Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ei voi välttää, mutta myös valopuiden taimettumista peitteiseen metsään on pidettävä puutteellisena. Riittääkö nykyisessä mitassa ns. poimintahakkuu ja pienaukot valopuiden taimettumiselle, on pidettävä kyseenalaisena. Jos metsän edelleen kasvatus ja metsän uusiutuminen jostain syystä hiipuu, on mentävä avovaiheen kautta ja siinä, jos tavoitellaan peitteistä metsän kasvatusta, valopuut ovat eturintamassa.
<p>Jos hirvi nälkiintyy metsänhoidolla, mikä sen parempi vaihtoehto on. Ei peitteisessä metsässä ole hirville laidunnettavaa ja raivaajalle raivattavaa. Taimistoille hakeutuvat ja vaikeasti ovat sieltä torjuttavissa. Onnistuu sekin (triko/aitaus ym), mutta myös raivaamalla kaikki lehtipuu pois. Ei hirvikään niin tyhmä otus ole, kävelee ohi, mutta onhan se raivaus haitta erirakenteisten ja kerroksellisten metsien hoidon osalta. Kannattaisi mehtäukonkin säilyttää sitä raivuria tallin seinällä tai orsilla, ettei ole pahanteossa joka paikassa. </p>
Puurot kelpaavat aina kaksijalkaisillekin. Onhan tämä mielenkiintoinen kysymys, ettei hirvet menesty peitteisessä metsässä ja tekevät ”invaasion” avoimille alueille. Myyristä ei ollut hyötykäyttöön, mutta hirvet tuntuvat kelpaavan. Siitä on vaan se huomo puoli, että joutuu lihottamaan parhailla katteilla.
<p>Jos metsän avaaminen koetaan myönteisenä riistalle, on se sitä myös hirvelle ja muille sorkkaeläimille. Näin ei ollut aikoinaan, kun metsät olivat peitteisiä. Hirvi laiduntaa aukealla, jossa pintakasvillisuus, valitettavasti myös puuntaimet, tarjoavat runsaan ravintokatteen. Esim. juhannuskesällä koivun taimistot tuntuvat olevan haluttuja ja kysymys on menetetystä koivun taimistosta, jos hirvet pääsevät sen laiduntamaan. Ennen aikaan näitä ongelmia ei ollut, kun metsät olivat peitteisiä. Peitteisessä metsässä tuhot ovat huomattavasti vähäisemmät tälläkin hetkellä. On verrattavissa ”myyräinvaasioon” joskus vuosituhannen vaihteessa, kun veroleimikot (avohakkuut) saavuttivat huippunsa. </p>
Tiedä onko järkeä, mutta nuorena pittää ja virkeänä. Hyvät oli saannot uudistettavaksi määrätyistä metsistä ja tukkisaannolla jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tuli tuossa katseltua joskus 60 luvulla leimattuja metsiä, eivät ole muuttuneet miksikään. Sylen täyteistä kuusikkoa ovat edelleen, tiedä moneenko kertaan harvennennettuja. Oli se ”roikinaa” aikoinaan, kun niitä kirveellä leimattiin, kuului koko kylän alueelle. Sanottiin, että panee rahan äänellä ja sitä tarkoittaa vielä tälläkin hetkellä. Ei kannata laittaa katkolle, hyvässä kasvu ja tuottokunnossa olevia metsiä.
<p>Olen uudistanut kaikki vanhat kuusikot avon kautta ja sekasiemenellä kylväen. Syystä että, esim. kuusen suojuspuuhakkuu ei toimi. On tällä hetkellä vähän käytetty ja ei sovellu nykyiseen avoimeen ja huonosti tuulelta suojattuihin harvoihin metsiin. Sekakylvön tuloksena on muodostunut erirakenteinen kerroksellinen metsä. On jk metsää ja on myös tukikelpoista. Uudempi metsämies-sukupolvi pitää tällaista metsän käsittelyä harhaoppina. Heidät on sisään ajettu tähän nykyiseen malliin ja on opetettu tasaamaan. Kaikki lehtipuut on raivattava pois, on tukikelpoista sekin ja siitäkin maksetaan. </p>
Metsuri motokuski tarkoittaa ilmeisesti jk kasvatuksella jaksottaisen luontaisia vaihtoehtoja, niitä ei luokitella jatkuvaan kasvatukseen. Olisi mielenkiintoista selvittää 70 luvun rauhoitukseen päätyneitä harsintoja, olivatko puustopääomiltaan lähellekään nykyisen lain sallimia 10 m2/ha ja alle puustopääomia. Voi olla, että tällä hetkellä voidaan puhua jk metsien raiskaamisesta, ovat usein vajaatuottoisia ja uusiutumattomia.
Olen aina toiminut metsänhoidon rajapinnassa ja siitä on hyvät kokemukset. Aikoinaan 80 luvun lopulla tehty jk sulku (eriyttäminen) oli metsänhoidon kannalta huono päätös. Tällä hetkellä uudessa metsälaissa, muodollisesta hyväksymisestä huolimatta, eriyttäminen jatkuu. Vaihtoehto olisi ollut metsänhoidon vapauttaminen.
Auttaisiko tuo, jos pinta-alaa lisättäisiin, esim 10 ha tai 100 ha, jos hehtaarin alalle ei sovi kaikki metsänhoidon tavat. Ja olikohan sillä väliä toteutetaanko jaksottaista vai luontaista metsänhoitoa. Tai oliko kysymys luontaisesti uudistettavasta tai keinollisesti uudistettavasta metsästä. Olikohan silläkään väliä, pidetäänkö lähtökohtana keinollista vai luontaista uudistamista. Onhan näiden sovittava samaan metsään ja annettava mahdollisuus tehdä sitä, mikä kulloinkin on ajankohtaista. Jättäisin nykyisen metsänhoidon luokituksen pois, sillä se johtaa metsänhoidon eriyttämiseen ja kannustinjärjestelmänä verotus olisi nykyistä kannustinjärjestelmää tasapuolisempi ja kustannuksiltaan halvempi.
A.J. metsänhoidon riskeistä, myös metsänhoidon eriyttäminen voi olla sellainen vaihtoehto. Kannattaako metsänhoitoa eriyttää, sillä esim. suojuspuuhakkuu luokitellaan jaksottaiseen metsänhoitoon kuuluvaksi. Ennen jk sulkua metsänhoitoa ei eriytetty, metsiä hoidettiin kokonaisvaltaisesti eriyttämättä ja väittäisin, hyvällä menestyksellä. Sitä toivoisi tälläkin hetkellä. Nyt luvattuna aikana, kun metsänhoito on ohjattu jaksottaiseksi metsänhoidoksi. Sitä lisää uusiutumattomana käytännössä uuden lain jk vaihtoehto. Lisää entisestään avohakkuisiin perustuvaa jaksottaista metsänhoitoa. Sovelletaan myös muuhun metsänhoitoon, kuten metsien hakkuuta harvoiksi lakirajoille, olemme saattaneet huomata. Vaihtoehto metsien hävittämiselle voisi olla kokonaisvaltainen metsänhoito, ilman metsänhoidon eriyttämistä.
