Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Useinkaan monilatvaiset ja haaraiset tai susipuut eivät ole niitä puita joita täällä tavoitellaan. Hyvin näyttää valtapuuston harsinta onnistuvan muutenkin jo ensiharvennuksilla. Metsälaki vapautti harsinnan, kannattaako tähän sotkea tutkimusta tai viranomaistoimintaa. Ei myöskään mehtäukon ”rääseikköjä”, sillä näyttää metsän hävittäminen onnistuvan muutenkin.
Onhan tämä vähän poikkeksellinen tilanne, yksittäisillä havainnoilla ei ole arvoa, mutta näkyy kuitenkin inventointituloksissa. Metsien hakkuut vapauttaneesta uudesta metsälaista on vajaat kymmenen vuotta ja tulos on jo valtakunnallinen. Paineet metsien putsaamiseen olivat jo ennen uutta metsälakia, mutta uusi metsälaki vapautti metsien hakkuut toden teolla. Tämä siitä vastuusta, on turha pullistella huippupuustoilla ja tuotoilla, kun toisaalla huomio on metsien putsaamisessa. Näkyy esim. tilakaupassa, ovat yleensä putsattuja ja usein myös edelleen kierrätettäviä.
AJ: 6.6.2023, 08:53, viite aiheesta. Havaintoni eivät perustu täällä esillä oleviin kohteisiin, vaan ovat havaintoja omista metsistä ja muualta metsistä tehtyjä havaintoja. Ketäpä ei kiinnostaisi ja ole seurannassa, kun kohdalle sattuu. Kuten esim. myytävien metsätilojen puustotiedoista ja maastosta. Toki myös palautteesta ja ennen muuta viranomaispalautteesta, joista niistäkin on kerrottu.
Niinkuin kerroin valtapuuston ”niistäminen” on yleistä ja on siinä mielessä yleistettävissä. Ei ole syytä epäillä Metsäkeskuksen palautetta (AJ:n viite edellä). ”Metsäkeskus on tarkastanut harvennuksia samalla menetelmällä 20 vuotta ja tulokset ovat heikentyneet. Liian voimakkaiden harvennusten lisääntyminen näkyy myös valtakunnan metsien inventointitiedoissa”. Onhan se aika raflaavaa, jos valtapuut nähdään susipuina ja pitää poistaa?
Suorittava on oikeassa, mutta valitettavasti tehdään myös toisenlaista ensiharvennusta. Puutteena ei ole metsänhoidon puutteet, vaan tekijän puutteet. Korjuuta kohdistetaan rankasti valtapuustoon, jota hyvälaatuista valtapuustoa kohteella voi olla riittävästi, mutta jostain syystä (siitäkin huolimatta) korjuu kohdistuu valtapuustoon ja täytteeksi jätetään alemman kerroksen puustoa. Joskus liikaakin, että saadaan tunnusluvut täsmäämään. Väittäisin, että eriasteisena on aika yleistä toimintaa ja voidaan pitää ensiharvennuksiin kipeästi kohdistuvana toimintamallina.
Tuosta metsänhoidon tilastoinnista tuolla edellä, onko tarvetta pohtia edelleen? Missä määrin jk metsänhoito ja hoidon erikoiskohteet ovat tilastoituja? Voi olla hyödyksi EU vaatimuksille, voi olla eduksi teollisuudelle ja näytöksi noin yleensä; missä määrin vaatimukseen soveltuvia metsäalueita on jo olemassa. Voi olla enemmän mitä tilastot näyttävät ja antaako metsänkäyttöilmoitus riittävän kuvan tilanteesta. Jk metsänhoidon osalta, jk metsänhoito luokitellaan kasvatushakkuisiin, voivat olla myös uudistushakkuita. Ainakin kun mennään lakirajoille ja tehdään pienaukkoja. Sen sijaan kasvatushakkuina voidaan pitää jk;n varsinaista kasvatusvaihetta, kuten on myös jaksottaisen metsänhoidon kasvatusvaihe. Näin, jos kasvatustapoja ei voida yhdistää, mutta ovat näinkin tilastoitavissa ja luokiteltavissa erikseen. Metsänhoitoon uutena luokkana voitaisiin ottaa ennallistettavien lisäksi, luonnostaan ennallistuneet kohteet? Kuten umpeen kasvaneet ojitusalueet, nekin ovat tilastoitavissa ja niitä on olemassa merkittäviä määriä.
Tiedä oikein mihin perustuu tuo ”hakkaamaan isompi pinta-ala saman puumäärän hankkimiseksi”. Käsittelyjen välit ovat yleensä siinä 10-20-30 vuotta ja myös jk päättyy usein avovaiheeseen. Samoista puumääristä on kysymys ja puolensa on molemmissa. Kuten sen hetkinen tilanne, joka ei tietenkään ole pysyvä, mutta ei myöskään ole viisasta lähteä uudistamaan jk metsää, jos edellytyksiä ei ole olemassa. Vajaatuottoisuus lisää metsien kasvun taantumaa ja hiilivajetta.
Epäselvää tuntuu olevan korjuun kustannusten maksajan roolista, niin myös metsänhoitotapojen vaihtoehtojen välillä. Osuu kohdilleen, jos metsät hoidetaan vain jaksottaisena metsänhoitona ja tehdään vain pystykauppaa. Vaatimus kuitenkin on myös vaihtoehtoisista tavoista metsänhoidossa ja puukaupassa. Tiedä sitten onko tarkoituksen mukaista pitää erillään, vaihtoehdot ovat myös yhteensovitettavissa. Metsänhoidossa hoidon tavat ovat jo valmiiksi päällekkäisiä ja rinnakkaisia. Tuntuisi, että riittäisi jaotus uudistushakkuut, kasvatushakkuut ja erityishakkuut. Ja luokituksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti metsän uudistumiskykyyn. Uusiutumattomat ja heikosti uusiutuvat metsät tulisi ohjata suosiolla keinollisen uudistamisen piiriin ja jos luontaisia vaihtoehtoja halutaan pitää esillä, niiden vaihtoehto olisi herkästi uudistuvilla ja kasvua ylläpitävillä metsillä. Yksi luokitusvaihtoehto voisi olla esim. uusiutuvat ja vaihtoehtoisesti uusiutumattomat metsät.
