Käyttäjän Japine56 kirjoittamat vastaukset
-
Olisiko tolopaisella myynnissä halpaa kuormaajaa? Seuraavan kerran varalle.
Kokeilkaas nuoret miehet vanhaa meininkiä. Sarkatakki ja -housut, karvalakki toisella korvalla. Jalassa maitoliimalla paikkaillut huopatossut. Työkaluna yli kymmenen kiloa painava raketti, jobu tai kulloppi.
Sen verran olen metissä liikkunut, että miehessä on vikaa, jos palelee.
Aivan samaa mieltä kunnioituksesta. Hienoja miehiä ja naisia, heitä on vain vähän enää jäljellä.
Ikäluokat noin 1910-1925 näkivät pula-ajat, sodat, sodan jälkeisen jälleenrakentamisen ja ovat olleet kovilla. Kiitos heille.
Metsänmies: ukkini menetti vain päkiän, eikä sen takia lahjetta lyhennetty. Silti vamma haittasi pienviljelijän elämää, haamukivut jne.
Huumori ei silti loppunut, totesi pitkäperjantaina, että ajetaan yksi kuorma enemmän kun on pitkä perjantai.
Varusteista vielä: Olin vuonna 1979 metsäharjoittelijana USA:ssa ja siellä oli alan miehillä työpukuna buutsit, lippalakki olutmerkin logolla ja vankka paita, yleensä vihreä. Tyyliin kuului lisäksi 4×4 pickup, aseteline takaikkunalla ja monesti käsiase mukana piikkisikojen lopettamiseksi, pidettiin haittaeläimenä.
Ostin tuommoisen paidan ja se päällä kävelin mm. leimauksilla ryteikköjen läpi ja myös sahahommissa. Paita kesti vielä pitkään Suomessakin eikä saumat ratkeilleet. Kai sen joku nainen vei roskiin, kun se seisoi pihkasta tönkkönä.
En tiedä mitä materiaalia se oli, muistutti vähän intin peltipaitaa.
Flanellikalsarit ihan ok. Tuli mieleen kun oli autokomppaniasta siviiliin lähtö v. 1976. Silloin varustukseen kuului ns. välihousut eli raappahousut, jotka oli minulta kadonneet. Löysin kotimökin, silloin jo autiona olleen sähköttömän mökin vintiltä sahajauhoista saman tapaiset, ehkä isoisällä olleet talvisodassa. Tappeli Kuhmossa ja menetti osan jalastaan ja oli loppuikänsä invalidi. Pientilallinen ja talvet tukinajossa.
Viikkasin sievästi ja hyvin kelpasivat. Pettymys oli kun olin hukannut saippuarasian kannen ja jouduin maksamaan koko rasian hinnan, 40 penniä.
Sen ajan armeijan varusteet ei kaikki olleet kovin hyviä. Liipasinsormihanskat, onnettomat sukat ym. Nahkapohjasaappaat, mantteli, joka minulla oli vm 1954 eli yli 20 v vanha.
Isoisä jätti perintönä sodasta tuomansa suojeluskuntamallin sarkahousut. Niillä on pärjätty, paikkaamaan on välillä jouduttu.
Haavalla huomasin saman ilmiön. Puu halkesi ns. rengasmaisesti ja ponkaisi taaksepäin katkaisten samalla toista puuta vasten nojaamaan jätetyn kirveen varren. Itse olin suunnitellut suojapaikan naapurikuusen takaa, kerrankin kaukoviisaasti…
Löysin aitan alta ukkivainaan ajoilta vanhassa viinapullossa jotain öljyltä näyttävää. Voinko laittaa sen huskun bensan sekaan?
Miksi noissa stilleissä, joita minulla ollut aika monta ei ole ollut tuota ongelmaa? Kertokaa huskua ihailevat.