Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Hoitomuotoa voi lähestyä monella eri tavalla. Kuten esim. jaksottaisessa voi varmistaa tukirahojen saannin. Tamppaamisen jälkeen maksetaan taimikosta ja nuoresta metsästä. Hävitetystä metsästä tukea ei kuulu maksaakaan, sillä tukea maksettaisiin nousevan ja kehittyvän metsän hävittämisestä. Toki uudessa Metkassa jatkuva kasvatus on tulossa tuen piiriin. Onhan se tapansa metsänhoitoa tämäkin, kun maksetaan rahaa energiapuusta. Hoitomuotona jatkuvaan kasvatukseen ei kuulu nämä jaksottaisen metsänhoidon taimistot ja nuoren metsän ropleemat. On siinä mielessä hoitovapaa.
Lähtökohdat voivat olla erilaiset. Visa toteuttaa jaksottaista metsänhoitoa ja hänen tuotto-odotukset ovat sen mukaiset. Jo edellisissä harvennuksissa olisi voitu suunnata jatkettuun kasvatukseen – kiertoon. Visa ottaa tuoton kertarysäyksellä, mutta häneltä odotettavissa oleva tuotto jää uupumaan ja on otettavissa seuraavan kerran seuraavan puusukupolven jälkeen. Etunsa on molemmissa?
<p><p>Hyvää ei ole kumpaakaan, ylempi kuva näyttäisi olevan tilan rajalta. Kuvan oikea puoli on riittävän puustoista, mutta hoitamatonta ja vasen puoli hoidettua, mutta pilalle hoidettua ja vajaatuottoista metsää. Oiskoon siinä toteutettu hatelikoille ominaista aukkoista ensiharvennusta. Oikean puoleinen kunnan metsä on vielä hoidettuna ja riittävillä puustopääomilla edelleen kasvatettavaa. Visa laittaisi sen aukoksi ja tamppaisi. </p></p>
<p>Luontainen kuusikko on usein pituuksiltaan ja etäisyyksiltään epätasaista, voi olla monikerroksellista ja voi olla mosaiikkia, jossa on avoimia kohtia, kuten tuossa ylemmässä kuvassa on. Relaskoopista on apua ja voi olla kepakosta, mutta tähdellistä kuitenkin on seurata kuutiosisältöä, että tuotetaan puuta optimi puustopääomilla. Se voi vaihdella, esim. 150-250 tai 200-300. Alle 150 ja kun mennään 100:n kahtapuolta, ollaan jo lakirajoilla ja vajaatuottoisen puolella. </p>
Metsuri motokuski, sinähän puhut kuin jatkuvasta kasvatuksesta. Samat puustopääomat ja metsänhoidon lainalaisuudet ne ovat jatkuvassa kasvatuksessakin. Mikä ero sillä on jos, yläharvennetaan tai tehdään harsintaa, jatketaan kiertoaikaa tai ollaan jatkamatta, uudistetaan avovaiheen kautta tai jatketaan kasvattamista. Ennen aikaan näitä kaikkia kyllä tehtiin, siemen-, suojus- ja verhopuustot olivat yleisiä metsän uudistamistapoja. Tällä hetkellä kun metsänhoito eriytetään ja luokitellaan erikseen, on eriyttämistä pidettävä omituisena ohjeena. Sen perusteella edellä mainitut luokitellaan uudistushakkuisiin ja jatkuva kasvatus eriytettynä kasvatushakkuisiin. Pitäisin luontaisen metsänhoidon luontaisena metsänhoitona, jos on tarpeen eritellä? Tuskin harsintajulkilausuman anti oli, että metsänhoito eriytetään tai että toteutetaan vain toista hoitomuotoa, jaksottaista metsänhoitoa.
Visa: Jatkuvan kasvatuksen menestyminen on myös metsän sulkeutumisesta kiinni, ei välttämättä sen avaamisessa. Valitettavasti nykyään jatkuva kasvatus ymmärretään liiallisena metsän avaamisena. Niistä kokemuksista kerrot 80 luvulta. Tuli myrskytuhot, tuli taudit, heinettyminen ja vesakoituminen. Sitä samaa, mitä valitetaan tänäkin päivänä. Hakataan liian avoimeksi ja liian pienillä puustopääomilla. Metsän peitossa on usein jk:kin salaisuus, kuusettuminen ensisijaisesti, mutta myös sekametsissä, sitä alkua luontokin hakee avovaiheen kautta. Vielä joskus 50-70 luvulla metsät olivat avoimia, ei ollut metsissä nykyisen kaltaista ”tamppaamista”. Voi verrata vähän kuin aikoinaan herkkupöytään, joka oli myyrille katettuna. Aukkoa aukon viereen, kyllä siitä myös pintakasvillisuus tykkää ja se oleellinen, puuntaimet jäävät uupumaan.
Hoidon kannustinjärjestelmä voi olla pyrokraattinen ja metsänhoidon kannalta myös ristiriitainen. Pienaukkojen hoidolla (tuki) tuetaan metsänhoidon toteutumista ja toisaalta pyrkimys on isoihin kuviokokoihin. Pyrokraattista valvonnan kannalta, se pienikin aukko on erikseen valvottava yksikkönsä. Saadaan tietenkin yksityiskohtaista tietoa tilastointiin, suunnitteluun ja valvonnan (maksatuksen) pyrokratia täyttyy, mutta eikö löytyisi yksinkertaisempia, kokonaisvaltaisempia tapoja hoitaa, veroratkaisuja tmv.
Eiköhän vesistöjä pilaava vaikutus tule soiden ojituksen humuskuormasta, vähemmän mistään karikkeesta. Taka-aikoina myös turvesoiden kuivatuksesta ja turpeen korjuusta ilmalaskeuman kautta. Tilanne on korjautumassa, suot ennallistuvat luonnostaan ja turpeen nosto on päättymässä. Kirkkaita ja suohumuksesta mustaksi menneitä järviä ja vesistöjä kuormittava vaikutus on palautumassa alkuperäiseen tilaansa ja väriinsä. Miten tämä liittyy Metkaan, suo-ojien kunnostusta ei enää tueta ja tilalle on otettu suometsienhoidon suunnittelu.
