Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Yhdenlaista harhaa voi olla myös korjuun poistumaan vaikuttaminen tai markiisiin puiminen.
<p>Ei se olennaista olekaan taimettuuko tasaisin välein, ei jaksottaisessakaan. Vaan mitä, miten paljon ja miten usein on tavaraa siellä taimien välissä. Olennaista on sekin, miten paljon aluskasvillisuudesta ja pusikoitumisesta on haittaa. Tuettunakaan ei saada kaikkea hoidetuksi. Sitä vastoin jk metsässä ja jaksottaisen kasvatusvaiheessa haitta on vähäinen. Taimettumisen lakirajoilla haittaan ollaan jälleen palaamassa. </p>
<p>Alvitkin ovat saatavia ja nollakustannuksilla mennään, jos ei laske omille vaivoilleen palkkaa. Saatavia ovat joka tapauksessa, myös hoito menee hyvin pitkälle nollakustannuksilla. Jk metsissä niitä on aika vähän, niin kuin on myös jaksottaisen metsissä varsinaisen kasvatusvaiheen aikana ja mahdollisessa pitkityksessä. </p><p>On tullut uudistettua vanhat kuusikot kylvämällä ja nuorempia kuusikoita edelleen kasvatettavaksi. Sellaisiakin, jotka viranomaisen toimesta oli määrätty avohakattavaksi. Luonnon taimistoja tai monikerroksellisia metsiä on hyvin vähän, jos ei oteta huomioon jaksollisen hoitamattomia metsiä. Pitkä sulkuaika ja hoidon ohjaaminen jaksolliseen metsänhoitoon on tulos. Kovin vähän on kulunut aikaa hoitomuodon vapauttamisesta, tuskin on valmista vielä. </p>
Euroopassa on jostain syystä opettajia enemmän. Kirottu metsänhoito, saako sitä edes ääneen sanoa meillä. Niin se vaan nollarunkoinen ja nollakorkoinen ottaa tilaa. Voi olla net, jotka asian päälle jotain ymmärtävät, pitävät sitä bisneksenä. Tarkastajat valvovat, mutta tuskin metsänhoidossa kunnostautuneet ottavat sitä huomioon. Hyvä buumi oli vanhat metsät ja nyt lailla turvatut nuoret metsät. Pihalla, mutta on tässä nollakorkojen ajoista jotain opittukin. Pitäisikö alkaa turvaamaan omia metsiään.
Kannattaa hyödyntää myös kehityskelpoisia metsiä ja taimistoja, mutta onhan niiden olta kehityskelpoisia ja uudistuvia, ennen kuin siirtymävaiheeseen kannattaa mennä. Metsä ei kestä nopeita ja liian voimakkaita muutosia, kuten Perko opastaa. Juuri sitä polemiikkia täällä käydään, kuten aloituksessa ja lukuisissa muissa esimerkeissä kerrotaan. Jos ei onnistu, avohakkuu on ihan hyvä vaihtoehto ja niinhän se tuppaa luonnon kierrossakin menemään.
Saahan sitä selitellä ja yrittää todistella. Mehtäukonkaan kaikki hakkuut eivät ole avohakkuita, voi olla joka kolmas tai joka viides. Ei poikkea olennaisesti peitteisestä metsänhoidosta, käsittelyalue voi olla koko metsä. Avohakkuita tehdään myös peitteisessä metsänhoidossa, on jostain syystä eriytettynä rajattu pienaukkoihin. Metsiä voidaan hoitaa myös keskitetysti, hoitomuodoista riippumatta.
Hyvin vähän tällä on tekemistä jatkuvan tai jatketun kasvatuksen kanssa. On verrattavissa aloituksen esimerkkiin ja siihen, että metsälaki tällaisen toiminnan sallii. ”Uudistamisvelvotteesta” tavalla tai toisella on huolehdittava. Ostopalstoista oli kysymys ja puustopääomien kuittaamisesta. Hyvinkin kartuttamaan ostajan metsäpinta-alaa, joka sinänsä on edullinen vaihtoehto. Paljon on myös tällaisia (putsattuja) metsätiloja myytävänä.
