Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Perko on viitannut Pukkalan tutkimuksiin – käyrästöihin, jotka ovat tutkittua tietoa ja antavat vastauksia täällä käsiteltäviin kysymyksiin. Kertomansa mukaan on tehnyt myös omia selvityksiä ja mittauksia, jotka tukevat Pukkalan tutkimuksen tuloksia.
Niin ne siirtymät jk metsissä toteutuvat myös. Ei tarvitse odotella tukin varttumista puolta kiertoa. Ei myöskään tarvitse odotella maapohjan – metsän tuottoa. Tuottaa koko ajan, jos metsä on ohjattu jatkuvalle kasvatukselle. Sitä tuskin kannattaa epäillä, etteikö jk peitteinen metsän kasvatus toimi. Se kyllä toimii, mutta edellyttää luontaisen metsänhoidon ohjailua. Nyt jo korjuuseen menneet vanhat metsät ovat näillä periaatteilla kasvatettuja. Pusikoiden kasvattaminen onnistuu sekin ja on enemmän ajan kohtaista tällä hetkellä. Työlästä on sekin ja toisen laisesta hoitomuodosta on kysymys.
5 % korolla pääsee jo miljonääriksi, niin pääsee myös jk metsistä, jos valitsee sijoittamisen. Näillä ei paremmuutta ratkaista, ei myöskään metsänhoidon jaksottamisella. Toinen kuvio ei korvaa sitä, mitä toisella kuviolla menetetään. Jaksottainen tuottaa massaa käytännössä toisen puolen kiertoaikaa ja vastaavasti jk metsä arvokasvua koko kiertoajan. On näistä tutkimustuloksia esitetty (Pukkala) ja käytännössä tulosta tehdään jaksottaista vastaavilla puustopääomilla.
Levottomat ajat tuntuu olevan meneillään, ei asetu kohdilleen valtakunnassa, sen paremmin kuin metsissäkään. Katselin tuossa myynnissä olevia metsätiloja. Kovin on hehtaarien ja puukuutioiden hinnat nousseet, vaikka tarjolla on lähinnä vain massapuuta. Kovin vähän siellä on tarjolla tukkipuuta. ”Leikkuri” on käynyt sielläkin, jos vaikka tarjonnan toivoisi olevan päin vastaista.
Edellisten linjoilla, valopuut saadaan mukaan avovaiheen kautta ja laveasti tulkittuna, voidaan toimia hoitomuotoja yhdistämällä. Tuskin metsänhoitoon tarvitaan kahta erillään pidettävää hoitomuotoa. Avohakkuut ja muut jaksottaisen metsänhoidon luontaiset vaihtoehdot ovat aina kuuluneet jatkuvaan kasvatukseen. Ennen aikaan, kun luontainen metsänhoito oli vielä voimissaan, hoitomuotoa käytettiin. Luontaiset vaihtoehdot olivat käytössä ja jos luontaisen uudistamisen edellytyksiä ei ollut, sitten viljeltiin ja muokattiin. Muokkaus kuuluu metsänhoitoon, mutta sekin voidaan tehdä tavalla, että jää mahdollisimma vähän haittaa metsän pohjille.
Tuoton nopeus on todettavissa Pukkalan käyrästöiltä. Toinen on sädekasvu, joka sekin tuottaa heti. Tuottaa myös jaksottaisen metsissä, mutta huomattavasti myöhemmin ja hitaammin. Tukin lihottaminen nykyisessä markkinatilanteessa on kannattavaa ja siihen päästään. Visakin hyvällä tavalla omissa metsissään, mutta myös hoitomuotoja yhdistämällä. Olen ymmärtänyt, että tällaisten hoitomuotojen perään olet haikaillut?
Onhan se perin kummallista, ettei tutkimuksen tuloksiin uskota, nähdään jopa tasarakenteinen metsä erirakenteisena. No, siitä ei sinällään mitään erityistä johdu. Toisaalta pyydetään antamaan lukuja (on verokirjanpito), mutta työskentely omissa metsissä ja vieraan palveluksessa aiheiden parissa pitäisi riittää. Tutkimuksen tuloksiin on luottaminen. Niitä on kuten; Lähde/kumppanit, Pukkala, Arvometsä. Kettunen, Perko, nämä ainakin ovat olleet esillä. Suurin virhe tehtiin, kun aikoinaan jatkuvan kasvatuksen tutkimus lakkautettiin (hyllytettiin) ja metsien hoitomuotona jatkuva kasvatus lakkautettiin.
