseksi.  Samalla poistuu pystyvarastojen käyttö hinnanpolkemiseen ja vaihtokauppoihin.

    Metsuri motokuski

    Ei niitä mittoja voi standardisoida. Silloin  pitäisi lopputuotekkin standardisoida. Sehän taas ei lopputuotteen tarvitsijalle käy että se joutuu ostamaan 43 lankkua kun tarvetta olisi 37 lankulle. Laadun voi standardisoida ja niin on tapahtunutkin. Laatuvaatimukset ovat hyvin pitkälle samat kaikilla toimijoilla.

    mehtäukko

    Perko…”Sitoutuminen miljardien vientiin ja varastointi puunmyyjän  metsään pitää tehdä maksulliseksi…” Millähän hiton perusteella?

    ”…kun hinnat kohtaa niin kauppa tapahtuu.  Puujakeet,  rankakasa, kukui, kutuk jne vastaa osaketta..” Tuskinpa edes kuva rankakasasta vakuuttaa ostajaa. Voiko puuraaka-ainetta edes verrata osakkeeseen?

    ”…Sekin on pötypuhetta ettei mitat ja laatu ole riittävä jos  myyjä karsii ja pätkii. Nykyisin   ne raakit tuottaa poltettuna melko hyvin…” Jätkä oli tuossa aivan oikeassa. Eikä sen raakkitukkikasan uudelleen rahtaus polttolaitokselle polttopuuksi voi olla tukin arvoista. Kuka ottaa sen takkiinsa?

    Perko

    Motokuskin ongelma,  jos ei samoin osaa hankintana  kuin  pystymyynnisäkin laadut lajitella.

    Ajoivat  kuus rekallista pystykaupan sahatukit suoraan kuituhakkuriin  SE: llä.  M-Ukko voi  markkinoida pörssisään ihan mitä vaan  ja ajella unissan sillä ” ryzzän torakalla” .

    mehtäukko

    Jätkä:…”Tukkipuun pysty – ja tienvarsihinnan eritus johtuu siitä, että hankintatukit ovat sen verran kehnosti apteerattuja, että ostaja mieluusti katkoisi tukit itse.”

    Ymmärtääkseni hän tarkoittaa hankintamyyjän itsensä silppuamia runkoja.

    isaskar keturi

    Niin edelleenkin: puuta ei osteta ja myydä sen takia, että metsänomistaja saisi puuta myytyä, vaan sen takia, että joku tarvitsee puusta tehtyjä tuotteita. Se mitä ja miten se puu kannolta lähtee, optimoituu sen mukaan, mitä kuluttaja kaupasta hakee…tai pitäisi optimoida. Jos ketju on sujuva ja vastaa tarpeita, niin hinta puullekin voi olla hyvä, kun ei tuhlata sivuvirtoihin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Mm on hyvä ja lukee uudelleen viestini tämän ketjun sivulta 2, päivä oli 29.11.2022 ja kello 19:31. Siinä puhuttiin energiapuusta ja kuidusta. Kommenttini nettikauppapaikkojen laajempaan käyttöön eivät ole kannanottoja hankintakaupan laajentamisen puolesta eikä vastaan. Noita kauppapaikkoja voidaan käyttää pystyleimikoiden markkinointiin ja kilpailutukseen yhtä lailla.

    mehtäukko

    Taitaa taas Perkolla peruna tarttua rokkatorveen, kun ei nyt esittämänsä puupörssi virkoakaan?!  Ja meni 6 tai 60 rekallista tukkeja hakkuriin. He saavat tehdä omistamilleen puille mitä haluavat. Omistat torakan tai et.

    Hämis

    Jos firmat maksaisivat enskapuista paremmin, olisiko ajokoneet pienempiä harvennuksilla. Hyötyisikö kaikki ? Kasvaisiko puuta enemmän koko maan mittakaavassa ?

    Metsälehden videolla tuolla edellä ainakin kokemuksella vanhempi herrasmies kertoo ,että heillä harvennuksilla on pienempi kone. Pienemmät kulut.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 59)