Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko: ”No kun niitä vähiäkin taimia olisi varottava, ja jk-hakkuissa on pirun paljon pienirunkoista ja huonolaatuista romua”. Mehtäukko sen paremmin kuin Puukikaan, eivät ilmeisesti ole nähneet kunnon tuottavia jk metsiä? Haluavat askarrella jaksottaisen metsissä (pusikoissa) ja pitävät niitä jk metsinä. Antakaa niiden metsien olla, niitä metsiä hoidetaan sillä ”pirun keksinnöllä” ja jaksottaisen nuoren metsän hoidon ohjeilla. Uuden lain myötä toki, on havaittu, että nuoriakin metsiä avataan tarpeettomasti lakirajoille.
On vähän sama tilanne kuin kuin puukaupassa, on vain yhtä hyvää pystykauppa. Korjuun kustannuksen saa, kun ottaa ulkopuolisen urakoitsijan. Yhtiöt eivät korjuun kustannusta kerro ja eivät myöskään lupaa urakoitsijaa metsänomistajan hankintakaupoille. Mättää, mutta ostavat kuitenkin puuta tienvarresta täyteen hintaan.
Mehtäukolla ja monella muulla on harhainen käsitys jatkuvasta kasvatuksesta. Sen puusta maksettavista hinnoista ja korjuun kustannuksista. Eihän jk puusta maksettava hinta ole alempi ja korjuun kustannus ole korkeampi. Sen mm. tutkimus (Pukkala) osoittaa. Jk hakkuut eivät ole sen tyyppisiä hakkuita, joita esim. on ennakkoraivattava tai olisivat runkotilavuudeltaan vähäisiä. Kysymys on yleisesti käytettävästä ”myytistä”, joka ei perustu mihinkään sopimukseen, vaan käytetään jonkin laisena hiljaisena ”sopimuksena” maksettavista hinnoista.
Tietoja ei ole pantattu, niistä on kerrottu – siitäkin, että jk puusta on maksettu samoja hintoja ja tuotossakaan ei merkittäviä eroja ole ollut. Tuloksiin ei uskota, mutta tarkempia tuloksiakaan ei ole antaa. Mututuntumalla on mennyt ja ei oikein muuten ole ollut mahdollistakaan. Yhtiöt tarjoavat puusta, eivät hoitomuodoista ja eihän hintataulukoita ole eritelty hoitomuotojen mukaisesti. Kauppatapojen välillä on eroja. Kannattaako myöskään kasvunsa päättäneeseen metsään tehdä vertailevia laskelmia, jos metsää ei ole osoittaa edelleen kasvatettavaksi tai uusiutumiskykyiseksi.
Ylimenokauden aika vastaa hyvinkin yhden metsämies-sukupolven aikaa. Myös sen ajan jk metsä tuottaa. Puu ei tunne eroa hoitotavasta, samassa ajassa ja puustopääomilla se tuottaa ja hoitotavasta riippumatta. Väittämät jk:n puolta pidemmistä taimettumisajoista, hitaammasta kasvusta, puusisällöistä tai puun hinnoista, eivät pidä paikkaansa.
Mitä muuta Suomessa on harrastettu kuin jatkuvaa kasvatusta. Kyllä jo 50 luvulla tehtiin aukkoja ja hoidettiin taimikoita, mutta periaate aukkojen tekemiselle oli erilainen. Luontaisesti uusiutumattomat ja edelleen kasvattamiseen sopimattomat metsät avattiin ja viljeltiin. Ei toteutettu avohakkuukulttuuria siihen aikaan, lähellekään siinä mitassa, mitä tällä hetkellä tehdään. Siihen aikaan edelleen kasvatettavia metsiä on edelleen kasvatettavina ja tuottavat hyvin.
Ne jotka ovat olleet mukana 50-70 luvulla, tietävät minkälaista ns. peitteinen metsänhoito siihen aikaan oli. Ei ollut määrämittaan harsintaa, se kiellettiin julkilausumassa. Ei ollut myöskään nykyisten suositusten mukaista metsänhoitoa. Oli kokonaisvaltaista metsänhoitoa, jossa nykyisiä erillään pidettäviä hoitomuotoja ei luokiteltu erikseen. Eriyttäminen alkoi vasta sen jälkeen, joskus 80 luvulla, jk sulkuun johtaneista tapahtumista. Peitteinen metsänhoito on hyvinkin ollut 40-50 vuoden takamatkalla, joten ei niitä tuloksia käytännön metsänhoidosta heti ole saatavissa.
