Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
”SIPILÄN KIKYhän (15 % palkkakustannukset alas) on ollut ay-liikkeen hampaissa, jossa pitäisi nyt vielä edetä KIKYn kolmas vaihe loppuun eli pitää palkat entisellään niin kauan, kun tärkeämmissä kilpailijamaissa kuten Ruotsissa palkkakustannukset nousisivat 5 % enemmän ja saataisiin hintakilpailukyky palautettua”.
Lujassa näkyvät istuvan hallituksen ja EK:n taholta mieleemme syötetyt palkkakustannuksemme, jotka näiden taholta esitettyjen väitteiden mukaan ovat vieneet kilpailukykymme pahimpiin kilpailijamaihimme nähden.
Juuri pari- kolme viikkoa sitten esitettiin puolueettoman tahon laaja tutkimus palkkakustannuksista eri pohjoismaiden välillä. Sen selvityksen mukaan Suomen palkkakustannukset olivat selkeästi kaikkien muiden pohjoismaiden alapuolella.
Kuinkahan kauan tätä kilpailukyvyttömyysmantraa esitetään ja missähän vaiheessa siirrytään faktaperusteluihin.
Tämän päiväisessä Oulun seudun paikallislehdessä Rantapohjassa oli juttu Kuivajoen Pohjoispuolen Metsästysseurasta, josta kerrottiin tälläkin keskustelupalstalla parisen vuotta sitten. Tämä kyseinen seura tympääntyneenä virallisiin hirvikantalaskelmiin teetti kustannuksellaan seuran vuokramaitten alueella helikopterilaskennan, jossa päädyttiin 12,9 hirveen/1000 ha. Määrä oli moninkertainen virallisiin lukuihin nähden.
Vuodesta 2014 lähtien seura on valittanut sille myönnetyistä kaatolupien määristä, jotka seuran mukaan Suomen Riistakeskus jakaa alueellisen tasajaon perusteella ei siis hirvitiheyteen perustuen, lähes vuosittain Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Tähän mennessä kaikki valitukset ovat olleet turhia, vaikka toteutetula lupapolitiikalla talvehtivan kannan suuruus vaihtelee 5 – 12 hirveen/1000 ha.
Tuo kyseinen metsästysseura teki vasta kesäkokouksessaan päätöksen, jossa se sitoutui maksamaan joko kokonaan tai osaksi alueensa jokaisen metsänomistajan metsävahinkoilmoituksen omakustannusosan, jos vahinkoilmoitus katsotaan aiheettomaksi.
Eikös tuossa olisi mallia metsästysseuroille muuallekin Suomeen?
Hirvien aiheuttamiin ongelmiin kokeillaan erilaisia ratkaisuja Ruotsissa…
Viime perjantain ATL lantbrukets affärstidnigissä kerrottiin Pohjois-Värmlannissa asustavasta lihakarjan kasvattajasta, joka yhdessä veljenpojan kanssa on useiden vuosien ajan harjoittanut hirvien ruokintaa asuinpaikkakunnallaan. Viikottain hirvet syövät noin 50 pyöropaalillista rehua ja ruokintaan osallistuu 50 – 80 hirveä.
Hirvet ovat niin tottuneita ruokintaan, että kerääntyvät ruokintapaikalle heti traktorin äänen kuultuaan. Syöminen paaleista aloitetaan jo ennenkuin ne on saatu lasketuksi maahan.
Ruokkijoiden tavoitteena on saada hirvet pysymään metsissä poissa valtateiltä ja vähentää näin hirvien aiheuttamia liikenneonnettomuuksia. Ruokinnan ei ole todettu aiheuttavan ongelmia taimikkoalueille, sillä ruokintaa toteutetaan vain järeän puuston metsäalueilla.
Kannattaisiko tällaista ruokintaa kokeilla esim. maamme pahimmissa hirvituhomaakunnissa tai alueilla, joissa sattuu eniten hirviliikenneonnettomuuksia? Jos katsotaan, että kannattaisi, mistä löydettäisiin rahoitus moiseen.
Suuren mittakaavan ruokinta helpottaisi ainakin suunnitelmallisen hirvikannan pitämisen tasolla, joka mahdollistaisi jopa mäntytaimikoiden hyvinvoinnin.
Valitettavasti työllistämistä ja työministerien saavutuksia ei voi eikä kannata vertailla erityisesti, jos käytämme vertailukohteina Kataisen hallitusta ja tätä nykyistä Sipilän hallitusta. Vertailu ontuu jo merkittävästi siksi, että koko Kataisen hallituksen toiminta-ajan Suomi ja koko maailma elivät laman kourissa. Suomen talouden kasvu oli käytännössä koko Kataisen hallituksen toiminta-ajan globaalista lamasta johtuen miinusmerkkinen. Suomen tärkeimmät kauppakumppanimaat olivat myös laman kourissa ja se näkyi vientiteollisuutemme romahtamisena.
Sipilän hallituksen toiminta-ajan maamme talous on ollut positiivinen käytännössä koko hallituksen toiminta-ajan ja kasvu on vain kiihtynyt viime vuoden loppupuoliskolla. Suomen kauppakumppanimaiden taloudet ovat kohentuneet merkittävästi ja ne ovatkin lisänneet tilauksia maastamme jopa odotukset ylittäen. Tietysti tämä on näkynyt talouspaineiden helpottumisena ja työllisyyden paranemisena.
Jos noiden samojen yllämainittujen hallitusten työministereiden toiminta asetetaan vertailuun, olisi mielenkiintoista kuulla millä toimilla ja ansioilla Jari Lindström peittoaa Lauri Ihalaisen. Tietysti vertailussa on huomioitava talouden yleismaailmalliset tilanteet silloin ja nyt.
Otinkohan jo liikaa kantaa tässä keskusteluosiossa vai poikkesivatko minun kirjoitukseni liikaa lehden edustamasta linjasta? Huomasin nimittäin, että ainakin pari viimeistä keskusteluun osallistuvaa kommenttiani oli poistettu mitä ilmeisimmin palstan moderaattorin toimesta (ainakaan minun kuvaruudullani niitä ei näy…).
Olen vilpittömästi yllättynyt.
Ei ratkea Planter Pohjois-Suomen työttömyysongelma metsätyöpaikoilla. Vilkaisin nopeasti Kemin ja koko Pohjois-Pohjanmaan avoimet metsäalan työpaikat ja Pohjois-Pohjanmaalla oli avoinna kaksi työpaikkaa ja Kemissä ei yhtäkään (MT:n artikkelista huolimatta). Etelä-Suomeen tai paremminkin muualle Suomeen taisi olla tarjolla kahdeksan metsurin paikkaa.
Avoimista työpaikoista toki ilmoitellaan jokaisessa te-toimistossa, mutta joko ne sijaitsevat siellä Etelä-Suomessa tai edellyttävät selkeää ammatillista koulutusta. Ovat muistaakseni ihan julkisesti valitelleet asuntopulasta siellä pääkaupunkiseudulla.
Erityisesti Pohjois-Suomen ongelma on tämä rakenteellinen työttömyys eli suurella osalla työnhakijoista puuttuu ammatillinen koulutus kokonaan ja siksi yllättävän monet heistä ovat myös pitkäaikaistyöttömiä.
On ollut mielenkiintoista seurata mielipiteiden pompahteluja milloin mihinkin suuntaan puhuttaessa työttömyydestä, työnhausta, aktiivimallista ja siihen liittyvästä mielenilmauksesta.
Meidän kannattaisi muistaa keskusteluun liittyvät alkutiedot eli viimeisimpien tilastojen mukaan maassa on noin 272 000 työtöntä ja avoimia työpaikkoja, joista valtaosa sijaitsee pääkaupunkiseudulla, on hieman yli 30 000. Merkittävä osa avoimista työpaikoista koostuu puhelinmyyjän tehtävistä, osa-aikaisuuksista kauppoihin ja siivousalan töistä. Valitettavan suuri osa näistä töistä on sellaisia, etteivät ne elätä tekijäänsä.
Hallituksen ”lääke” työttömyyden torjuntaan on aktiivimalli, jossa työttömän täytyy hankkia muutama tunti viikossa töitä tai osallistua te-toimiston järjestämiin aktivointitapahtumiin, jotka te-toimistojen ilmoitusten mukaan ovat jo nyt täyteen buukattuja. Kuinka runsaasti löytyy sellaisia työnantajia, jotka järjestävät viikottain esim. 100 000 työttömälle muutamaksi tunniksi työtä? Uskonpa, että jo tarvittava paperisota hyydyttää työllistämisinnon. Millaiset mahdollisuudet esim. 100 000 työttömälle on löytää asunto pääkaupunkiseudulta, jos työtä löytyisikin. Mitä tapahtuu maaseuduille, asunnoille ja palveluille, jos työikäinen väestö muuttaisi maaseudulta pääkaupunkiseudulle? Jos työtön jo asuu pääkaupunkiseudulla, on hänen mahdollisuutensa hyödyntää tarjolle tulevia työpaikkoja aivan toisenlainen kuin pääkaupunkiseudulle muuttavalla. Aktiivimalli on siis hyvin eriarvoistava.
Hallituksen aikaansaannoksena on tulollaan työllisyyttä parantamaan toinenkin ”malli”. Puhutaan tulevasta työnpakkohakulaista, jossa työttömältä edellytetään vähintään kolmen työpaikan hakua viikottain. Muistaen edelleen lähtökohdat työttömien määrästä ja avoimista työpaikoista tarkoittaa laki sitä, että työantajat saavat viikottain noin 800 000 työhakemusta – joka viikko läpi vuoden… Kuinkahan kauan kuvittelemme työnantajien lukevan tuollaista hakemusten määrää eli koko hakusysteemi tulee kokemaan perusteellisen inflaation ja entistä useampi työpaikka ratkaistaan tuttavuuden perusteella ja suhteilla.
Sekä aktiivimalli että tuleva työnhaun pakkolaki ovat molemmat niin paljon työttömiä eriarvoistavia ja epäoikeudenmukaisia, että molempien merkitys käytännössä näkyy lähinnä toteutuvina työttömyyskorvausten leikkauksina, mikä saattoi ollakin hallituksen perimmäisenä tavoitteena.
Puolet työurastani julkisen sektorin viranhaltijana toimineena ihan muutama kommentti tuohon julkisen sektorin palkkatasoon ja vuosilomiin liittyen. Heti urani alkuvaiheessa julkisella hämmästelin tietysti huonoa palkkatasoa ja vastaavasti ihastelin ihan kohtuullisilta näyttäviä vuosilomaehtoja. Minulle kerrottiin selityksenä huonoille palkoille ja hyville vuosilomaehdoille se, että menneinä vuosina vuosilomista oli sovittu työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken vaihtoehtona palkankorotuksille.
Kahdeksan vuosilomapäivän leikkaamista voidaan siis hyvällä syyllä pitää suorana julkiseen sektoriin suunnattuna palkansalennustoimena.
Kannattaa myös muistaa vertailtaessa vuosilomaehtoja yksityisen sektorin ja julkisen sektorin välillä se, että yksityisellä sektorilla saat 30 päivän vuosiloman yhden vuoden palvelusajan jälkeen. Kuntasektorilla saat nuo samat 30 päivää vasta 10 vuoden palvelusajan jälkeen.
Vasta 15 palveluvuoden jälkeen nousee vuosilomat julkisella puolella hallituksen leikkauksen kohteena olevaan 38 päivään.
Punkkien määrästä täällä Pohjois-Suomessa antaa hyvän kuvan Kalevassakin parisen viikkoa sitten uutisoitu Iin Olhavassa (n. 50 km Oulusta pohjoiseen) koiran kolmen kilometrin lenkki emäntänsä kanssa. Lenkin jälkeen rouva poisti koirastaan 50 punkkia. Toinen punkkien määrää kuvaava tieto on tuttavaltani, joka käväisi koiran kanssa reilu viikko sitten Haukiputaalla merenrantamaisemissa lenkillä koiransa kanssa ja joutui poistamaan lenkin jälkeen koirastaan yli 20 punkkia.
Olen yrittänyt suojella itseäni vaatetuksella punkkeja vastaan, mutta niin vaan huomasin viikko sitten saunaan mennessä mahaani kaivautuneen punkin, jolta enää takajalat olivat osittain näkyvissä. Nuo pirulaiset kun puuduttavat reiäntekoalueen niin perusteellisesti, ettei uhri havaitse toimintaa lainkaan.
Jos punkkien määrä lisääntyy nykyistä tahtia Oulun pohjoispuolella, joudutaan varmaan Simon lisäksi yleisiä punkkirokotuksia ottamaan käyttöön useammassakin seudun kunnassa.
Minäkin vietin perheineni eilen pitkän päivän murhemieltä tuottaneella vajaan 10 hehtaarin mäntytaimikollani. Suoritimme nyt kolmannen kerran taimikon paikkokylvöjä vuosittain hirvien tuhoamalle alueelle. Perinteisellä tavalla toteutettuna eli metrin, puolentoista viiru kuokalla pintaan ja siementä perään. Taimikko oli talven jäljiltä todella murheellista katsottavaa. Katkottuja, kaadettuja lähes puhtaaksi syötyjä taimia oli taas syöty varsin järjestelmällisesti ja ensi kertaa näin sen, että myös katajapensaiden latvat oli syöty alueella lähes järestään. Ulostekasoja oli kaikkialla, joten alueella oli talvehtinut todennäköisesti useampi hirvi. Koska männynsiemenet ovat ostajalle omasta mielestäni kalliita, olen kolmena vuotena karistanut itse harrastusmielessä siemeniä n. 2 kg/kausi ja nyt tein sen viimeisen kerran – homma ei yksinkertaisesti kannata. Merenranta-alueilta 30 – 40 kilometrin etäisyydeltä hirvet vaeltavat talvilaitumille, jollaiseksi myös minun taimikkoni on joutunut.
Palstan tekijämiehiltä kysyisin, kannattako ja jos kannattaa, missä vaiheessa hakea uudelleen hirvivahinkokorvausta kalutulle mäntytaimikolle? Itse olen saanut ensimmäisen ja ainoan korvauksen hirvivahingoista vuonna 2012. Pelisäännöt hirvivahinkojen hakemiselle näyttävät epäilyttävästi sille, että mo voi itse joutua maksumieheksi.
Ihan kuriositeetin vuoksi kerrottakoon, että aukkohakkuu tuolle alueelleni on suoritettu vuonna 2000 ja maan pinnan käsittely ja siementen kylvö seuraavana vuonna eli 10 vuotta ennen metsäpalstani hankintaa. Yöuniani en ole ongelman kanssa menettänyt, sillä metsäpalstan hankintavaiheessa en laskenut taimikolle ja sen maapohjalle sentinkään arvoa.