Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Timppa, tai sitten on lisännyt luontaista taimettumista. Näin se menee, ei myöskään jätä epäselväksi väittämät jaksottaisen metsänhoidon kannattajista. Näkyy kannanotoissa, mutta ei estä tuomasta esiin peitteisen metsänhoidon vaihtoehtoja. Menee vähän kuin sanonta kuuluu: ”Sen minkä taakseen jättää sen eestään löytää”. Voi olla ihan hyvä tulevaisuus peitteisellä metsänhoidolla.
<p>Mitätöimistä on toteutettu näihin päiviin asti. Erkki Lähde pitää ja on osoittanut tutkimuksillaan yläharvennukset jatkuvan kasvatuksen tuottavana vaihtoehtona. Sen sijaan hän torjuu lain ja metsänhoidon suositusten mukaiset poiminta ja pienaukkohakkuut. Ei pidä niitä jatkuvan kasvatuksen hoitotavan mukaisena. Menettely on kuitenkin koplattu lakiin ja kuvaa sitä yläharvennuksen synonyyminä. </p>
Kasvatusmetsissä yleensä korjuun poistumaksi puolet on liikaa ja 2/3 osan poistuma, jos korjuuta ei tehdä alta nousevan kasvatettavan metsän hyväksi, on 2/3 osan poistuma usein metsän tuhoksi. Korjuussa jääväksi puustoksi 2/3 on yleensä kestävällä pohjalla ja on sitä myös peitteisessä metsänhoidossa. Toimii myös toisin päin, eli on riittävä puustopääoma metsän tuotoksi.
Visa meillä tuskin on erilaista näkemystä metsänhoidosta, minä en ainakaan siihen usko. Tässä ei ole siitä kysymys, vaan hoitomuotojen välisestä kannattavuudesta. Monet tutkijat, kuten Tahvonen, Pukkala ja Lähde ovat sen osoittaneet ja perustelevat nimen omaan yläharvennuksilla. Mutta kun tämä tulos on niin ristiriitainen, tullaan siihen kysymykseen, mikä on tulos hoitotapoja yhdistämällä. Siihen olet viitannut ja tutkimus on siihen viitannut.
Hyviä tuloksia Lähde on saanut jatkuvan kasvatuksen tutkimuksista. Osoittaa jk. yläharvennuksen, verrattuna jaksottaisen alaharvennukseen, menevän selkeästi jatkuvan kasvatuksen hyväksi. Samaan tulokseen ovat päässeet myös monet muut tutkijat. Mutta erilaista näkemystä aihauttaa tämä nimen omainen yläharvennus, kummanko hoitomuodon hyväksi yläharvennus lasketaan. E. Lähteen mukaan: ”Jatkuvan kasvatuksen edullisin hakkuutapa on puuston yläharvennus” ja samaan aikaan yläharvennuksen tuottoa perustellaan myös jaksottaisen metsänhoidon tuotoksi. Selvä laskennallinen ristiriita tässä on, jos vertaillaan hoitomuotoja keskenään. Mutkistuu vielä, kun lain ja mh. suositusten mukaan jatkuvalla kasvatuksella tarkoitetaan poiminta ja pienaukko hakkuita. Ja saman lain ja suositusten mukaan yläharvennukset luokitellaan jaksottaiseen metsänhoitoon kuuluvaksi. Ymmärtääkseni E. Lähde kiistää tämän menettelyn. Hänen mukaansa on tapahtunut eräänlainen metsänhoidon koplaus, jossa lakiteitse ja metsänhoidon suosituksilla estetään jatkuvan kasvatuksen toteutumista.
Visa, vierastan myös korkoja ja prosentteja, ne tuskin tuovat ratkaisua metsänhoidon paremmuuteen. Voi olla myös vaikeuksia saada täysin vertailukelpoista tulosta mistään, joten kannattaa paneutua ihan itse, niin kuin olet tehnytkin. Tietoa jk metsän kasvatukesta on riittävästi ja on tutkimuksen tuloksia. Uskoisin, että Perko väittämissään on aika vahvoilla.
Vielä noihin perusteisiin. Se tuo pienaukko on metsänhoidon kummajainen, en ainakaan omassa toiminnassani ole sitä käyttänyt. Ainoastaan silloin, kun valmis taimikko tai kasvatettava nuori metsä on valmiina. Tässä mielessä nykyisen lain määritelmän mukainen pienaukko voitaisiin yhdistää avohakkuisiin. Samat periaatteet kuuluvat myös poimintahakkuisiin, en niitäkään ole käyttänyt. Samat luontaisen metsänhoidon vaihtoehdot löytyvät myös jaksottaisesta metsänhoidosta, jos kasvatusta halutaan jatkaa. Avohakkuut ovat aina kuuluneet metsänhoitoon, mutta jos mennään peitteinen metsänhoito edellä, luontaiset vaihtoehdot on syytä ottaa huomioon, ennen avohakkuita.
