Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Herkällä korvalla tätäkin palstaa seurataan, tuskin kannattaa lähteä punostelemaan. Lukija on sittenkin se taho joka päättää ja toisaalla on ne pöydät, jossa päätökset tehdään.
Kaiketi luonnostaan harsuuntuneet ojitetut suot voidaan inventoida, ellei sitä ole jo tehtykin. Näkyvät ilmakuvista ja voidaan maastokäynnillä varmistaa. Näitä tallaisia luonnostaan ennallistuneita harsuuntuneita soita on ainakin keskisessä suomessa runsaasti. Tuskin kannattaa tuottokunnossa olevia soita, joissa ojitus vielä toimii, lähteä ennallistamaan. Aina ojitus voidaan laittaa kuntoon, saadaan metsänkasvulle lisää pinta-alaa ja hiilinieluja lisättyä. Tähän metsänhoidon ja hiilinielun taantumaan voi olla monenlaisia syitä. Esim. metsälaista ja mh. suosituksista, puustopääomia lisäämällä, ns.”vapaalla kasvatuksella” on vedätetty päinvastaiseen suuntaa. On eräänlaista metsäkatoa sekin.
Tuo Kurjen 1.0 m3/ha/v vaikuttaa jopa turhan vaatimattomalle. Näitä tällaisia luonnon ennallistamia ojitettuja rämeikköjä on ainakin keski-suomessa runsaasti ja riittänevät soiden ennallistamistarpeeseen. Jos katsoo puuston kasvua tuon ojien umpeen kasvamisen ajalta. Uutta tuottavaa puuta ei ole ja vanhan puuston kasvu, riittääkö edes lähtötilanteen kasvuun. Eri asia on, jos toteutetaan riittävän tehokas ja toimiva ojitus, miten suhtautuu sitten ennallistamistavotteisiin ja hiileen.
Siellä jossain, missä kulkee se raja, missä luonto ennallistaa itsensä, kuten ojitetut rämeet. Ja missä ajassa, voisiko olla esim. 50-70 vuotta. Luonnon ennallistamat rämeet näkyvät kyllä hyvin tämän hetken ilmakuvista. Kuvissa puusto on harsuuntunut ja maastossa ojat ovat kasvaneen umpeen ja suotyypin voidaan katsoa palautuneen tai olevan palautumassa alkuperäiseen tilaansa. Niin myös tämän hetken marjapaikkoina, suomarjat lakka ja karpalo ovat palanneet ja löytyvät näiltä harsuuntuneilta alueilta. Mikä sitten voisi olla luonnon ennallistamiselle asetettava raja. Luonto näyttää huolehtivan myös metsän kasvulla olevista rämeistä ja virtaavista korvista, niissä ojikot kestävät paremmin auki. Voi jossain olla se rajakohta metsän kasvussa (myös hiili), kannattaako ainakaan keinolliseen ennallistamiseen mennä, siihen saatiin joustoja ja alkuunsa arvioituihin kustannuksiin.
En tunne ostopalstojen historiaa ja onhan kerrottu hoidon kuvaus hieman ontuva, mutta periaate kuusen kierrätykselle on oikein. Jos kuusen valta-asemaa halutaan rajoittaa, luonto tekee sen avovaiheen kautta ja antaa tilaa valopuille. Niin se menee muussakin metsänhoidossa ja vaikea se on peitteisessä metsänhoidossakaan (jatkuva kasvatus) muuten toteuttaa. Valopuiden ja avovaiheen kautta se on mentävä. Pohjoisessa on erilaiset olosuhteet ja parempi valoilmasto.
On tullut paljon uudistettua vanhoja metsiä ja kaikki ovat olleet vanhoja kuusikoita. Ja yhtään aukkoa ei ole tullut uudistettua kuuselle, vaan männylle ja lehtipuulle, kuusta satunnaisesti. Kuusi on ollut vanhoissakin metsissä valtapuustona. Tuskin kuitenkaan sen aikaisissa metsissä viljeltynä, vaan kierrätettynä. Tyyli on muuttunut tähän päivään, nyt tehdään valtaosa aukkojen uudistamisesta kuuselle. Siihen auttaa kuusen viljelyn helppous, mätästys ja hyvä onnistuminen. Myös hirviongelma on pitkään valunut kuusen hyväksi. Viimeistään kirjanpainaja jättää nyt luokalle ja ilmastonmuutos, sillä on vaikutuksensa.
