Käyttäjän JMa kirjoittamat vastaukset
-
<p>Espoossa(kaan) ei tykätä lahopuusta:</p><p>https://www.lansivayla.fi/paikalliset/6423002</p>
Metsään.fi-lähtötiedoista kyseltiin.
Metsäkeskuksen mukaan:
”Vuonna 2020 alkanut uusi inventointikierros etenee kansallisen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelman mukaisesti. Laserkeilaussykli on kuusi vuotta ja uutta metsävaratietoa tuotetaan sen mukaisesti. Ilmakuvia otetaan kolmen vuoden välein, eli samana vuonna kuin laserkeilaus ja toisen kerran keilauskierron puolivälissä.”
https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietojen-yllapito/tiedon-ajantasaistus
Itse olen seurannut kuvausohjelmien etenemistä tästä:
https://tilannekartta.maanmittauslaitos.fi/ilmakuva
Esimerkiksi tietyllä alueella metsään.fi-tiedot päivittyivät nyt syksyllä 2023 niin, että päivitys perustui vuoden 2022 kuvauksiin. Tuosta yo. sivulta näen, että samat alueet on aikomus ilmakuvata seuraavan kerran vuonna 2025 niin, että ne päivittyvät metsään.fi:hin seuraavan kerran vuonna 2026 (jos systeemi pysyy samana).
Ymmärtääkseni metsään.fi pohjautuu sekä ilmakuvaukseen että laserkeilaukseen.
Hyödyllinen on myös puuston pituuden hyvinkin tarkasti kuvaava latvusmalli, joka pohjautuu olettaakseni pelkästään laserkeilaukseen eli se päivittyy vain kuuden vuoden välein. Se löytyy ainakin esim. paikkatietoikkunasta, kun karttatasoksi valitsee Maanpeite-luokasta latvusmallin joltakin vuodelta (saatavilla vuodet 2008-2022 riippuen siitä, minä vuonna kiinnostuksen kohteena oleva alue on laserkeilattu (siis 6 vuoden välein)).
Sertifioinnin vaatimista säästöpuista on kirjoitettu paljon.
Tilastojen perusteella pääosa Suomen metsistä kuuluu ainakin PEFCn piiriin. Uudistetut PEFC-vaatimukset näemmä julkistettiin äsken.
Luetun ymmärtäminen on näissä kyllä koetuksella, mutta minun ymmärtääkseni usein esille nostettu 15 cm:n läpimittavaatimus ei ELÄVILLE säästöpuille ole suinkaan ehdoton vaatimus.
Uudistetuissa PEFC-vaatimuksissa säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään ensisijaisen listauksen mukaisesti mm. järeät KATAJAT, jaloja lehtipuita (kaiketi siis ain metsäLEHMUKSIA, -VAAHTEROITA ja -TAMMIA), puumaisia RAITOJA, TUOMIA ja PIHLAJIA, TERVALEPPIÄ.
Tässä listassa ei ole vielä mainittu 15 cm:n läpimittavaatimusta. Tuskin ”puumaisuuskaan” tai katajan ”järeys” sitä vielä vaatii.
Vasta jos edellä listattuja puita ei leimikolta löydy (”edellä lueteltujen puuttuessa”), jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan väh. 15 cm:n paksuja puita (nyt myös koivut, kuuset ja männyt kelpaaavat).
Sertifioinnin alkuaikoina säästöpuut saattoi usein olla aika hajallaan ja joukossa pylväslaadun tukkimäntyjäkin. Nykytaimikoista luulisi löytyvän jokseenkin kaikkialta kuivimpia kankaita lukuunottamatta ainakin pihlajia, tuomia ja raitoja. Jos niitä vähän säästettäisiin taimikonhoidossa, olisiko vanhat säästöpuupetäjät mahdollista tarvittaessa vaihtaa esim ensiharvennuksen yhteydessä puuntuotannollisesti halvempiin, mutta monimuotoisuuden kannalta arvokkaampiin säästöpuuraitoihin ja -pihlajiin?
Kääpä Biotech tarjoaa sivuillaan metsänomistajille monimuotoisuuspalveluita ’sieniymppäyksillä’. En tiedä lajistosta sen enempää.
Aegolius linkkasi tutkimusselosteen, jonka syyllistävä ja aliarvioiva sävy tosiaan harmillisesti vähintäänkin särähtää korvaan.
Linkin alareunassa oli kuitenkin linkki tutkimushankkeen sivuille, josta löytyy myös kyselylomake kysymyksineen.
Selosteen mukaan yksi metsänomistajaryhmä eli viidesosa metsänomistajista ”on hälytystilassa luontokatokriisin vuoksi.” Kirjauksesta voisi päätellä, että tämä ryhmä käsittelee metsiään ensisijaisesti ’luonnonhoidollisin’ tavoittein ja on valmis omin kustannuksin suojelemaan merkittävän osan metsistään. Tällä ryhmällä periaatteessa pitäisi tai ainakin voisi olla merkittävästi (osin piilevää, ei-tilastoitua) toteutunutta metsiensuojelua. Erityisen mielenkiintoista olisi tietää, miten ryhmien toteutunut metsien käsittely ja tila (esim. lahopuun määrä ja muut monimuotoisuuteen vaikuttavat rakennepiirteet) eroavat toisistaan.
Lahopuuhun liittyen, Tapio on koostanut varsin asiallisen ja monipuolisenkin lahopuukatsauksen jo muutama vuosi sitten, en muista tähän viitatun ainakaan viimeisen vuoden aikana tällä palstalla:
https://energia.fi/files/3335/Lahopuut_ja_luonnon_monimuotoisuus_2019.pdf
Kurkijoukko harvenee juuri nyt Israelissa nopeammin kuin edes jees h-valta arvasi ennakoidessaan nopeaa taantumaa. Tuhansia kurkia jo kuollut nyt joulukuussa lintuinfluenssaan, joka lähtöisin ilmeisesti lähistön kanaloista:
Kyllä yksikin osakas saa osuutensa yhteisomistuksesta erilleen, halkomistoimituksessa. Suomessa tehdään vuosittain noin 200 halkomista. Maanmittauslaitoksen mukaan halkominen on nykyaikainen ja turvallinen tapa jakaa tila. Oletan, että halkominen on lohkomista kalliimpaa, mutta voin olla väärässä. Halkomiskulut peritään osakkailta.
Hesarin uutisessa oli siis linkki komission asetukseen EUn virallisessa lehdessä.
Sen mukaan asetusta sovelletaan 1.1.2022 alkaen eli jokseenkin pian.
Asetuksen kohdassa 16 kirjataan: ”…, metsänomistajien on asianmukaista tehdä ilmastohyötyanalyysi.”. Liitteessä 1 on kirjattu metsänhoitoa koskevassa kohdassa 1.3: ”alle 13 hehtaarin laajuisten metsätilojen osalta ei tarvitse tehdä ilmastohyötyanalyysiä'”.
Väittäisin, että kyllä pinta-alat on lyöty nyt lukkoon.
Käytätkö arto otsalamppua vai riittääkö 6-tuntinen valoisa aika riittäviin, yli hehtaarin päivätuotoksiin nyt vuoden pimeimpänä aikana?
Jokin aika sitten metsäkeskuksen edustaja kertoi eräässä tilaisuudessa, että M.fi-verkkopalveluun on ainakin täälläpäin talletettu kaikki vuonna 2004 ja sen jälkeen valmistuneet metsäsuunnitelmat ja vuoden 2010 jälkeen keilatut alueet. Keilausdatan siirrossa on aikamoista viivettä, joten melkoinen osa sisällä olevasta tiedosta taitaa olla perinteistä metsäsuunnitelmadataa.
Ja keilausdatan osalta kaikki uudistusalat ja taimikot inventoidaan maastossa, jossa samalla tehdään myös näiden toimenpide-esitykset.
Onkohan näistä keilausajan taimikkoinventoinneista taimikonhoitopalvelujen tarjoajilla kokemuksia, kelpaavatko ajanmenekkiarvioiden/kustannusarvioiden pohjaksi. Perinteisten metsäsuunnitelmien kuviotiedot taimikoiden osalta tuntuvat useimmiten aliarvioivan taimikonhoidon työmenekkiä rajusti.