Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Jostain syystä miljoona hehtaaria hoitorästejä on päässyt syntymään. Konemiehet vastustavat, mutta hoidettava ne on nekin. Ilmeisesti on pidettävä hoitovirheenä, kun ei ole saatu purettua. Jk metsät ovat erikseen.
Jk:n myyntitulot eivät ole heikommat, yhtiöt ostavat puuta ja myös maksavat siitä. Siirtymävaihe ei myöskään ole heikompi. Hyvä siirtymävaihe on, kun kasvatettavaa metsää, taimistoa tai muuta metsää on valmiina. Tyhjäkäyntiä tulee vähemmän ja säästöä metsänhoitoon. Paljaan maan laskelmilla ei oikein ole kysyntää. Eihän siinä, jos rahastot ja muut metsään sijoittajat ovat tämän huomanneet, mutta usein myös kielteisessä tarkoituksessa. ”Putsari paikalle” ja helposti tuplattuna.
Myös jk pääoma tuottaa eli kasvaa tuottoa koko ajan. Ei se ole risuilla, maksetuilla alemmilla hinnoilla tai vaihtoehtoisilla korkotuotoilla kuitattavissa. Ovat väittämiä, eivät vaihtoehtoisia tuottoja. Myös jk pääoma tuottaa ja myös niille on helposti löydettävissä vastaavia ”vaihtoehtoisia tuottoja”.
Se on vähän kuin oljenkorsi tarjotaan hukkuvalle. Eihän savottakaan ole valmis, ennen kuin sen viimeinenkin korsi on korjattu. Saadaan risut tuottavaksi ja se varsinainen tuote, puu yhteiseksi hyväksi. Ihmeellinen on voima tulonsiirroilla ja tavalla hoitaa metsiä. Mitä sitten, jos kompensaatiotkaan eivät riitä. Paljon on käytetty erilaisia tukia yhteiseksi hyväksi ja metsänhoitoon. Ja niin väitän, korvaamaan metsänhoidon ja korjuun alempia tuottoja.
Tuolla toisessa jk ketjussa suorittava porras toteaa: ”Tuskin monikaan yrittäjä haluaa sotkea näppejään toivottomissa olosuhteissa ja kärsiä lopun ikäänsä mainehaittaa siitä, että on moiseen savottaan sotkeutunut”. Hyvin sanottu, mutta valitettavasti tähän on tultu. ”Punapääoma” hallitsee Suomalaista puukauppaa ja korjuuta. Väitän, että tilausta vaihtoehtoiselle toiminnalle on. Sillä toteutetaan sitä metsänomistajan ”unelmaa”. Monet sitä käyttävät ja noin laajemmassa mitassa voidaan todeta, että ”trumpismille” on tilausta myös Suomalaisessa metsänhoidossa.
Mitkähän nuo tarkoitusperät mahtaisi olla. En pidä hyvänä, että metsänhoito eriytetään. Ns. jatkuva kasvatus ansaitsee enemmän, kuin suojeluun tai ympäristön hoitoon tai suometsänhoitoon. On yleismenetelmä Suomalaisessa metsänhoidossa. Kieltämättä aiheeseen liittyy paljon erilaisia tarkoitusperiä.
Kysymykseen, voidaanko jaksottaista metsänhoitoa pitää kerroksellisena metsänhoitona ja voidaanko hoitotavat yhdistää. Ei se ole ”jaksottaisen mosaiikkia tai sukkession sopivaa vaihetta”. Ei ole myöskään avohakkuutonta jatkuvaa kasvatusta. On jotain siitä väliltä. Voisiko se olla jatkuvapeitteistä metsänhoitoa, johon sisältyy molemmat hoitotavat niin, että voitaisiin puhua yhdestä ja samasta hoitotavasta. Ennen aikaan näin hoidetut metsät olivat enemmän erirakenteisia ja kerroksellisia metsiä. Näitä metsiä ei enää ole tai on hyvin vähän. Näitä metsiä ei siihen aikaan pidetty erikseen avohakkuista tai ns. jatkuvasta kasvatuksesta johtuvina. Molempia oli saman metsänomistajan mailla ja metsissä ja niitä käsiteltiin (hakattiin) ja hoidettiin kokonaisuuksina. Periaate kuitenkin oli, että aina parasta puustoa jätettiin kasvamaan ja olihan metsänhoito siihen aikaan tiukkaan valvottua.
Löytyyhän se ”mosaiikki” monikerroksellinen metsä neliökilometrien alueelta, joka perustuu jaksottaiseen metsänhoitoon ja sen kehitysluokkajakautumaan tai voi olla sukkessiovaihe ja sillä perusteella voidaan pitää monikerroksellisena metsänä. Mutta se ei ole aitoa monikerroksellista metsänhoitoa, jota sillä perusteella voitaisiin pitää riitävänä hoitotapana esim. hoitomuotojen yhdistämiselle.
