Mehtäukko ymmärtää sosialisoinnin ja julkisuuden niin kuin hän ymmärtää. On julkista, mutta mitä tulee jk puun julkisuuteen, puukauppaan ja korjuuseen, on sosialisoitua. Voi johtua siitä, että jk metsänhoidosta ei vielä tiedetä mitä se on. On vakiintumatonta ja siitä syystä yksilöityä luokitusta ei ole voitu tehdä. Se on valitettavaa, jos metsänhoitoa eriyttävällä linjalla halutaan jatkaa, luokitus pitäisi tehdä. Mutta jk puu hakee paikkaansa ja jk puun tuottajat kyllä tietävät, missä puukaupan ja korjuun hintaluokissa mennään. Hyvä olisi jos näkyisi, mutta missä määrin eriyttämisen huomioiminen on sitten mahdollista luokituksessa. Ja mitkä ovat painotukset sen jälkeen, jos ja kun mennään metsänhoidon yhdistämiseen. Voi olla, että sen jälkeen kasvatetaan puuta ja hinnoitellaan laatuluokissa.

Tykkäät tehdä aukkoja, mutta metsän kasvatusta voidaan myös jatkaa. Merkittävät tuoton tuloerot ovat siinäkin ja ihan normaaleilla hoidon kustannuksilla ja puunhinnoilla.

”Pohjapinta-ala on sokea mittari”, sanoo Arvo Kettunen. (Arvo Kettunen taulukot). Kettusen taulukot on erittäin tehokas tapa toteuttaa jatkuvaa kasvatusta. Menee vielä kirkkaasti ohi tarkkuudessa ja tuotossa, ohi pohjapinta-alojen?

Kova tuntuu olevan tarve selitellä. Eivät ole jk metsiä, ei ole jk metsien hoidosta aiheutuvaa kasvun taantumaa. Vaan lain salliman metsänhoidon hyväksi käyttöä. Vajaatuottoisiksi hakattuja metsiä. On muutamia laissa kunnioitettavia metsänhoidon periaatteita, joilla metsä saadaan tuottamattomaan tilaan. Siinä mielessä on turha selitellä metsänhoidon tuloksilla, kun fokus: Sen ainakin pitäisi olla hyväksi käytön rajoittavissa ja metsänhoitoa edistävissä toimissa.

Missä ovat jk metsät, jotka riittävät osoittamaan metsänhoidon paremmuutta. On niistä kerrottu, vai ovatko enemmän mainostemppuja ja kusettamista. Hoidettu jk metsä tuottaa ja siihen tuottoon ei sisälly mainostemppuja. Nyt kun Suomen metsät alkaa olla putsatut, missä ovat tuottavat metsät? Metsien kasvun kerrotaan kääntyneen laskuun. Harvassa ovat tukkimetsät.