Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
En osaa sen tarkemmin jyrkkyyttä kuvata, kuin että kiipeämistä siinä kävely on ja pulssi nousee ja kartalla 25m matkalle mahtuu kaksi korkeuskäyrää, mutta edellisen omistajan hakkuun puut oli siitä ylös ajettu. 200-250 vuotiaita petäjiä…
Yhdellä ostamallani tilalla oli noita jyrkkiä rinteitä, ja niihin suunnittelin jättöpuualueet, mutta homma ratkesikin kunnan käytettyä etuosto-oikeutta. Jättöpuiden keskitys hankalimpiin kohtiin on aina yksi vaihtoehto metsurikaadon ohella.
En ole kuullut mitään seurauksista. Jos raakkujen jyräämistä tarkoitat, niin saapahan nähdä tuleeko mitään.
Ainakin hakatut puut muuttui arvottomiksi. Paljonko lie ollut taloudellinen vaikutus. Juridiset seuraukset on vielä vaiheessa.
Kuusen pystykarsinta ensiharvennusikäisessä metsässä lisää myös riskiä, että alkaa hirvet kaluamaan runkoa.
Eikö sillä peltoheitolla kannata kasvattaa kuusentukkia ennemmin kuin pajupuskia ja juolavehnää? Ilman länkiä, raippoja ja tukia?
Tietenkin kannattaa, niin minäkin teen. Kuitenkin tukia hakiessa pelto katsottiin metsittyneeksi, kun siellä oli pajupuskia tarpeeksi. Ei kai kriteereitä muutettaisi, jos alettaisiin velvoittamaan metsitykseen, sanktioiden uhalla? Ei kai? (Kysymyksessä voi olla sarkasmia mukana.)
Lähivuosina nuo biologiset torjunnat tulevat olemaan näpertelyä, vaikka toimisivatkin. Sen verran laajamittaista toimintaa tarvittaisiin, ei riitä, että yhden tilan alueella noita käytetään.
Jatkossakin tullaan siis seuraamaan tuhojen ilmenemistä ja tekemään hakkuita sen mukaan.
Pahin hysterian lietsoja on venäjä, käyttäytymällä, kuin venäjä.
Jos siellä peltoheitolla kasvaa jo muutama iänikuinen laho pajupuska, se katsotaan metsittyneeksi.
Laitetaan sitten vaikka asfaltti. Poratkoon ötökät sitä.
Oli taas iskeytyneet kuusiporat joukolla 12 vuotta vanhan aukon vieressä kasvaviin kuusiin. Latvustot kyllä edelleen terhakan näköisiä ja -värisiä, ja minkä vain reikiä näki, niin pihkaa näytti kaikista tulleen ulos, eli kuuset lienee ottaneet tunkeutujilta nirrin pois. Kevättalvella sen näkee, miten neulaset pysyy.
Boorilannoitus tuolla on tehty reilut viisi vuotta sitten, ja kasvupaikka ei ole ihan kuivimmasta päästä. Vajaan puolen kilometrin päässä on kyllä toissa vuonna tehty hakkuita, ja säästöpuuryhmät on kaluttu kokonaan luurankopuiksi. Toivoa pitää, että saisi tuo kuvio vielä kasvaa vajaat 10 vuotta, mutta jos alkaa tuhoa tulemaan, niin alas se on laitettava, kuten rajanaapuri joutui tekemään.
Jos tänä vuonna hirvialueelle istutettu koivikko saadaan onnistuneesti ylös, niin tuohonkin tulee koivu menemään tilalle sitten aikanaan.