Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tallintakusista ei ole ollut avuksi tähänkään asti. Se on harhakuvitelmaa, että Suomen metsät tullaan hoitamaan keinollisen metsänhoidon avulla. Tilastotkaan eivät sitä tue ja esim Eroopassa keinollisesta pyritään eroon. Edelleen uusiutumattomia vaihtoehtoja sieltä tarjoillaan ja tukeudutaan avohakkuuseen ja viljelyyn. Jatkuva kasvatus on uusiutuvissa vaihtoehdoissa edelleen ja kasvukunnon yllä pitämisessä.
Jos Visa haluaa arvostella alikasvoksia – luonnon taimistoja, ne luokitellaan jaksottaiseen metsänhoitoon. Samoin, jos jostain syystä on muodostunut kerroksellinen metsä, nekin halutaan luokitella jaksottaiseen metsänhoitoon. Suositus on, ainakin vanhan lain aikana oli avohakkuu. Mahdollisena ei pidetty puhdistushakkuuta ja edelleen kasvatusta. Ilmeisesti Visalla ei ole uuden lain mukaisia jatkuvan kasvatuksen metsiä ja kun luokitus on mitä on. On erittäin kyseenalaista vertailla metsänhoitoa lain mukaisista lähtökohdista. Sen sijaan tutkimus lähtee uusiutuvista metsistä, samoin Perkon esimerkit.
Kaiketi lain mukaisesta tulkinnasta on kysymys ja näin kun on, tuskin kannattavuusvertailun tuloksista jää epäselvää. Valmiit taimistot (myös luontaiset) ja kasvatettavat metsät luetaan jaksottaiseen metsänhoitoon. Käytännössä uusiutuviin metsiin. Sen sijaan pienaukot ja poimintahakkuut ovat jatkuvaa kasvatusta ja ovat käytännössä uusiutumattomia metsiä. Voi olla, että hoitomuotojen välinen vertailu, määritelmä on hyvinkin kyseenalainen. Lainlaatija on kuitenkin nähnyt asiakseen näin menetellä. Ennen aikaan määritelmä oli huomattavasti yksin kertaisempi, luontainen on luontaista ja keinollinen on keinollista. Ei ollut hoitomuotojen välistä vertailua, ei myöskään vastakkain asettelua. Porkkanoita kyllä jaksottaisen hyväksi lisättiin.
Pitäisi tietenkin tarkastajan ottaa huomioon, jos metsänhoito on muuttunut toiseksi. Tutkimuksessa ei seurattu metsänhoitoa, vaan korjuun jälkeä. On tietenkin uudessa metsälaissa metsänhoito muuttunut. Otetaan paremmin, ainakin pitäisi ottaa paremmin huomioon esim. alta nousevat kaksi- tai monikerrosmetsät, tässä tapauksessa alta nousevat kuusikot. Vanhassa laissa näin ei toimittu. Metsäorganisaatiot suhtautuivat nuivasti ja määrättiin avohakattavaksi. Aiheuttaa tietenkin hämmennystä ja voi olla etunsa tässäkin, verrattuna siihen avohakkuuseen. Tuskin kuitenkaan motolla taimikon hoitoon.
On ilmeisen vaikea rasti hyväksyä, että urakoitsijoista löytyy yrittäjiä, jotka ensiharvennuksilla harsivat valtapuustoa tarpeettomasti. Hoitomuotona jaksottainen on tasakokoista ja tasaikäistä. Vähän siellä on susipuita, jolla perusteella voidaan harsia. Valtapuusto riittää hyvin tavoitetiheyteen, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan toteudu. Ensiharvennusmetsät eivät ole vielä harsinnan kohteena olevia metsiä.
Hyvää on myös metsänomistajat, jotka metsistään huolehtivat ja urakoitsijat, jotka siihen tyytyvät. Täällä ei ole vaadittu urakoitsijoilta priimaa hoitamattomista metsistä. Kysymys oli liiallisesta harsinnasta hoidetuissa metsissä. Ei ole syytä uskoa myöskään metsänomistajan ohjeisiin pilalle harsinnasta, tai Tapion ohjeisiin yläharvennuksista nuorissa metsissä. On yhtiöitä, jotka tekevät valtapuustoa kunnioittaen mallikasta ensiharvennusta ja omissa metsissään priimaa.
