Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Verhopuustostakaan tässä ei ollut kysymys, oli lähinnä kerroksellisista metsistä, jotka soveltuvat hyvin kasvatushakkuisiin.
Visa, suojuspuuhakkuuta käytettiin 70-80 luvulla ja kuuluivat jo silloin jaksolliseen metsänhoitoon. Lain tulkintakaan ei ole muuttunut. Lain tulkinnan mukaiset poiminta- ja pienaukkohakkuut luokitellaan kasvatushakkuiksi, vaikka ovat käytännössä uudistushakkuita. Sen sijaan kerrokselliset metsät on eri asia, niitä voidaan pitää kasvatushakkuisiin kuuluvina.
Visa, suojuspuuhakkuilla ja nykyisen jk luokituksen mukaisilla poiminta- ja pienaukkohakkuilla ei olekaan eroa. Pidän niitä kaikkia luokituksesta poiketen uudistushakkuuna (ks. metsänkäyttöilmoitus). Sitä vastoin jk:n kerroksellisten metsien hakkuut ovat selkeästi kasvatushakkuita ja ovat rinnastettavissa jaksottaisen kasvatushakkuisiin.
Suojuspuuhakkuut eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen, luokitellaan jaksottaiseen metsänhoitoon ja siitäkin huolimatta poimintahakkuut suojuspuuhakkuiden jäljitelmänä on otettu lakiin. Sitä voidaan pitää virheenä ja onhan täällä hyvin laajasti todettu taimettumisen ongelmat ja hoitotapaan liittyviä muita ongelmia. Lähinnä vakiintuneiden kerroksellisten metsien puolesta täällä on liputettu.
Saahan sitä esittää hurskaita toiveita, ”vaikka sellaisesta 500 runkoa/ha”. Ei taida löytyä omista metsistä (Perko kysyy). Se on lähdettävä etsimään, jos olisi säästynyt monikerrosmetsä jossain, vaikka hoitamaton. Tehokasta on ollut jaksottainen metsänhoito, jos metsä ei ole täyttänyt jaksottaisen kriteereitä. 50 vuotta on hakattu näitä jaksottaiseen metsänhoitoon sopimattomia metsiä aukeaksi. Vielä viime vuosina Metsäkeskus ohjelmillaan (metsään.fi) oikoo mutkia suoriksi ja yhdistää metsäkuvioita järkevän kokoisiksi jaksottaisen metsiksi. Näin se on, jos toteuttaa vain jaksottaista metsänhoitoa, mutta samalla tehdään vahinkoa jk metsänhoidolle. Visan metsät eivät ole olleet jk metsiä, edes silloin, kun hän on sitä kokeillut. (Suojuspuuhakkuut eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen.)
Onhan se aika vaikea päästä alkuun, kun ei ole niitä vakiintuneita jk metsiä, jotka toimivat, niin kuin jk metsä toimii. Kestävät paremmin tuhoja, kuten tuulituhoja ja kestävät paremmin heinettymistä, vesakoitumista… Vakiintuneessa erirakenteisessa metsässä on eri kasvatusvaiheessa olevia puustokerroksia, joka vaihtoehtona toimii paremmin, kuin nykyiset tasarakenteiset metsät, joihin vaihtoehtojen puutteessa viritellään erilaisia jk vaihtoehtoja. No, tämä on tietenkin hurskastelua, mutta ennen aikaan metsät olivat tämän tyyppisiä. Niitä käsiteltiin tilakohtaisesti. Tästä ei tietenkään voi välttyä ajatuksesta siitä, että myös sen aikaisissa metsissä oli puita, puustoryhmiä ja metssikköryhmiä, erilaisessa kasvatusvaiheessa olevia, oli taimikoita, nuoria kasvatettavia metsiä jne. Tämä on tietenkin aika tavalla eilainen kuvaus, jos sitä verrataan esim. Visan tasarakenteisiin metsiin. On näinkin mahdollista, mutta aika paljon poikkeavat toisistaan. Väittäsin kuitenkin, että puustöpääomiltaan ovat aika lähellä toisiaan. Puustopääomat jk metsissäkään eivät ole vähäisiä.
VMI tuloksissa liian voimakkaista hakkuista. VMI tuloksissa harvennushakkuiden pinta-alat ovat nousseet ja niihin kohdistuu liian voimakkaita hakkuita. Liian voimakas harvennus alentaa kasvua yli 10 vuodeksi ja mitä suurempi on todettu korjuun poistuma, sitä alempi on kasvu. Ilmeisesti MHS-alaraja on otettu liian kirjaimellisesti ja väittäisin hoitotavasta riippumatta. Siihen ovat vaikuttaneet uuden metsälain 2014 suositukset. Hoitotavoissa on tapahtunut selvä muutos, vaikka se ei jatkuvan kasvatuksen tilastoinnissa juuri näykkään.
<p><p>On vähän kuin Suomalaisesta metsänhoidosta. Eihän kotimaisia puulajeja voida pitää metsänhoidon esteenä. Jos ei onnistu kotimaisilla, on sitten sama mennä Eurooppaan tai Ameriikkaan. Aina se on kotimaisilla onnistunut, kuusi varjopuuna, mänty ja lehtipuut valopuina. Metsänhoitotavoista se on ja luontaisista vaihtoehdoista metsänhoidossa mukana. </p></p>
