Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Toivottavasti narratiivista käy tämäkin. Voi olla, että kannattaako syyllisiä etsiä. Jättääkö oma kehu puutteen puolella tai tuottaako järjestemä huonoa tulosta, jos on huono järjestelmä. Voi olla niinkin, että metsänhoidossa on saavutettu pohjanoteeraus. Hatelikot kelpaavat metsäksi ja pian samaan huutoon avohakattavaksi. Valitettavasti vapaaehtoisuus ja vaatimustason lasku vievät samaan suuntaan.
”Niin menivät metsien rauhoituikset omista syistään”, mutta mehtäukon olisi syytä muistaa, että sieltä alkoi myös vuosikymmeniä jatkunut jatkuvan kasvatuksen sulku ja PEFC sertifikaattiin vaikuttanut ajanjakso, jossa kerrotaan jatkuvan kasvatuksen osuudeksi vain noin 3%. Se on erittäin valitettavaa metsänhoidon kannalta.
Tämän hetkisessä tilanteessa riittää kyllä vatvomista metsänhoidossakin. Yhtiöt sen paremmin kuin Mhy:n korjuupalvelu eivät lupaa urakoitsijaa metsänomistajan hakkuille. Urakoitsijat on hommattava itse ja jo siinä mielessä yhtiöt valvovat tiukasti korjuun ja metsänhoidon vaatimustasoaan. Vaatimustasosta voidaan poiketa.
Mehtäukko: Siitäköhän oli aikoinaan kysymys, kun metsänomistajat eivät suostuneet avohakkuisiin, vaan olisivat jatkaneet metsän kasvatusta. Haastettiin käräjille ja metsä rauhoitettiin. Kysymys oli hoitohakkuista ja lievistä sellaisista, siihen nähden mitä tällä hetkellä sallitaan. Mennään jopa lakirajoille ilman kehittyvän tai valmiina olevan taimiston tai nuoren metsän vaatimusta. Mistä johtuu kun näistä hoidon malleista päätetään. Olisi kohtuullista mainita myös koneurakoitsijat, joilla on, sanoisinko rajoittamaton vaatimustasonsa toteutettavaan metsänhoitoon.
Mehtäukko näyttää tekevän hyvää tulosta ”vanhan liiton” puilla, vaikka sitä kovin moittiikin. Siitä ei kuitenkaan kannata olle huolissaan, sillä tavan metsänomistaja voi tehdä tulosta molemmilla ja kasvussa ei huomaa eroa. Pääsee toden-näköisesti edelle uuden liiton puilla, kun jatkaa kiertoaikaa. Sillä avohakkuuta ei kannata tehdä, se ei tuota mitään ja kasvu päättyy siihen. Myös viljely aiheuttaa kuluja, kun sitäkään ei kannata huonoa tehdä ja sekin voi epäonnistua. Tulee tuhot ja taudit ja voihan se hyväkin taimikko mennä pilalle hoidon puutteessa.
Tarkoitin tamppaajien vuosikymmenellä 2014 alkavaa ajanjaksoa ja väitän myös jaksottaisen metsänhoidon olevan oikeassa, jos ja kun ovat metsistään huolehtineet. Sitä ei voi sanoa lain sallimissa rajoissa rajoittamattomista avohakkuista tällä hetkellä ja nuorien metsien hoidosta. Kohtalokasta oli aikoinaan alan tutkimuksen ja käytännön metsänhoidon lakkauttaminen. Nyt yritetään käynnistellä uudestaan ja eihän siitä oikein mitään tule. Vanhat opit eivät enää kelpaa ja ei uusimmat tutkimuksetkaan. Ei taida mehtäukollakaan montaa vanhan liiton puuta olla pystyssä, uusista puhumattakaan?
Mehtäukon näkemys on yksipuolinen ja sitä hän jaksaa toistaa. Valtakunnan metsien tila on paljon heikompi, mitä väitetään ja sen tämäkin keskustelu on osoittanut. Ei auta mehtäukon ja muutaman muun todistelu, vaikka oikeassa ovatkin. Ei voida yleistää, kun Suomen metsien tila on aivan muuta ja pahenee koko ajan. Sitä se vapaus teettää – karrikoiden. Suomen metsät ovat kymmenessä vuodessa tulossa putsatuiksi ja ovat hoidon puutteessa pusikoitumassa. Tätä vuosikymmenta voidaan pitää tamppaajien vuosikymmenenä, joka ei voi olla näkymättä valtakunnan metsien inventoinnin tuloksessa.
Metsänhoidosta on maksettu korvausta, on eräänlaista omaisuuden suojaa sekin, mutta sekään ei ole riittänyt, jopa tukirahoja jää käyttämättä. Mistä sitten johtuu, esiintyy järjestelmän hyväksikäyttöä ja esim. valtakunnan metsät on nähtävä taimistona yhden kiertoajan aikana. On aika iso urakka ja siihen kun yhdistetään hoitamattomuus, niin aika pahasti puutteen puolelle jää. Kerjuulle on mentävä ja näkyy valtakunnan metsien inventointituloksissa. Yksi tapa voisi olla metsänhoitotavan muutos, johon suuntaan ollaan menossa. Myös tiukempien kriteereiden asettaminen taimiston ja nuorenmetsän (ensiharvennukset) hoidolle. Niin myös korjuulle.
Metsänhoito, siinä kuin metsän uudistaminen ja taimikoista huolehtiminen, perustuu vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisuus valitettavasti tuottaa usein huonoja tuloksia. Kehutaan mieluummin hyvistä tuloksista, ainakin valtakunnan parhaista tuloksista ja taimikot jäävät hoitamatta. Taimikon hoidosta kuitenkin maksetaan ja kun vastuunkantajia ei oikein löydy, vastuu jää metsänomistajalle. Sen suhteen vaatimustason nosto voi olla perusteltua. Asettaa kriteerit vakiintuneelle taimistolle ja tuntuva korvaus metsänomistajalle.
