Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Eikö tuossa Japassakin ole kärki laajempi, kuin runkoruuvi?
Ei, kärki on aikalailla samaa mittaa rungon kanssa. Äkkiseltään ajatellen runkoa laajempi kärki jättäisi ruuvin herkemmin ”sutimaan”, kun rungon kierteet ei heti saisi otetta kapulasta.
Sähkömoottorilla käyttö olisi itse asiassa varsin turvallistakin, jos pyöriminen edellyttäisi polkimen painamista. Ukon lähtiessä ruuvin matkaan jalkakin nousisi polkimelta. Tietysti käytännössähän polkimen päälle herkästi laitettaisiin palikka pitämään se jatkuvasti pohjassa.
Vieressä kun näkyy olevan turpeennostossa ollut alue, niin liekö tarkoitus tuoda noilla ojilla vettä jo aiemmin kuivumaan alkaneelle alueelle?
Mitäs tässä sitten muuta, kuin suojellaan tiukasti ne jäljellä olevat 2% metsiä ja muutetaan lehden nimi Peltolehdeksi, puhutaan itsestämme pellonomistajina ja hoidosta peltoviljelynä. Luonnon kannalta mitään väliä ei ole, kun ne 98% metsiksi väitetyistä alueista kuulemma on aidolle luonnolle elinkelvottomia eikö niistä voi enää koskaan oikeaa metsää tulla, kuten aika ajoin kuulee puhuttavan.
Teollisuus pyörii Donbasissa ilman ongelmia, vettä riittää. Ei siis ongelmia.
Tuosta halkaisuruuvista, neuvoa en osaa antaa, mitä kärjen kanssa tehdä, mutta viime viikonloppuna pistin pöllejä halki Japa 200:lla ja ensi viikonloppuna pistän lisää, kunnes loppuvat. Vaatteet ja hanskat pitää olla tyköistuvat ja suojukset paikallaan, vaikka ne vähän haittaakin. Sammutusvivusta menee naru sammuttimelle, vaikka kiirehän siinä tulisi tilanteen ollessa päällä. Dexta saa käydä tyhjäkäyntiä, liian kova kiire ei saa olla. Suoraan takaa on paras työskennellä, kun välissä on palkki, jolla pölliä työnnetään ruuviin.
Jalommat juomat sitten töiden jälkeen, ei ennen eikä aikana.
Eihän tuossa mitään arvoitusta ole, ojitukset kuulostaa tehdyn niin, että kiintoaineen on pakko lähteä virtauksen mukaan. Maatumisen myötä kiintoainetta tulee vielä koko ajan lisää. Pitäisi nostaa vedenpintaa pohjapadoilla, että tilanne paranisi.
Tämä ei tietenkään kerro mitään kaikkien ojien vaikutuksesta, niinkuin ei kerro ne näytteet ja lukusarjat juuri tuosta ojituksesta.
Tuossa Nostokoukun kertomassa esimerkissä ei oikeastaan ole mitään epäselvää, miksi ojitus ei olisi voinut huonontaa järven tilaa. Suorat, syvät ojat ja isolla alueella, niin varmasti on virtausta ja eroosiota sen myötä, joka tuo kiintoainesta ja ravinteita järveen. Lisäksi jos laskupaikka on sellainen lahti, johon ei oikein muuten tule virtauksia, jotka vaihtaisivat vettä, niin lopputulos voi olla hyvinkin huono.
Ojituksia en ole teettänyt, kertaalleen perkauksen, ja tekisin jatkossakin, jos tarve olisi, mutta en noin. Nyt teetetty perkaus oli oikein malliesimerkki siitä, miten se tehdään mahdollisimman pienillä haitoilla, eli on katkoja, ja purkuojaa oli perattu vain sen verran alkupäästä, että vedenpinta laskee sen mitä tarvitsee, eikä enempää. Oja on muuten tavallaan umpeenkasvanut, ja virtausnopeus hyytyy ennen ojaa tulevassa altaassa.
Syy perkaukselle oli muuten se, että puusto alkoi kuolemaan ikääntymiseen ja vedenpinnan nousuun. Siihen taas oli syynä edellisen omistajan aikaan tehty hakkuu, jonka puita oli ajettu tuosta läpi, laitettu runkoja ojiin auttamaan ylitystä ja jätetty sitten sinne. Nyt ne sieltä löytyivät sitten sammaleiden alta.
Rauduskoivussa teollisuuden käyttämää materiaalia tulee enemmän ja nopeammin. Silloin tarvitsee vähemmän ryskätä metsässä, kun tarvittava määrä saadaan pienemmältä alalta. Asioilla on puolensa.
Lepän ja pihlajan tuottama kuitu taas ei ole soveltuvaa yleisimpiin käyttötarkoituksiin. Haapakuitu on jopa erinomaista, mutta sitä tulee vähemmän verrattuna puun tilavuuteen.
Luonnontaimikollakin voidaan mennä, mutta kasvuunlähtö on yleensä hitaampaa ja kasvuun lähtevät puulajit yleisimpään käyttöön huonosti sopivia ja luontaisen kilpailun tuottamana laatu ”vaihtelevaa.” Silloin joudutaan hakkaamaan isompia alueita, että saadaan sama määrä raaka-ainetta. Asioilla on puolensa.
Metsänhoito-ohjeet on väärä nimi sille toiminnalle joihin niillä neuvotaan. Parempi nimi olisi metsänomistajan pankkitilinhoito-ohje. Näillä ohjeillahan on tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon, arvokasta ja nopeasti.
Nimenomaan ohjeistuksiinhan on tullut mukaan luonnon huomiointi. Ne eivät tue tuossa sanottua tarkoitusta. Toistaiseksi tilanne kuitenkin on se, että metsästä saatavia raaka-aineita tarvitaan, eikä niitä sieltä saa irrottamatta puuta kannosta. Metsänhoidon ohjeistuksella tätä pyritään saamaan toimivuuden lisäksi myös haittoja minimoivaksi. Perimmäinen ongelma on siis se, että metsätuotteille on kysyntää. Ehkä esim. vihreän siirtymän kutsuminen sillä nimellä on sitä itsepetosta.
Ja mitä monimuotoisuuksiin tulee, niin metsä on paikka, jossa muutokset käytännöissä näkyvät vuosikymmenien viiveellä. Mikä 80-luvulla istutettiin ja raivattiin yksilajiseksi, ei siitä muutu muuksi kuin hakkaamalla alas ja aloittamalla sukkessio alusta. Siksi on turha mennä varttuneeseen metsään etsimään esimerkkiä nykyisten ohjeiden vaikutuksesta.