Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se voi olla myös niin päin, että meillä on annettavaa, mutta jatketaan.
Metsänhoidossa on merkittävä ero, onko metsä uudistunut tai edellytetäänkö metsän uudistuvan tai edellytetäänkö metsän uudistumista lainkaan. Nykyisessä metsälaissa uudistumista ei edellytetä. Metsänhoidon kannalta vaihtoehto on tuo ensimmäinen. Siinä ”investointi” uuteen metsään on hoidettu ja toteutunut. On niitä peitteisen metsänhoidon ensimmäisiä alkeita.
Anna olla Perko, tuulimyllyjä vastaan on turha taistella. Agenda on jk metsänhoitoa vastaan ja asiakysymykset valuvat kuin hanhen selästä, ei ole tarkoituskaan hyväksyä. Voi olla etäispesäkä täällä, mutta merkittävä ja keskustelun ja puujalan hallinnasta on kysymys. Isommissa kammareissa uhataan jopa yleislakolla. Että, vielä pitäisi mennä tutustumaan hänen metsäänsä, josta tuskin on antia jk metsänhoitoon, omahyväiselle vaikuttaa.
Tiedä, auttaako katsella Visan metsiä, kun ne ovat jaksottaisen metsiä. Avautuuko peitteisen metsänhoidon salat Visan metsissä, kun lähtöasetelma on jotain tuonne päin 100/10. Auttaako historiallinen tarkastelukaan ajassa, kun julkilausumasta on aikaa 70 v. ja jk sulusta 50 v. Sekin jaksottaisen hyväksi ja jk:n puolesta (2014) on vain 10 v. Vähäistä on antaa vastinetta ja vähäistä on myös tuohon historialliseen tarkasteluun nähden. Ei taida olla perusteita siinäkään, jos mentäisiin ajassa keskimääräisesti eteenpäin, 30 vuotta eteenpäin. Olisiko metsänhoito tasapainottumassa siinä ajassa?
<p>Ei AJ:kaan tarkoittanut jaksottaista metsänhoitoa ja on siinä mielessä oikeassa (asian ytimessä), mitä tarkoitetaan vapautettavalla alhaisella pohjapinta-alalla eli pienaukolla. Metsänhoidon kannalta on tarkoituksen mukaista, että siellä on se taimikko, kasvatettava metsä valmiina. Mehtäukko haluaa nähdä asian toisella tavalla ja on toisaalta oikeassa. Yhden ja saman hoitomuodon (jk) elementtejä käytetään kahden erillään pidettävän hoitomuodon hoitamiseen. Se on tätä päivää ja on metsänhoidon kannalta turmiollista. </p>
Niinhän se on kuin Puuki kirjoittaa, mutta on myös otettava huomioon. Sen ”vajaatuottoisen” metsän alla voi olla (toivottavasti on) edelleen kasvatettava metsä, taimikko, joille annetaan tilaa ja joka antaa ajassa ja tuotossa edun. Se etu voi olla vuosikymmeniksi eteenpäin. Näin ainakin, jos peitteisen metsänhoito ymmärretään oikein. Altapäin hoito ei sitä tee ja on aika paljonkin eria asiasta kysymys, jos niitä jk metsiä avataan pystymetsään. Kun tällä hetkellä niitä jk metsiä pitkän jaksottaisen metsänhoidon hallinnan jäljiltä on vähän. Kyllä Puuki tämän tietää, hän tarkoitti tuossa muuta.
Alvit ovat edelleen kohdillaan ja kaikki metsät eivät ole luontaisesti uudistuvia ja eihän metsänhoito kiellä käyttämästä apukeinoja. Ennen käytettiin jopa risukarheja. Tuskin on kuitenkaan syy väittää, ettei jk metsänhoito toimi ja tuota tulosta. Se kyllä toimii, mutta edellyttää myös toimia sen hyväksi. Jaksottaisessa raivataan altapäin ja peitteisessä säästetään. Eihän altapäin raivaaminen palvele jk metsänhoitoa, ei sekään, jos tarjotaan kehityskelvotonta ainesta jatkoon. Ennen aikaan tätä ongelmaa ei ollut, olivat enimmäkseen jk metsiä, joissa elementit olivat kohdillaan ja kasvatusta voitiin jatkaa. Ero oli nykyisiin metsiin verrattuna, oli säästettävät taimistot ja nuorta metsää, joita nykyisissä alta päin hoidetuissa metsissä ei ole. Niinpä nykyisin suositellaan avaamaan jk metsää jopa pystymetsään…
Tiedä mistä keskustelusta tuossa on kysymys, jaksottaisesta metsänhoidosta siinä kerrotaan, mutta hyvin vähän yhtymäkohtia peitteiseen metsänhoitoon on. Korkeintaan väitetyistä hintaeroista ja hoidon kustannusten kattamisesta siinä kerrotaan. En tuota kiistä, mutta tuskin näillä on tekemistä jk metsänhoidon kanssa. Ei taida Timpalla sen paremmin kuin monella muullakaan olla jk metsiä, joihin voisi verrata. Hyvin vähän niitä on tämän hetken metsissä muutenkaan, mutta siihen aikaan kun niitä vielä oli, ei jäänyt epäselväksi, minkälaista metsänhoitoa peitteinen metsänhoito oli. Ja mitä tulee tuohon kustannusten kattamiseen, siihen aikaan meni päin vastoin. Hyvin vähän tuli uudistamisen kustannuksia ja niin väitän, tulivat metsien hoidolla katetuiksi. Tarpeeton avohakkuu, avohakkuun välttämisellä säästää aikaa jopa vuosikymmeniä ja hoidetussa moodissa jk metsät kasvavat siinä kuin jaksottaisen metsät.
Timppa, puiden arvo kasvaa sen 70 % prosenttia, vaikka puita olisi enemmän. Timppa, on olemassa myös toisenlaista metsänhoitoa. Kerrot ettei sinulla ole jk metsiä, niitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta voisit perustella Luken Lapinjärven metsillä. Metsäsi ovat julkilausuman jälkeisiä pilalle harsittuja (ilmeiseti määrämittaan harsittuja) metsiä, joita hyvin hoitaen olet päässyt hyvään lopputulokseen. Sillä ei kuitenkaan ole tekemistä jk metsänhoidon kanssa ja metsäsi eivät siinä mielessä ole rinnastettavia jk metsään. Sen sijaan Pukkalan tutkimustoiminta ja kokemus omista metsistään kertoo toista. Kertoo metsänhoidosta ajalta ennen jk sulkua, jolloin jk metsänhoito oli vielä voimissaan ja tehtiin tulosta. On myös läpileikkaus sen ajan metsänhoidosta, jossa kaikki luontaisen metsänhoidon elementit olivat käytössä. Samoin kuin keinollisen metsänhoidon elementit, kuten meraohjelmat jne. Siihen aikaan ei kuitenkaan käyty rajankäyntiä, tehdäänkö aukkoa vai eikö tehdä. Se ei ollut kynnyskysymys siihen aikaan, vaan perusteltiin metsänhoidollisilla syillä. Ilmeisesti Pukkala ei ole tehnyt tätä rajausta, avohakkuuttoman metsänhoidon puolesta, vaan perustelee metsänhoidollisilla syillä.
Näin se on kuin Tolopainen kertoo, vähemmistö on hallinnut enemmistöä vuosikymmenet ja Ay-liike vasemmiston tuella pitkään. Instituutio instituutiossa ja jäljet näkyvät yhteiskunnassa, pääomat on syöty. Toivottavasti purku onnistuu tällä kertaa ja tasapaino taloudessa on se, jota kannattaa tavoitella.
