Jos molemmat ovat kiinostuneet metsästä ja mahdollisesti jopa lisämetsän ostoa harkitsevia,silloin yhteimetsä sopiva.Kolmesataa hehtaaria hämeessä kyllä jo alkaa yhteismetsäksikin pinta-alaltaan piisata.Mutta jos vain toinen on kiinnostunut,silloin mielestäni metsät yhdelle omistajalle ja voihan eläessäänkin kaupat tehdä,jos toiselle käypä rahallinen vastine osuudestaan.

Olen itsekkin tulevaisuutta vuntsinut ja yhteimetsä yksi vaihtoehto,silloin kiinteistökokonaisuus pysyisi todennäköisesti kasassa.Ainoa varma asia on,ettei täältä mitään mukaansa saa.Tilayhtymää ei ainakaan pidä tehdä,vaikka tällä hetkellä niitä paljon muodostavat.Pelaa hyvin aina niin kauan,kun vanhemmat luovuttajat ovat viellä hengissä,mutta sen jälkeen vuosikymmien saatossa usein alkaa eripuraisuutta eripuolilla asuvien osakkaiden kanssa ilmetä.

Sanotaan että Suomessa kateus voittaa kiimankin, joten muista ottaa huomioon myös lasten tasapuolinen kohtelu.  Jos annat (=lahjoitat) metsän toiselle niin on täysin mahdollista että siinä vaiheessa kun sinun perintöä jaetaan kuolemasi jälkeen niin ei ole enää mitään jaettavaa.  Olet voinut maata 20 v laitoshoidossa ja omaisuus on mennyt hoitomaksuihin tai olet tuhlannut kaiken hitaisiin hevosiin ja nopeisiin naisiin.

Jotta lasten välit säilyisivät varmasti kunnossa niin yksi harkinnanarvoinen vaihtoehto olisi myydä metsät niistä kiinnostuneelle lahjaluontoisella kaupalla ja lahjoittaa ainakin osa kauppahinnasta toiselle.

Silloin molemmat saisivat sinulta suurinpiirtein samansuuruisen lahjoituksen jo sinun eläessä. Todennäköisesti sinun perinnönjakosi tulisi aikanaan menemään sopuisammin kuin siinä tapauksessa että lahjoitat nyt omaisuutta vain toiselle lapselle.

Olkoon omaisuusjärjestelyt mitkä tahansa nämä avot ym. pirttihirmut on syytä pitää kirvesvarren mitan päässä kaikesta kiinteästä omaisuudesta. Eikä asioita kannata hoitaa hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti vaan siten kuin ero olisi todennäköinen.

Metsien pitkä kiertoaika johtaa ei yksin korko-ongelmaan, vaan myös vero-ongelmaan. Jos kiertoaikana maksetaan kahdet – kolmet perintöverot ja puun myyntivero ilman metsävähennystä, niin mitä jää jäljelle? Järeistä metsistä on lisäksi vielä maksettu pinta-alaveroakin kymmeniä vuosia.

Yksityisomistus antaa parhaat edellytykset toimia kuloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Mikä sitten kulloinkin on tarkoituksenmukaisinta onkin jo hyvin monista eri tekijöistä riippuvainen, mm. metsien rakenteesta jne. Nykysäännösten mukaan metsävähennys näyttelee tärkeää roolia vero-ongelman kohtuullistamisessa.

Annetaanko yhteismetsä kummallekin perilliselle  riippuu tietenkin heidän  keskinäisistä väleistään ja muista tavoitteista.  Voi olla vaikeaa keskustella, mutta pakollista.

Jos päädytään yhteismetsämalliin, niin ennen sen muodostamista olisi syytä sopia tärkeimmistä periaatteista kuten:

-miten valitaan hoitokunta

-millaisilla periaatteilla  metsää käsitellään

-miten ylijäämä jaetaan

-jos vain yksi osakas panostaa yhteismetsän asioiden hoitamiseen, niin miten hänen panoksensa korvataan.  (Tietenkin voi olla niin, että puuhastelu metsässä riittää korvaukseksi.  Näin on meikäläisen tilanne)

Meidän yhteismetsälle tehtiin tällainen sopimus ennen yhteismetsän perustamista.  Sen pääperiaatteet olivat:
-Sopimus astuu voimaan, kun yhteismetsä perustetaan ja  sopimus on voimassa 20 vuotta sen allekirjoittamisesta-

-Koska todelliset sopijapuolet olivat 2 sisarusta, sovittiin, että hoitokuntaan valitaan 4 jäsentä ( ohjesäännössä 3-5 jäsentä) ja kummankin sisaruksen puoli nimeää kaksi.  Hoitokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan  virat vaihtuvat kolmen vuoden välein sisarusklaanien välillä.  Jos nämä sisarusklaanit eivät pääse yksimielisyyteen oman puolensa henkilöistä, valinta tehdään ohjesäännön mukaan osakaskunnan kokouksessa. (kävi kuitenkin niin, että katsottiin toiminnan käynnistettyä tarkoituksenmukaiseksi järjestely, jossa meikäläinen toimii ”metsävastaavana” toimitsija-nimikkeellä ja toisesta klaanista tuli siksi ajaksi puheenjohtaja).  Oleellista onnistuneesta toiminnasta on nimittäin se, että kaikilla osakkailla on tietoisuus siitä, ettei synny sisäisiä klikkeja vaan kaikki ovat mm tiedonsaannissa samassa asemassa.  Jos on tavanomaisesta rutiinista poikkeavia asioita hoitokunnan kokouksissa niistä informoidaan etukäteen.  Aina lähetetään hoitokunnan kokouspöytäkirjat tiedoksi kaikille osakkaille.  ( Tällainen informaatio sopii tienkin vain  suvun yhteismetsiin)

-Metsiä hoidetaan ainakin aluksi aiemmin noudatetuin metsänkäsittelyperiaattein.

-Rauhoitettiin eräs suo ja sovittiin, että voidaan rauhoittaa muitakin sopivia kohteita.  (ollaan perustettu 3 luonnonsuojelualuetta)

-Yhteismetsälle voidaan hankkia lisämaita (ei olla aktiivisesti haettu, koska hintataso on ollut mielestämme liian kova.  Joku tarjous on jäänyt liian halvaksi)

Maapohjalla on  muitakin tuottomahdollisuuksia kuin metsätalous.  Esimerkiksi maa-ainesten tai rantatonttien myyminen tai tuulivoimatonttien vuokraaminen.  Perinnönjakotilanteessa on syytä selvittää se onko tällaisia olemassa.  Yhteismetsä on sikäli hyvä järjestelmä, ettei tällaisia ongelmia ole.

–