Käyttäjän Jantura kirjoittamat vastaukset
-
Niin, peuran ampuminen vaatii ensin valmistelun kyttäyspaikan osalta ja yleensä sen omenakasan houkuttimeksi. Ihan joka suuntaankaan ei voi ampua ja maanomistajalta vielä mielellään lupaa, jos jotain pysyvämpää kyttäyspaikkaa aikoo järjestää. Sitten tuntitolkulla tyhjän istuskelua kopissa tai jakkaralla. Yleensä kaato tulee jo hämärässä ja ruhoa saa usein hyvänkin laukauksen jälkeen haeskella ja vedellä pusikosta autolle. Isompi otus ei edes sen perus perhecorollan takaloosterissa kulje. Tähän päälle suolistukset ja nylkemiset samalle iltaa. Muutaman päivän riiputuksen jälkeen ruhon paloittelu, pussitus ja pakastus.
Laukauksesta pakastukseen on aika urakka, useita tunteja. Jos sen toistaa vaikkapa kymmenen kertaa syksyssä, niin kyllähän se ihan päivätyöstä käy, saati jos sen tekee 50 kertaa syksyssä.
Kannan alas ampuminen olisi todella suuri urakka. Se vaatisi tihentymäalueilla lähes jatkuvaa päivystystä jokaisella kyttäyspaikalla. Kannattaa myös muistaa, että kaikkialla peuroja ei ole vielä liikaa, lumen määrä tuntuu rajoittavan kannan kasvua pohjoiseen. Ehkä.
Vapaasti mukaillen joku asiantuntija joskus totesi haastattelussa, että ysitietä ajaessa Akaan ja Turun välillä peuralaumoja ei voi erotella toisistaan, koska elukoita on niin paljon, että ne muodostavat teknisesti yhden ainoan lauman.
Kantaa tuskin voi enää poistaa kokonaan, vähentäminen ja kannan kasvun rajoittaminenkin on jo hankalaa. En ole edes kovin vakuuttunut, että pyyntiluvasta vapauttaminen muuttaisi tilannetta. Toistaiseksi seurojen saama pyyntilupamäärä on ollut ikään kuin ulkopuolisen arvioijan antama vahva kehotus ampua tietty määrä peuroja. Jos pyynti vapautuisi niin niitä pihassa metsästäviä kaverin kavereita riittäisi ampumaan ja käsittelemään ruhoja tasan niin kauan kuin oma pakastin on täynnä. Alkuviehätyksen jälkee tuo ”lahtaus” on hyvin työlästä ja aikaa vievää hommaa, jota nyt tehdään seuroissa vapaaehtoisuuden pohjalta koko metsästyskauden, unohtamatta kaikkea keväällä ja kesällä tapahtuvaa pyynnin valmistelua. Vapaa metsästys saattaisi myös johtaa seuroissa varmuuden maksimointiin eikä saalismääriä välttämättä osattaisi suhteuttaa alueen peurakantaan.
Eloa tässäkin ketjussa. Omissa tammikokeiluissa ensimmäinen kesä on hyvässä vauhdissa ja ainakin nyt näyttää siltä, että huonoiten ovat kesästä selvinneet tammikuussa sisällä idätetyt ja toukokuussa maahan istutetut paakut. Lehdet ovat hyvin kellastuneita ja osassa taimia täysin varisseita. Vain muutamissa on selkeä uusi kasvuvaihe käynnissä. Isommat siirtotaimet ovat selvinneet paremmin, tosin niissäkin vuosikasvu jäi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muutamaan senttiin. Tähän oli luonnollisesti syynä juuriston vahingot siirrossa.
Parhaiten ovat kasvaneet suoraan maahan kylvetyistä terhoista itäneet taimet, jotka ovat oikein terhakoita. Itämisprosentti on vain ollut valitettavan kehno. Oletettavasti osa nousee maan pinnalle vielä myöhemmin elokuussa.
Kaikesta huolimatta kasvatuskelpoisia taimia on jo ihan mukavasti.
”Kovin on pieniä tarkastelualueet, jos Suomen metsiä katsotaan lajistojen kannalta. Tuossa on itänaapurissa koskemattomia metsiä vaikka kuinka paljon, jossa elää näitä samoja lajeja ja on taatusti lahopuutakin riittävästi. Suomalaisilla tutkijoilla on liian pienet ympyrät samoin kuin vihreillä, heidän pitäis mennä rajojen yli Venäjälle ja laajentaa näkemystään.”
Eikö tuo ole sama kuin ampua kaikki oman kunnan hirvet ja toivoa, että jostakin niitä varmaan taas tulee lisää. Joskus voi tulla pää vetävän kouraan.
Olisi mielenkiintoista kuulla ovatko Turistin ja kumppanien tammitaimikot jatkaneet kasvuaan, ja mitä ajatuksia on herännyt?
Itsellä on vajaan hehtaarin projekti viime talvena hakattuun kuusikkoon aluillaan. Kasvupaikka on hyvin lämmin ja suojainen etelärinne pellon reunassa. Maa-aines lienee jotain saven sekaista hiesua tmv., jonka olen lähinnä lapiolla kääntänyt ja samalla kylvänyt terhoja 1-3 kappaletta muokattuun kohtaan. Kylvövälit noin 1-2 metriä, tosin pahimmat risukasat jää väkisinkin istuttamatta. Lisäksi maahan on viime viikolla laitettu muutama kymmenen vanhempaa avojuuritainta. Tarkoitus oli myös lähipäivinä istuttaa viitisenkymmentä terassilla kevättalvella kasvatettua tainta, jotka aloittelevat toista kasvuaan. Kesän aikana vielä parhaiden taimien suojaus 120 senttisillä tubexeilla.
Olen varsin luottavainen, että kylvetyt terhot nousevat kesäkuun aikana pintaan, ja voittaisivat ehkä jopa nuo istutetut taimet, joiden juuristo väkisinkin kärsii siirrossa. Mietteitä herättävät rusakoiden ja kauriiden suuri määrä alueella, ja onko muilla kuin suojatuilla taimilla mitään mahdollisuuksia selvitä talvesta. Heinät tuskin sentään vielä tänä kesänä pääsevät kiusaksi. Tungokseksi ajattelin jättää luontaisen koivun ja pihlajan, kunhan sitä ilmaantuu. Aiemmin olen muutaman suojatun maisematammen saanut kasvamaan noin 10 vuodessa yli viiteen metriin. Nuo on kuitenkin suoraan savipeltoon istutettuja, ja muutenkin olleet hellällä hoidolla.
