Käyttäjän Ammatti Raivooja kirjoittamat vastaukset
-
Alatko taas keksimään omia ohjeita? Otsikon mukaisessa jutussa ei taideta puhua mitään 2 vuoden välein toistuvista raivauksista ja niiden hyödyistä/hyödyttömyydestä.
Varmasti siellä missä on ravinteista pulaa eli kuivalla kanervakankaalla männyntaimikossa, sillä voi olla jotain virkaa tehdä kesällä, mutta niinhän ei ole kuusikossa mistä uutta saa kokoajan maasta.
Kysyin kerran kun ennakkoraivasin tuollaista nmk:ta niinkuinjpjulkun kuvassa skorppionikuskilta ni se sano et se tekee sitä vähintään 0,8ha päivässä. Ei oo laiskan pojan hommaa tuo ennakkoraivauskaan nuoressa metsässä jos skorpioni on perässä. Jotenkin muistelin, että se, että hoitokodin mummot eli maanomistajat ei tullut ennakkoraivaamaan oli ainainen ongelma, josko se hidasti ja harmitti työtäsi nuorenmetsänkunnostuksissa?
Lisäksi voisin vielä mainita tunkkaisesta ohjeesta tehdä varhaisperkausta juhannuksen tienoilla ja keskikesällä. Muistelisin, että tämä perustu Ruotsalaistutkimukseen männikössä. Sehän on ihan loogista kun mänty kasvaa aiemmin kesällä kevätkosteiden aikaan ja vuosikasvu on kesäkuussa. Heinäkuussa ja elokuussa maa on kuivimmallaan, jolloin paahteisella paikoilla lehtipuut kuivahtavat. Mutta tosiaan töissä varhaisperkausten tekeminen kuusikosssa kesällä on varmaan lopetettu jo kymmenen vuotta sitten. Miksi pitää ihmisiä kiusata sinne kesähelteillä kitumaan paarmojen sekaan, en ymmärrä. Ei varmaan lisää maanomistajien intoa kun vielä kertoo, että sillä ei ole merkitystä koska kuusia tulee kasvattaa kosteammilla paikoilla missä vielä heinäkuussakin on kosteutta kuusilla kasvaa. Kuusihan lopettelee pituuskasvua elokuun alkuun ja juuret kasvavat syyskuun loppuun.
Lehden artikkelin käsitys on melko tunkkainen ja sitä pitäisi tuulettaa 2020-luvulle. Nykyään ei tilata enää yksipuolista kuusikkoa, mikä kuvassakin on. Enää ei istuteta 1800 kuusta ja tilata siihen jatkuvaa raivausta 3-5 kertaa niin pitkään, että lompakon pohja näkyy. Nykyään tilaaätaan sekapuuta sinne kuusikkoon, niitä istutetaan vähemmän jolloin pienten kantojen vesovuus on suurempaa ja silloin on parempaa keskittyä siihen sektoriin mikä on aivan kuusen vieressä. Koska isot kannot ovat herkempiä kuolemaan valon puutteeseen, on ne helpompi tappaa kuusen vierestä kun alaoksat ovat reilun kokoisia. Pienillä alaoksilla kuusi ei varjosta ja pieni kanto pärjää pienelläkin valolla.
Jutussa ei minusta puhuttu nuorenmetsänkunnostuksesta mutta täällä on tehty 1,5m 5v ja 3-4m raivaus jonka jälkeen kasvaa vielä aimo annos energiapuuta ja siis täysin metsäammattilaisen vastaamilla tiloilla. Laitoin hyvän kuvan miten tälläisen raivausohjeen noudattaminen, mitä siis lehdessäkin oli, niin mikä se seuraus. 3 raivaus on joko erittäin työläs tai se energiapuuennnakkoraivaus. Tätä kaavaa kuusi toteuttaa kuusen kasvumaalla. Ymmärrän kyllä, että finsilvan on pakko raivata niin monta kertaa kuin vaatii eikä energiapuu ole vaihtoehto. Mutta siellä missä on, ei enää tehdä 10cm rk ennakkoraivauksia.
Yhteenvetona metsälehden ohjeet eivät vastaa nykypäivän vaatimuksiin sekapuusto kasvudynamiikan suhteen eikä lisääntyvää painetta istuttaa koivua mm. Tyvirervasalueille ja männyn ja koivun menestykselle sekapuuna kuusikossa hirvien suhteen. Ei jatkoon niin sanotusti, parempaan pitäisi pysty jos meinaa nykypäivänä pärjätä raivausmetsässä ja monipuolisessa metsänkasvatuksessa. Finsilvakaan ei taida paljoa rauduskoivua kasvatella. Varmaan raivauskustannukset on niin korkeat, että pitää siirtyä raivauskustannuksettomaan JK:hn.
Kaikki ovat varmasti tietoisia, että kuusenistutusmääriä on tiputettu 200:lla, jolloin kuusikon sulkeutumista ei enää tapahdu samoissa määrin ja ohje ja kohta vaatimus on, että taimikossa pitää olla 20% uita puulajeja eli koivua ja mäntyä. Kun tavoite ennen oli 1800, toteutunut oli 1600, niin nyt näihin on tullut 200 taimen alennus mikä antaa tilaa sekapuustolle.
Kuvassa yhdistelmäraivuri 545fr näkyy, että mänty on n. 1,5m kun se vapautetaan 3-4m koivujen alta. Sille ei ole kasvullisesti tapahtunut mitään. Mutta 1,5m alkaa olla optimipituuksia mihin hirven syöminen kohdistuu eli silloin on paras aika vapauttaa se. 4-5v kuusikossa männyt ovat n. 0,5m pitkiä, niiden tuleva asemaa ja kasvua on mahdotonta arvioida siinä vaiheessa ja kun me raivataan silloin, niitä jätetään tiheeseen (mikä ei niin haittaa) mutta vesakko kasvaa ensimmäisenä kesänä 0,5m ja seuraavana 1m eli 7v ja 1,5m vesakko on tasalla, kun hirvien suurin hotkimimen alkaa ja männyt harventamatta. Myös metsäntutkimuslaitoksen tulos 7-vuotiaana leikatun koivun kasvamisesta tasapituisena kuusentaimikon kanssa voi pitää täydellisenä kokemuksen myötä. Tämä on julkaistu mm. Metsälehden metsäkoulukirjassa.
Sekapu vaatimus vaatii raivaajalta 3 puulajin kasvudynamiikan täydellistä tuntemusta, että niiden kasvu ja hirviriski ja kaikki saadaan sovitettua yhteen. Näiden mm em. Syiden takia, en voi ottaa ohjetta suorittavalla todesta tai käyttöön. Enkä kadunmiehiltä muutenkaan.
Käytännön kokemukset ovat minulla päinvastaiset kuin suorittavalla. Käytännön ”dataa” on syntynyt niin sanotetusti riittävästi, että erottaa toiveet siitä mitä oikeasti tapahtuu. 4-varhaisperkauksen jälkeen ei ole toivoa tehdä 8-vuotista ”hehtaari päivään” -tahtia mm. Kuvassa juhannuksen tienoilla raivattu näkyy tälläinen skenaario. Toistakymmentä tuntia meni siinä toisessa raivauksessa, kuuset olivat kärsineet vesakoitumisesta kun 4-vuotis raivauksen jälkeen valo paistaa esteettä pienille, herkästi vesoville kannoille ja tulevina vuosina 5 kertainen taimimäärä supistaa kuusia. Kuusilla menee ihan hyvin kuin pieni määrä koivua kasvaa vähän ylempänä kuin, että suuri määrä kasvaa alaoksien edessä, jossa yhteyttävä pinta-ala kasvaa nopeiten. Tälläisissä tapauksissa aikaa on jo 8-vuotiaana enemmän kuin minulla koko kiertoaikana.
Kun kuusikko harvennetaan 23-30- vuotiaana niin siitä 8 vuodesta on vielä n. 15-20v hakkuuseen ja tämän välin kehitys näkyy hyvin energiapuuennakkoraivaus kuvissa kun varhain tehtyjen perkausten jälkeen pienet kannot eivät ole kuolleet. Varhaiset perkaukset ovat todellisuudessa tuottaneet valtavat määrät energiapuuraivattuja kuusikkoja, paikoissa joissa kuusikot ovat olleet ns. Ammattilaisten hoteissa.
Tuo ajanmenekki kaavio metsänomistajille. Kenenkään ei kannata yrittäjänä tehdä tuon työnajanmenekki kaavion mukaan. Vaikeisiin voi käyttää max 2 päivää ja varhaisperkauksiin päivän per hehtaari. Jokainen ymmärtää varmasti, että jos asiakkaita laskutetaan esimerkiksi 1000e/viikko niin se ei ole raivausyrittäjälle kannattavaa jos miettii sitä siivua niin kukaan ei pysty sillä elämään. Tuo kaavio on jonkinlainen harrastelija/metsänomistajan ajanmenekki kaavio. Yksittäisen epäraivaajan anekdootit siitä, että meni vähemmän aikaa 5-vuotiaana kuin 8-vuotiaana ovat varmasti oikeita mutta minä tarkastelen mieluummin aikaa koko kiertoaikana istutuksesta harvennukseen niin yli tuhannen hehtaarin kokemuksella kuusentaimikosta niin kiertoajassa kalleimmaksi aikaa vievemmäksi ja eniten kasvun hidastumista on mitä aikaisemmin aloittaa ja todennäköisyys kuusikon päätymisestä energiapuuksi on saatujen kokemuksien myötä suurin.
Ammattiraivaajan ajanmenekki on helppo laskea kuusentaimikossa itsekin, se on vuosi per taimikon ikä. 4-vuotiaan kävelee 4 h ja 7v 7h. Ajanmennekki taas laskee taimikonhoitoon mitä myöhemmin tekee ja nousee mitä aikasemmin tekee. Eli jos tekee 4v niin seuraavassa menee 10h ja jos tekee 7v niin seuraavassa 5h.
Mitä aikaisemmin aloittaa raivauksen myös tuhoaa mahdollisuuksia kasvattaa mäntyä sekapuuna sekä istutuskoivua toisaalla eli vahingot eivät pelkästään rajoitu kyseiseen kuusikkoon. Montaa epäonnistumista ei ole tullut tehtyä mutta 5-vuotisvarhaisperkaus on yksi niistä. Tulokset töissä ja kotona eivät ole olleet hyviä verrattuna vanhoihin, hyviksi havaittuihin ja tutkittuihin tapoihin.
Ohjeet siemensynytyisen koivun säästämisestä 5-vuotisvarhaisperkauksessa e. MG MHY luo etukasvuisia koivuja kuusentaimikoihin ja kaikkien (1m väli) havupuiden säästäminen 5-vuotis varhaisperkauksessa, joka on siis ohje metsäyhtiöllä, luo työlään vaiheen 3-4m, jolloin 5kertaisen vesakon seasta on huomattavasti vaikempi harventaa sopivaksi ja yleensä tämä ei enää onnistu maanomistajalta, jolloin kuusikon päätyminen energiapuuksi on ilmeistä. Siihen päälle lehtipuiden 10% säästämisohje ei sovi ollenkaan kun 5v(1,5m) tai 10v(3-4m).
Tosiasioiden hyväksyminen ja palaaminen vanhan kemeran aikoihin, jolloin kuusikko raivattiin 7-8- vuotiaana on viisautta ja nykytapa kasvattaa kuusikoita on epäonnistunut ja johtanut istutuskuusikoiden päätymistä energiapuuksi. Nyt kun metsäyhtiöt ovat tuleet eneggiapuumarkkinoille asiakkaidensa istutuskuusikoiden kanssa, ovat MHYt joutuneet ahtaalle koska ovat perinteisesti tuottaneet energiapuuta ja lähtökohta sille on ollut varhainperatut kuusikot.
Eikö silloin jatkuvalla kasvattajalla ole samat uudistamiskulut niskassa ja toiminta yhtä ”tappiollista” kuin jaksollisen kasvattajan? Ei ole mitään tyhjästä ilmaantuvia metsiä, joita hakataan 8 vuoden välein vaan ovat kasvussa ja uudistumisessa hiipuneita avohakattuja ja uudistettuja metsiä.
Jos joku hakkaa nuoren metsän Niin se on varmaan varma, että se saa 40-vuotiaasta metsästä paremman tuoton muualla. Jaksollinen kasvattaja välttää tätä hiipumisen ja tuhoutumisen väistämättömyyttä ja uudistaa vielä kun metsänpohja on terve ja kasvavat puut riutumattomia.
Se on harmi, että on jatkuva kasvatus on ollut kiellettyä, se ole ollut kiusantekoa vaan aikalaisten havaintoa sen huonoudesta. Jos kymmenessä vuodessa minä näen miten metsäntila alkaa heikkenemään ja sekundääriset puut alkavat valtaaman alaa puolivaloisassa ympäristössä ja kuusten terveyden romahduksen. Nythän on aloitettu jo toinen kierros JK hakkuita.
Kuka on nähnyt miltä männyntaimikko näyttää kun sieltä poistetaan muutama siemenpuu 5 vuotta myöhään? Miltä näyttää nyt 10 vuotta myöhemmin Pukkalan metsä missä siementyneen taimikon päällä oli satoja mäntyjä? Toivottavasti aletaan kohta saamaan kuvia toisesta hakkuusta.
Jatkuva kasvatus alkaa avohakkuusta, niinkuin jovain kertoo kun nämä puulajit mänty ja koivu tulee uudistaa valopuuasemasta. Mm. Sauli Valkonen on sanonut, että koivu ei sovi ollenkaan jatkuvaan kasvatukseen. Sitten kun se kuusikoituu mikä oli myös Sauli Valkosen lopputulema niin se peinaukkohakataan tai avohakataan. Kun se synty avomaan kautta on sama jaksollisessa ja jatkuvassa kasvatuksessa, voittaa jaksollinen kasvatus jalostetuilla taimilla, ojituksilla, lannoituksilla sekä päätehakkuun tulojen korkoerolla. Ei ole olemassa mitään jatkuvaa kasvatusta joka alkaa tyhjästä 15 vuoden hakkuuvälillä.
Onhan jatkuvassa monilajinen puulaji kirjo, pihlaja yksi parhaimmista varjosen paikan uudistujista. Pienaukko kuvassa hyvin näkyy ku pienaukko uudsituunpuolet pihlajalla niin vastustaa kyllä kirjanpainajia ja okakaarnakuoriaisia. Mites hieskoivu? Löytyy jokaisessa kosteasta notkosta missä oletetaan jotain taimettumista voisi tapahtua. JK päästää aina valoa maapohjalle eli mikään ei häviä koskaan raivaamalla, uusiutuvat jatkuvasti. Raivauksesta syntyvä 100 kulu ei kestä mitään korkolaskua. Ennakkoraivaus ei koskaan katso hakkuutapaa vaan onko siellä pihlajaa hieskoivua ja muuta puiden tyvillä. Erilaiset pajut alkavat runsastua kun mikään ei rajoita niiden kasvua. Tuomi viihtyy ajourille mielettömän hyvin. Puulajikirjosta on paljon kokemusta JK ennakkoraivauksilta. Kyllä hieskoivu-tuomi-pihlaja metsä kestää tosiaan erilaisia yleisempi tuhoja, myrskyjä ja kirjanpainajia.
Saksassa pyökki jatkuvassa kasvatuksessa varmasti on omaa luokkaansa, pystyy selviämään kasvussa 1-2% päivänvalosta. Se varjostaa muut puulajit hengiltä ja tekee yksipuolisia metsiä. Esimerkiksi tuosta Perkon kirjasta löytyy (beech) jatkuvan kaVatuksen läppää Saksasta missä pääroolissa on pyökki. Olikohan tuo kirja siis joku lopputyö, satoja lähdeviitteitä ja en tiedä miten liittyy Suomessa mahdolliseen JK:n jos Saksassa on tuollaisilla ominaisuuksilla varustettu lehtipuu.
