Käyttäjän JMa kirjoittamat vastaukset
-
Vastaan kysyttäessä Husq165Rlle sen verran, että en ole aiheeseen siinä määrin perehtynyt, että voisin mitään uutta esittää ojien kautta tuleviin aineksiin.
Ketjun viesteissä on välillä aika tiukat ”numerosulkeiset”, joiden seuraaminen vaatii kyllä aikaa ja paneutumista. Nyt silmiin osui sen verran erikoisia numerovertailuja, että oli aihetta tarkistaa niitä hieman viitteistä. Viimeisen viikon aikana ketjussa on linkattu useampikin mielenkiintoinen ja ajantasainen kooste aiheeseen, kiitos niistä. Yllättävän kovasti on tutkijoiden käsitykset muuttuneet viimeisten 10-20 vuoden kuluessa.
Kurki kysyi: ”Vai onko se lisäpäästö?”
Ko raportista kannattaa lukea luvun 6.1 eka kappale (s. 36) vielä huolella. Siinä kirjataan: <span style=”font-family: Times New Roman, serif;”><span style=”font-size: small;”>Koska pitoisuusyhtälöitä käytettäessä tulokseksi tulee metsätalouden maalta tuleva kokonaiskuormitus, laskettiin luonnonhuuhtouma asettamalla yhtälöissä ojitus-% nollaksi. Metsätalouden osuus saatiin siten metsistä tulevan kokonaiskuormituksen ja luonnonhuuhtouman erotuksena [eli metsätalouden – joka tässä tarkoittaa pelkkää ojitusta – aiheuttamana lisäyksenä luonnonhuuhtoumaan].</span></span>
Suora lainaus LUKEn tiedotteesta:
”Uudelleenlaskennan mukaan kivennäismaatkin kääntyivät päästölähteeksi vuonna 2021 ja tuottivat 0,37 Mt CO2-ekv. päästön vuonna 2023 (kuva 2). Kivennäismaiden nielun pitkän aikavälin hiipumista 2000-luvun alun -10 Mt CO2-ekv. nielusta päästölähteeksi selittävät puustosta syntyvän karikesyötteen pieneneminen (sekä absoluuttisesti että suhteessa kasvaneeseen hiilivarastoon) ja ilmaston lämpeneminen.”
Eilisen Metsälehden mukaan alueelliset ely-keskukset ovat siis alkaneet tulkita luonnonsuojelulain 70. pykälää niin, että kanahaukan pesäpuu suojavyöhykkeineen on rauhoitettu. Samassa pykälässä todetaan, että siinä tarkoitetut eläinlajit yksilöidään valtioneuvoston asetuksessa, jollaista yllättävästi ei vielä ole olemassakaan.
Keski-Suomen ely-keskuksen virkahenkilö kertoo jutussa tulkinnan perustuvan kanahaukan osalta EU:n lintudirektiiviin. Tämä on todella omituista, koska kanahaukka ei lajina ole mukana lintudirektiivin I-liitteessä. Liitteessä on kyllä mainittu kanahaukan arrigonii-alalaji (Accipiter gentilis arrigonii), jota esiintyy laji.fi-sivuston mukaan lähinnä Ranskassa ja Välimerellä Korsikan saarella. Sitä on kyllä jokseenkin mahdoton suojella minkäänlaisilla toimilla suomalaismetsissä.
Kuolinpesä siis itsenäinen verovelvollinen, jota verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tuloista.
Jos metsät ovat metsävähennysjärjestelmässä ja kuolinpesä myy ne jo vainajan kuolinvuoden aikana, luovutusvoittoihin lisätään vainajan elinaikana käytettyä metsävähennystä. Jos myynti ajoittuu seuraaville vuosille, vainajan käyttämää metsävähennystä ei enää lisätä.
Miten tällainen julkisuuslain mukainen salattava tieto raakkujen esiintymispaikasta Hukkajoella päätyi iltapäivälehdistön sivuille? Rikkoiko joku julkisuuslakia? Jos metsänomistaja saa tällaisen tiedon ELYltä metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen, voiko hän julkistaa esiintymistietoa muille tahoille?
<p>Espoossa(kaan) ei tykätä lahopuusta:</p><p>https://www.lansivayla.fi/paikalliset/6423002</p>
Metsään.fi-lähtötiedoista kyseltiin.
Metsäkeskuksen mukaan:
”Vuonna 2020 alkanut uusi inventointikierros etenee kansallisen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelman mukaisesti. Laserkeilaussykli on kuusi vuotta ja uutta metsävaratietoa tuotetaan sen mukaisesti. Ilmakuvia otetaan kolmen vuoden välein, eli samana vuonna kuin laserkeilaus ja toisen kerran keilauskierron puolivälissä.”
https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietojen-yllapito/tiedon-ajantasaistus
Itse olen seurannut kuvausohjelmien etenemistä tästä:
https://tilannekartta.maanmittauslaitos.fi/ilmakuva
Esimerkiksi tietyllä alueella metsään.fi-tiedot päivittyivät nyt syksyllä 2023 niin, että päivitys perustui vuoden 2022 kuvauksiin. Tuosta yo. sivulta näen, että samat alueet on aikomus ilmakuvata seuraavan kerran vuonna 2025 niin, että ne päivittyvät metsään.fi:hin seuraavan kerran vuonna 2026 (jos systeemi pysyy samana).
Ymmärtääkseni metsään.fi pohjautuu sekä ilmakuvaukseen että laserkeilaukseen.
Hyödyllinen on myös puuston pituuden hyvinkin tarkasti kuvaava latvusmalli, joka pohjautuu olettaakseni pelkästään laserkeilaukseen eli se päivittyy vain kuuden vuoden välein. Se löytyy ainakin esim. paikkatietoikkunasta, kun karttatasoksi valitsee Maanpeite-luokasta latvusmallin joltakin vuodelta (saatavilla vuodet 2008-2022 riippuen siitä, minä vuonna kiinnostuksen kohteena oleva alue on laserkeilattu (siis 6 vuoden välein)).
Sertifioinnin vaatimista säästöpuista on kirjoitettu paljon.
Tilastojen perusteella pääosa Suomen metsistä kuuluu ainakin PEFCn piiriin. Uudistetut PEFC-vaatimukset näemmä julkistettiin äsken.
Luetun ymmärtäminen on näissä kyllä koetuksella, mutta minun ymmärtääkseni usein esille nostettu 15 cm:n läpimittavaatimus ei ELÄVILLE säästöpuille ole suinkaan ehdoton vaatimus.
Uudistetuissa PEFC-vaatimuksissa säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään ensisijaisen listauksen mukaisesti mm. järeät KATAJAT, jaloja lehtipuita (kaiketi siis ain metsäLEHMUKSIA, -VAAHTEROITA ja -TAMMIA), puumaisia RAITOJA, TUOMIA ja PIHLAJIA, TERVALEPPIÄ.
Tässä listassa ei ole vielä mainittu 15 cm:n läpimittavaatimusta. Tuskin ”puumaisuuskaan” tai katajan ”järeys” sitä vielä vaatii.
Vasta jos edellä listattuja puita ei leimikolta löydy (”edellä lueteltujen puuttuessa”), jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan väh. 15 cm:n paksuja puita (nyt myös koivut, kuuset ja männyt kelpaaavat).
Sertifioinnin alkuaikoina säästöpuut saattoi usein olla aika hajallaan ja joukossa pylväslaadun tukkimäntyjäkin. Nykytaimikoista luulisi löytyvän jokseenkin kaikkialta kuivimpia kankaita lukuunottamatta ainakin pihlajia, tuomia ja raitoja. Jos niitä vähän säästettäisiin taimikonhoidossa, olisiko vanhat säästöpuupetäjät mahdollista tarvittaessa vaihtaa esim ensiharvennuksen yhteydessä puuntuotannollisesti halvempiin, mutta monimuotoisuuden kannalta arvokkaampiin säästöpuuraitoihin ja -pihlajiin?
Kääpä Biotech tarjoaa sivuillaan metsänomistajille monimuotoisuuspalveluita ’sieniymppäyksillä’. En tiedä lajistosta sen enempää.