Oli lehdessä mielenkiintoinen juttu Pinsiön puuvuoresta. Tuli mieleen, kun kuulema 50-luvulla metsäylioppilaat Hyytiälässä istuttivat taimia suuren v … n kuvan muotoon. Minkähän näköinen tuo teos on tänään?
Ihan hyvä juttu Puuvuoresta. 1960 luvulla siinä oli komea petäjikkö kankaalla. Laturetki ”Pirkan hiihto” meni siitä. Sitten Lohja yhtiö avasi siihen soramontun. Ensin oli pieni kuoppa mutta nopeassa tahdissa tapahtui laajeneminen. Tuli seulat ja laaja valikoima erikokoisia lajikkeita. Ensin myynti oli kuutiokaupalla, mutta pian joka poistuva lasti punnittiin. Muuttui kilokaupaksi.
Sorakin on uusiutumaton luonnonvara. Ainakin seuraavaan jääkauteen asti. Jos kaivetaan liian syvälle pohjavedet vaarantuu. Työsuojelun ja alueella kulkijoiden vuoksi luiskat täytyy pitää loivina. Eli kuoppaa ei voi kasvattaa rajattomasti. Siksi säädettiin montuille maisemointivelvoite.
Ulkomailla on tehty taiteellisia maisemointeja. Samaan herättiin Pinsiössä. Kun maisemointi tehtiin ”taiteillen” saatiin ihan luvan kanssa mennä syvemmälle. Eli myymällä soraa syvemmältä saatiin teoksen kulut vähäisemmiksi. Olisihan se maisemointikin aiheuttanut kuluja.
Pirkan hiihto menee (jos on lunta) nytkin samalla seudulla. Iltarasteja juostaan Puuvuoren ympäri ja puolukoita ja sieniä alkaa myös olla maisemoiduilla alueilla. Onnistunutta kaivuutyön sulauttamista luontoon.
Tuli pyöräiltyä Pinsiön maataideteosten suunnassa tänään. Kaikkiaan yli maratonin matka. Useita muitakin metsäisiä aiheita tuli vastaan. Syksyinen maisema on kaunis.
Aluksi tulin kohtaan jossa useina syksyinä istuskelin reppujakkaralla ohjaten hölkkääjiä kääntymään oikealle uralle kisassaan. Useimmin ei tarvinnut olla yksinkään sillä autolla pääsi viereen ja oli huoltajia, kellottajia ja katsojiakin. Siinä oli myös isoja koivuja joissa oli paljon tuulenpesiä. Yksi tytärtään huoltava isä kysyi: ”Mistähän nuo tuulenpesät johtuu”? Vastasin että sienistä. Mies pärskäytti naurun ja totesi jotain ”niin varmaan”. En ruvennut mitenkään puolustelemaan tietoa kun oli muutakin ohjelmaa. Mutta hetken perästä miehen autossa läppäri sylissä istuva vaimo ilmoitti että kyllä vaari on ihan oikeassa!
Seuraavaksi poikkesin jutulle n parikymmentä vuotta metsäkoneita ajaneen kaverin pihaan kun oli siellä rengashommissa. Hänen isänsä ja vaarinsa olivat kovia hevosmiehiä. Taitavia niin tukinajossa kuin pinotavaran rahtaajia. Isänsä kyllä ajoi myös traktorilla puutavaraa mutta totesi aika nopeasti että maataloustraktorilla ei kannata metsäajoissa rypeä. Mitään korruptiota ei asiaan liittynyt mutta tervettä järkeä sen suvun miehillä on aina ollut. Ja laskutaitoa. Rengas minkä kanssa kaveri hääräsi oli pojan metsäkoneesta. Edellisiltana oli käynyt vaihtamassa sen lähes sadan kilometrin päässä olevalla savotalla.
Neljä sukupolvea olen tuntenut näitä hevosilla ja koneilla metsiä kolunneita miehiä. Tämän lajin yrittäjät on ne jotka pitää Suomen pystyssä. Muitakin työn sankareita sukuun kuuluu. Puuvuoren muotoilija ”pillarimies” oli kaverini serkku. Melkoinen ammattilainen alallaan. Huikea homma pyöritellä konetta lähes 30 metrisen kartion laella
Jatkoin matkaa poikkeamatta kylän toisella maataideteoksella nimeltään ”Yltä ja Alta”. Menen sinne vasta lauantaina kun siellä on suunnistuksen ylipitkien matkojen SM kisat. En osallistu sillä oikealle polvelle matka on tuplaten liian pitkä. Kisaan ja vähän teokseenkin voi tutustua Tampereen Pyrinnön sivuilla.
Tämä Yltä ja Alta teos on siitä harvinainen julkinen taideteos että se toi puhdasta rahaa tekijälleen! Saivat mennä syvemmälle ja samalla luiskaukset huomioon ottaen myös leveämmälle kuin olisi ollut mahdollista ilman taidetta.
Tältä montulta on kotoisin myös Nokialla oleva taideteos ”Vesikehä” jonka 32000 mahdollisimman pyöreää kiveä muodostaa upean näyn, värivaloja ja vesisuihkuja unohtamatta. Toiminnassa ollut vaan isoja vaikeuksia. Taidan jatkaa vielä huomenissa retkeni kuvailua sen metsäisiltä osilta.
Eipä irronnut aikaa eilen retkeni kuvailuun. Mutta tänään olin pitkään Yltä ja Alta teoksella pällistelemässä metsäistä urheilua. 1356 oli ilmoittautuneita. Eli iso tapahtuma. Hyvin joukko sinne sopi. Parkkipaikkana oli onnistuneesti sänkipelto. Parkkipaikkojen puute on nykyisin suurin haaste isojen tapausten järjestelyssä.
Molemmilla maataideteoksilla on hyvin nähtävissä ettei edes mänty menesty paljaassa soramaassa. Luiskatuissa rinteissä johon on heitetty lapiolla tai tuuli lennättänyt kariketta kasvu on vauhdikasta. Mutta kauempana sorakentällä kasvu on kituliasta. Seudulla on kymmeniä hehtaareja soranoton jäljiltä metsitettyjä alueita. Laidoilla alueet on jo kuitukoossa. Keskustaa kohti kasvu huononee. Mutta kun karike lisääntyy ja männyn kanssa symbioosissa elävät sienet alkaa menestyä myös puut menestyy.
Heti alkutaipaleella aamulla ohitin mielenkiintoisen kasvuston. Parilla aarilla on päässyt valtaan jättitatar. Vieraskasvi joka kesäisin kasvaa nelimetrisen kasvuston jossa muut kasvit ei menesty. Kasvimassaa pinta-alaa kohti huikea määrä. Sopisikohan energiakasviksi?
Torstain retkelläni ajoin Pinsiöntietä jossa peruskunnostusvaiheessa käytettiin kivituhkan korvaajana polttolaitostuhkaa. Toiminut hyvin. Painumat ja huono kunto kesällä ei johtunut materiaaleista vaan hoitamattomuudesta. Karhu tiellä oli useammin kuin tiekarhu!
Tien vieressä on nähtävissä monia metsäasioita joita monikaan ei ole huomannut. On upea männikkö joka kylvettiin v 1952 kulotetulle mäelle. On 1911 istutettu lehtikuusikko josta löytyy lehtikuusentatteja. On myös 1850 luvulla tehty järvenlasku. Entinen järvenpohja kasvaa nyt komeaa metsää. Näitä näkymiä löytyy joka seudulta pitää vaan ottaa asioista selvää.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.