Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Valoilmasto Keski Euroopassa, verrattuna tänne Pohjolaan on erilainen, siinä ei ole mitään kummallista. Metsänhoidon osalta tuppaa menemään niin; mitä suppeampaa hoidon mallia tarjoillaan, sitä enemmän suojellaan ja kiinnitetään huomiota ympäristön tilaan.
Näin juuri Metsuri motokuski: ”Valuviasta” on ollut kysymys. Tästä avautuu aivan uudet maailmat metsänhoitoon. Ainakaan ei voida palata aikaan ennen ”sotia”, tarkoitan sulkua. Aikansa ottaa ennen kuin metsänhoito normalisoituu. Ehkä lähimpänä tässä on Perko, on aukomassa portteja ja väitän, ihan riippumatta siitä, toteutuuko metsänhoito hajautettuna tai voidaanko hoitomuotoja yhdistää?
Jk metsä taimettuu ja uudistuu, siitä on keskusteltu ja tavoista on kerrottu. Valitettavasti taimettomuus ja uudistumisen ongelma, odottelu kuuluvat jaksottaiseen metsänhoitoon ja luokitellaan sinne kuuluvaksi (ks metsänkäyttöilmoitus). Ovat jaksottaista metsänhoitoa ja siihen ryhmään olisin viemässä myös poimintahakkuut ja pienaukot uusiutumattomina, silloin kun ne alat joudutaan viljelemään. Ei taida kovin suurta eroa olla sp ja kaistalehakkuisiin, paremminkin voisi pohtia sitä, miten taimettumisen ongelmasta pääsee eroon.
Jos tuo Visan hyvä tulos puolitettaisiin, joka on lähempänä keskimääräistä tulosta. Ei ole vaikeutta jatkuvan kasvatuksen opeilla päästä samaan ja tulos voidaan tuplatakin. Vaikeus voi olla miten päästä tasarakenteisesta metsästä eteenpäin. Eihän se tasarakenteisesta metsästä harsittu jk metsä ole vielä vakiintunut ja tuottava jk metsä. On tuhoille altis ja sopeumatonkin jk metsäksi. Vatii siirtymäaikansa ja kun näitä jk metsiä ei ole olemassa. Perko on täysin oikeassa jatkuvan kasvatuksen metsissään, käyttäessään luontaisen uusiutumisen ja kasvun elementit hyväkseen. Ei ole uhraamassa niitä jaksottaisen hoitomuodon (avohakkuut) hyväksi. Kysymys on jatkuvasta kasvatuksesta ja kun hoitomuodot ovat joka tapauksessa vastakkaisia. Jos voi luonnehtia, jaksottainen metsänhoito on luonnonvaroja tuhlaava ja jatkuva kasvatus on luonnonvaroja säästävä hoitomuoto. Siitäkin huolimatta, hoidetuissa metsissä molemmissa voidaan päästä samaan lopputulokseen.
Alkaa muodostua jo aika historialliseksi, hyvinkin 70 vuotta, on miehen ikä ja uudesta liitosta (sulku) 50 vuotta. Pitkäksi muodostuu odotusajat, tukkiprosenteista ja laskelmista puhumattakaan. On olemassa myös tutkimustuloksia, toivottavasti asettuvat vielä kohdilleen. Menee vähän kuin yhteiskunnassa, puhutaan vuosikymmenistä ja Niinistön ”vaalipuheessakin” 16 vuodesta. Kunnioitettavaa on myös mehtäukon ”päivystäminen”, on jaksanut vuosia päivystää.
<p>Kieltämättä metsänhodossa käytetään faktoja päinvastaisessa tarkoituksessa. Väitetään, että jaksottaisessa metsänhoidossa ei ole odottelua. Käytännössä toinen puoli on odottelua, ennen kuin päästään tuottoihin. Tai jk:ssa on se taimi tai taimisto, jonka kasvua on odoteltava. Eihän jk:ssa lähtökohta ole se taimi, vaan metsän jatkuva kasvatus, jota ei tarvitse odotella. Jatkuvaa kasvatusta ei pidä aloittaa taimiston kavattamisella tai saada hoitotoimenpiteenä taimisto aikaiseksi. Kyllä se huomio (lähtökohta) on puuston kasvattamisessa, sen jatkuvassa kasvattamisessa ja metsän uusiutuminen on uusiutumista tukevissa hoidon aikaisissa toimenpiteissä. Väittäisin, että virhe tehdään, jos jk metsää lähdetään perustamaan, ilman uusiutumisen edellytyksiä (tästä on keskusteltu). Voi mennä biologian vastaisesti. </p>
