Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Havaintona, mäntymetsien väri on poikkeksellisen hyvä, ainakin Pohjois-Suomessa ja enteilee hyvää kasvua ja lämpösummaa.
Ei näytä toimivan sekään, vedotaan suosituksiin ja sen mukaan toimitaan. Pieleen menee siitäkin huolimatta ja tuloksiin päästään kielloista huolimatta.
Viimeisintä jk metsää on tukkimetsää luokkaa yli 50 prosenttia tukkia ja hyvässä kasvussa. Samalla tilalla on avohakattua ja keinollisesti uudistettua taimikkoa, jossa on tyhjäkäyntiä vielä parikymmentä vuotta ja hoitotoimet. Ei ole epäilystäkää kummalle puolelle kallistun.
Aivan, voihan se joillakin olla ainut tarkoitus sotkea. Teen mieluummin hankintakauppaa ja aina tilaisuuden tullen jk metsänhoitoa. Ja aivan siitä syystä, että on metsänhoidolle parempi ja kauppamuotona antaa paremman tuloksen.
Hoidetuissa jk metsissä ei ole paljasta maata, sitä vastoin jaksottaisessa on tuottamatonta aikaa. Tuskin on kannatusta puuttua, jos hankinnalla pääsee samaan tai yli, valinta on selvä. Kalustoa on saatavilla ja sopii paremmin myös jk metsiin. Vaihtoehtoiset sijoitustuotot saa olla.
Ei mitään uutta. Kauppa käy ja kalustoa on saaravilla. Rippe avaa hyvin hankintakeskustekua. Valitettavasti korkokeskustelu lähti raiteille, jota ei ollut tarkoitettu. Kantorahatulon erotus on sikäli paikkansa pitämätöntä, sen varaan ei voi rakentaa. Hoidetuissa jk metsissä tuotot menee tukkisaannolla päinvastoin. Jk metsät tuottavat, missään tapauksessa kysymys ei ole paikallaan polkemisesta tai taantuvista metsisstä. Jos tällaista vertausta voidaan käyttää, aivan hyvin se sopii myös jaksottaisen metsiin.
EDIT. Ei taida olla mitään ”velvoittavaa” myöskään teollisuudella tai koneyrittäjällä. Hoidossani oli molempia hoitotavan metsiä ja tein molemmantavan puukauppaa ja käteiskauppaa. Että, ei nuo menettelyt vieraaksi ole jääneet.
Omistaa tuotantolaitoset, mutta ei puuntoimittajien yksityismetsiä. Jovain kyllä kritisoi mehtäukon ”toimivaa” menettelyä. Myös metsänomistajien pitäisi olla oikeutettuja mehtäukon mainostamaan toimivaan menettelyyn. Kovin on vähäistä hankintakaupan osuus, käytännössä lähes 100 prosenttia menettelyn ulkopuolella (kartellia pukkaa). Sama koskee jk metsänhoitoa.
Epäillään kartellia. Yhtiön puille kannolta on oma logistiikkansa ja puunmyyjän puille tievarresta omansa. Tilanne on käytännössä vaikea. Menettelystä on kuluttajaviraston päätös, joka on kannolta suosiva, eli vapauttava. Puukauppa ja korjuu ovat ajautuneet kokonaisvaltaisesti puunkäyttäjän (teollisuus) hyväksi ja toimialaksi. Niin kokonaisvaltaisesti, että puunmyyjät eivät ole voineet ylläpitää valmiuksiaan ja kalustoa, jolla vastata haasteeseen. Mhy:ten toiminta palvelee teollisuuden toimialaa.
Hankintakauppakäsite ei ole kadonnut minnekään. Yhtiöt tekevät hankintakauppaa, mutta pidättävät logistiikan itsellään. Eivät luovuta urakoitsijaa puunmyyjän ainespuukaupoille, sitä ei tee Mhy:skään.