Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se on Timpalla huono vertailukohta kun vertaa aikanaan pilalle harsittuihin metsiin. Onhan sieltä puustopääomat saatu nousemaan tuplaten jopa monin kertaisesti. Tuskin kuitenkaan on tekemistä tämän päivän jk metsien kanssa, joissa puustopääomat ovat jaksottaisen luokkaa, joihin pitää verreta. Uudistamisen koplauksista puhumattakaan.
Kysymyksiä on monia? Metsäsektori on ajautunut hyvin pitkälle teollisuuden toimialaksi ja jk metsänhoito on auttamatta jäämässä puuhuollon puristuksiin. Sitä käytetään vielä ulkopuolelta tulevien paineiden tilkkeenä, ympäristön ja suojelun kysymyksissä. Näin sen kuuluu ollakin, mutta miksi metsänhoidossa ei yleisesti voida toteuttaa sopeutusta, kun nimen omaan jaksottainen metsänhoito aiheuttaa sen sopeutustarpeen. Eli yhteensovitettaisiin metsänhoitoa, jolla huomattavasti voitaisiin vähentää sopeutustarvetta, ainakin huomattavasti lieventää sitä. On myös kustannuskysymys ja uskallikkoja aina tarvitaan.
Havaintojen mukaan pieniä vesistöjä liete on tukkinut, lammet ja vastaavat, kuten ne vähäiset saostusaltaat. Virtaavissa vesistöissä liete kulkee mukana ja isoissa vesistöissä kerrostuvat pohjasedimenteiksi. Oli tarkoitus kertoa, että vesistöt puhdistuvat, kun valumat loppuvat. Sinne kerrostuvat vesistöjen pohjakerroksiin ja tietenkin poikkeuksellisen suuresta impulssista oli kysymys ja saastekuormasta, viime vuosikymmenien aikana.
Suorittava hyvä, kuvaamiasi realiteettejä ei ole olemassa, ainakaan mitä tulee hallittuun jk metsänhoitoon. Ei ole myöskään ilmaisia ihmeiden tekijöita, jotka pilaisivat jk metsänhoidon. Mutta tuo jälkimmäinen on kirjoitustasi on valitettavan totta. Hyväksi käyttäjiä Suomalaisessa metsänhoidossa on paljon.
Vesistöt ennallistuvat eli palautuvat alkuperäiseen tilaansa, kun valumat loppuvat tai niiden pääsy vesistöihin estetään. Myös ilman kautta tulevat laskeumat. Siitä on hyviä kokemuksia vesistöistä, joiden tilaa on tullut seurattua. Aikaa kuluu vuosikymmeniä, mutta näin väistämättä tapahtuu. Lietteen määrä ei tietenkään vähene, jos liete on pääsyt tukkimaan vesistön. Myös luonnon ennallistaminen toimii hyvin, ottaa sen muutaman vuosikymmenen ja on esim. 50-70 luvun ojitetuilla soilla monessa kohtaa toteutunut.
Jatkuvaa kasvatusta valtamenetelmäksi ei ole tarkoitettukaan. Voihan se olla niinkin, että metsänhoitotieteen tutkijalla ei ole kovin paljoa annettavaa, kun kysymys on jk metsänhoidosta. Vedetään vielä Metsälehti mukaan tähän sotkuun, mitä täällä tarjoillaan. Lukija pääsee helposti väärään käsitykseen.
