Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Jk on katkeroituneiden ja itsepäisten metsätaloudessa sivuraiteille joutuneiden temmellyskenttä.
No ei ihan välttämättä, itsekin aikoinaan tuoreena metsänomistajana kiinnostuin erään apostolin puheista – kuitenkin viidentuhannen hehtaarin omistaja – kun osasi niin hyvin perustella paremmuuden. Harvennuksestakin paremmin rahaa, ja aikanaan ei tarvitsisi istutuksia muokkauksineen tehdä. kun kaikki käy luonnostaan miljoonien vuosien tuotekehityksen tuloksena. Minullahan oli harvennushakkuut kovasti tarpeen, ja edellisen omistajan peruina 6-7 vuotta heinittynyt rehevän maan aukko, jota ei oltu koskaan viljelty.
No, harvennukset päädyin teettämään kuitenkin jaksollisen ala/laatuharvennuksena, ja hyvä niin, sillä pitkään ylitiheänä kasvanut metsä olisi todennäköisesti reagoinut huonosti yläharvennukseen. Muokkaus tuli teetettyä ja istutukset tehtyä itse. Kaksi ensimmäistä vuotta sai ”tampata” kolme kertaa kesässä, että heinä ja vatukko ei taimia tappanut. Sitten pari kertaa kesään alkoi riittämään. Ajallaan viljellyissä kohteissa tässä pääsee helpommalla.
Samaan aikaa tuli ihan itse seurattua kasvuja ja taimettumisia erilaisissa kasvupaikoissa, ja nähtyä miten eri puulajit reagoivat varjostukseen. Kiinnostus jk:een alkoi lopullisesti karista siihen. Aiemmin se jo oli ottanut ison osuman siitä, että tukkipuut myytäisiin aina harvennushinnalla, ja toisaalta tiesin jo, mitkä ovat ne uudistuksen todelliset kulut, jotka jk:lla pitäisi välttää. Jk:lla uudistuskulujen välttäminen näytti aivan liian kalliilta, vaikka kuinka asiaa kääntelisi.
Nykyisin näen jk:n sopivana ratkaisuna sopiville kohteille, lähinnä jos aukkovaihetta halutaan välttää syystä tai toisesta. Taloudellisia perusteita sille ei ole minkäänlaisia, eikä maamme nykyisillä puulajeilla oikein biologisiakaan.
En tosin kovin kauheasti ihmettelisi, vaikka Venäjä jossain vaiheessa v-maisia, rääväsuisia pikunaapureitaan kiusottelisi.
Eli narisijakin jättää oven auki venäjän uusille sotatoimille. Onhan se aika selkeää, että jos sillä vain kykyä johonkin on – omissa kuvitelmissa tai todellisesti – niin se myös sitä käyttää. Juuri siksi sitä kykyä pyritäänkin rajoittamaan.
Omissa metsissä ollut jonkun verran aikoinaan jääneestä alikasvoksesta lähteneitä kuusia. Kasvu on ollut reipasta, mutta tyvilahoa näissä on myöskin ollut turhan isolla prosentilla – ehkä ainakin kolmannes näistä puista on ollut tyvestä sydänlahoinen. Alikasvoksena tullut tiheäsyinen ydin tuntuu olevan laholle herkkä, ja joissain näkyy olleen myös ilmeisesti korjuun seurauksena tulleita kuorivaurioita, jotka ei enää ulospäin näkyneet, mutta leikkauspinnassa kylläkin.
Parilla harvennetulla kuviolla oli aika paljonkin noita vanhoja alikasvoskuusia (ne tunnistaa ”vanhemmasta” ulkonäöstä, kaarna on eri näköistä, kuin nuoremmissa), ja merkkailin niitä harventajalle poistettavaksi, vaikka latvakasvu oli vahvaa. Lahon määrä osoitti ratkaisun olleen oikea.
Koivikon alle tulevaa alikasvustoa kasvattelisin, mutten missään tapauksessa muita, kun puiden iästä ei tiedä. Istutusta en lähtisi ennen hakkuuta tekemään, turhan paljon kuitenkin jää puita telojen ja oksakasojen alle, vaikka hanki suojaakin. Poikkeuksena taaskin harvennetut koivikot, joissa puut kerkeää kasvamaan hyvin näkyviksi ennen hakkuuta.
Chileläisillä eukalyptusmetsillä saavutetaan 20-30m³/ha ja 30-40m³/ha (lajista riippuen) kasvuja vuodessa:
Comaco Forestal – FORESTRY PROPERTIES – Forestal Comaco
Ja nytkö Suomessa suomalaisella metsäkuusella päästään jo tuohon alempaan haarukkaan?
Tehty virallinen mittaus, kasvu 23 mottia/ha . Tutkija kertoi sitä suurempiakin olevan kylällä.
Liekö kylä ollut Australiassa vai Uruguayssa? Nuo on eukalyptuksen kasvulukemia.
Luonnolliseen kiertoon on kuuluneet satojenkin hehtaarien metsäpalot, jotka on nitistäneet viimeisenkin puun koko alalta, siis myös ja varsinkin alikasvokset, joita avohakkuussa kuitenkin aina jonkin verran jää kasvamaan. Silti nämä alueet on mykorritsansa jostain saaneet, kun niille on puun siemeniä lennellyt.
Sienikatoon en näillä näytöillä usko. Itse viime kesänä muokkasin ja istutin pellon, joka on vanhojen karttakuvien perusteella ollut peltoa jo ainakin vuonna 1932. Olen melko varma, että mikäli pidän huolen siitä, ettei heinä tukahduta taimia, ne tulevat kasvamaan hyvin.
Eihän jk-puusta sen alempaa hintaa makseta, kuin harvennuspuustakaan. Tuotto riippuu siitä, millainen tapaus rakennetaan vertailukohteeksi. 🙂 Kaikkein paras tuotto saadaan, kun verrataan vuosikymmeniä pelkkiin taimikoihin.
Mutta jos rahaa ei osaa käyttää, niin tasainen virta pieniä summia on parempi, ei saa hävitettyä kerralla kaikkea.
On ollut puita ja metsää tuhansia vuosia Suomessakin. Historiatiedot on todistettu oikeiksi.
On, mutta kenellekään ei ole ollut mitään merkitystä sillä, mitä puita on kasvanut ja onko vuosikasvu ollut 2m³/ha vai 10m³/ha.
Talvella 2020 tehtiin metsässäni harvennus, ja saman vuoden keväällä istutettiin siinä olleeseen aukkoon kuuset. Harvennuksen ajourilla ei vieläkään kasva juuri muuta kuin saniaista ja satunnaisia kitukasvuisia leppiä ja pihlajia, istutuskuuset taas on parimetrisiä, osa pidempiäkin. Heikolta näyttää isompien puiden keskellä uudistuminen ja kasvu, niinkuin se tuppaa valopuiden kanssa olemaankin.
Miten ne puut osasi kasvaa ennen ihmisen lantasäkkejä ja analyysejä?
Ei ne välttämättä osanneetkaan, mutta ketään ei kiinnostanut.